Hyvästien aika

Elämä on ihmeellistä. Jotkut asiat tuntuvat olevan läsnä aina, ja kuitenkin ne häviävät elämästä nopeammin kuin olisi ikinä voinut kuvitella. Läheiset kuolevat onnettomuuksissa, ystävät kääntävät selkänsä yhdessä yössä, ja työ, jota rakastat, onkin yhtäkkiä mennyttä elämää ilman näkymää tulevaisuudesta.

Juuri ennen kuin lähdin Fuengirolaan pääsiäisen kynnyksellä, kaikki oli hyvin. Urheilulehti soitti ja pyysi haastattelua Manse PP:n tarinasta. Annoin haastattelun, josta säteili upea tarina, kasvu, jota moni seura hakee, muttei saavuta, tulevaisuus, joka on kullalla päällystetty. Olin lomalla puolitoista viikkoa ja palatessani sähköpostissa odotti viesti yt-neuvottelujen aloittamisesta.

Ensireaktio oli shokki. Valitettava fakta on kuitenkin se että tiukoissa tilanteissa on tehtävä tiukkoja päätöksiä. Tällä kertaa päätettiin että mun työt Manse PP Edustus ry:n toiminnanjohtajana päättyvät käytännössä välittömästi.

Mediassa on puhuttu kaikkien aikojen pesiskesästä Tampereella. Seuran molemmat edustusjoukkueet ovat aloittaneet kautensa hienosti ja asetetut urheilulliset tavoitteet näyttävät olevan saavutettavissa ainakin näin alkukauden esitysten perusteella. Toivon, että molemmat niput pääsevät tavoitteisiinsa, joiden eteen pelaajat, valmentajat ja pelinjohtajat ovat tehneet hurjan määrän töitä talven aikana.

41-vuotiaana voin todeta, että tein sydämelläni pesistä 30 vuotta, mutta tähän se loppuu. On aika ottaa happea ja miettiä, mikä musta tulee isona. En todellakaan tiedä. Ainut mitä tiedän, on, että laji on antanut minulle paljon; pesisperheen, josta on löytyneet ne rakkaimmat ystävät, olen saanut kokea huikeita fiiliksiä, ylä- ja alamäet, itkut ja naurut. Töiden loppumisen hetkellä saan lohtua siitä, että olen aina tehnyt työni hyvin ja tämäkään töiden loppuminen ei johdu mistään, mitä minä olisin tehnyt, vaan aivan muista asioista. Ehkä tämä on hyväkin, ehkä nyt on aika toteuttaa niitä unelmia, joita en ole edes uskaltanut ääneen sanoa, kun olen ajatellut, että pesis tulee olemaan elämässäni aina. Mitä jos musta tuleekin kirjailija? Toimittaja? Tapahtumatuottaja täysin muille aloille? Elämme jännittäviä aikoja.

Tämä valtava elämänmuutos tulee tavallaan hyvään aikaan siinä mielessä, että nyt olen valmis käsittelemään sen järjellä, ilman että romahdan ja koen että minut henkilökohtaisesti on jätetty. Viime syksyn tutustumismatka itseeni ja omiin arvoihini johti osaltaan tähän. Kun Inga ei ole enää yhtä kuin pesis tai Manse PP, ei Ingaa kaada näiden asioiden häviäminen elämästä. Totta kai ottaa suuresti päähän, kun työt ja palkanmaksu loppuvat, ja harmittaa seurassa, kentällä, toimivien ihmisten puolesta. Mutta Inga, se tyyppi siellä syvällä sisällä, se tietää pärjäävänsä jatkossakin. Tämä tieto pitää pinnalla. Jälleen maailmankaikkeus järjesti asiat juuri siihen järjestykseen kuin ne pitikin tapahtua. Piti palaa syksyllä loppuun päästäkseen psykologin jutulle, piti katsoa itseään syvälle sieluun käsittääkseen omat vahvuudet ja heikkoudet kasvaakseen, piti oppia ajattelemaan työtä vain työnä ja asettaa rajoja oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Piti kasvaa, jotta tämä irtisanominen ei kaada laivaa. Ja juuri näin kaikki meni. Taas saa ihmetellä miten asioilla on tapana järjestyä. Uusi työ löytyy kyllä, ja jännittävintä tässä on se, että se voi olla mitä vaan! Tai rajataan nyt sen verran että se voi olla mitä vaan humanistille sopivaa. Insinöörin hommia mulle tuskin tullaan tarjoamaan.

Toivon sydämeni pohjasta, että tamperelaisen pesäpalloilun kasvu ja menestys jatkuu. Itse otan tauon lajista. On muutoksen aika. Kiitos koko pesisväki vuosista, jotka sain viettää kanssanne. Olitte minulle toinen perhe. Nyt on aika jatkaa matkaa tuntemattomaan.

Kaikkea hyvää sinulle, muista pitää itsestäsi ja läheisistäsi huoli.

-i

Aamulehden juttu aiheesta