Hola taas ystäväiset!
Tällä viikolla tapahtunutta. Puheenjohtaja kysyi multa: "Koska blogi tulee?" Vastasin: "Ei kai ny viä pariin viikkoon...." tämän jälkeen katsoin kalenteria. "Ei hitto! Nyt on jo joulukuu!!" Tämä kertoo hyvin siitä miten aika rientää kivassa puuhassa. Toki, täytyy muistaa että oli marraskuussa pari viikkoa entisen työnantajan aikana tilatulla kesälomamatkalla Kanarialla, joten aktiivista työaikaa marraskuussa oli vain pari viikkoa. Ainiin, pitää vielä mainita että tehtiin lomalla vähän töitäkin. Yhden ottelun pallot on myyty eräälle Inglesin ruokaravintolalle. Sama ravintola sponsoroi muuten pallot samalla kierroksella myös Sotkamon Jymylle. Seurojen välistä yhteistyötä kilometreistä huolimatta, komiaa. :)
Loman lisäksi siviilipuolella on tapahtunut muitakin mullistuksia. Kyllä, musta tuli porilainen. Vielä tuo pikkasen kirpasee myöntää mutta näin pääsi käymään. Lisäksi, samalla kun remppasin uutta asuntoa, maalasin sinne yhden punaisen seinän. Facebookissa heräsi heti keskustelua onko kyseessä Pata-seinä, mutta ei, kyseessähän on tietenkin Pesäkarhu-seinä. ;) Ja vielä tiedoksi, yksi seinä on myös tumman sininen, kotikonnuista muistuttamassa. Gyl Raum o ain Raum! :) Voisi siis sanoa näin pähkinänkuoressa että aika haipakkaa on pitänyt mutta tässä sitä vielä ollaan kirjottelemassa samalla kuin vauhti vain kiihtyy.
Pesäkarhujen naiset palkintosateessa
Marraskuun lopulla palkittiin Jyväskylässä Pesäpalloliiton sekä Superpesiksen parhaimmistoa. Itse pääsin juontamaan ko. tilaisuuden ja olihan se hienoa julkaista vuoden Naispesäpalloilija joka oli meidän Carita Toiviainen! Myös Milla Lindström ja Hanna Itävalo palkittiin tilaisuudessa, kaiken kaikkiaan mainio päivä Pesäkarhu-perheelle. Onnittelut vielä kertalleen kaikille palkituille! Lue lisää päivästä tästä linkistä: http://www.pesakarhut.fi/2013/11/23/6047/
Otteluohjelma on ilmestynyt tänä vuonna hyvissä ajoin. Meillehän se tarkoittaa käytännössä sitä että aletaan miettiä otteluisännyyksiä (mihin sijoitetaan jo myydyt ja mitkä on vielä myymättä) sekä teemapelejä. Ensi kaudella ottelutapahtumia kehitetään edelleen ja pyrimme järjestämään myös joitain teemapelejä. Katsojille enemmän viihdettä ja mielenkiintoista infopakettia on tulossa... siitä enemmän lähempänä kun teemat varmistuvat. Uutta otteluohjelmassa on runkosarjan sisällä pelattava kolmen joukkueen välisarja jossa me saamme vastaamme keitäpäs muitakaan kuin Jyväskylän ja Lapuan. Hyviä, tiukkoja matseja tiedossa! Kiitokset tästä Superpesiksen suuntaan.
Junnuvetäjien kanssa Tähkää kuuntelemassa
Pesäkarhu-perheen pentujen taustajoukot kokoontuivat omaan pieneen jouluunsa viime viikolla hyvän ruuan ja Lauri Tähkän keikan merkeissä. Kivaa oli, Late ei jättänyt ketään kylmäksi! Keikan jälkeen tehtiin perinteinen pub-kierros Porin keskustassa ja oli kyllä hienoa huomata miten innostunutta porukkaa meillä on junnupuolella. Keskustelu joukkueiden vetäjien kesken oli lennokasta ja nauru raikui hyviä juttuja vaihdellessa. Itse jätin nämä keskustelut hyvissä ajoin sillä tämä ilta osui muuttopäivääni joten Nukku-Matti tuli ajoissa hakemaan vällyjen väliin. Kiitos vielä kerran koko porukalle illasta, kuten sanoin, järjestetään näitä useamminkin sillä
"a family that plays together, stays together." :)
Suomi 96 vuotta
Vielä on pakko palata myös itsenäisyyspäivään jota juhlittiin kuluvana viikonloppuna. Juhlat Tampere-talossa oli hieno tilaisuus myös pesäpallolle. Olihan juhlassa mukana sekä Sotkamon Jymyn kapteeni Jani Komulainen vaimoineen että Lapuan Virkiän Sanna Luoma. Molemmat edustivat lajiamme juhlissa hienosti. Voimme koko laji olla ylpeitä tästä arvostuksesta. Kova työ jota teemme kansallispelimme eteen on noteerattu. Jatketaan siis samoilla urilla, kehitetään lajiamme ja yhteisöämme jatkossakin isoin askelin eteenpäin niin seura- kuin valtakunnallisellakin tasolla. Hyville tyypeille tapahtuu hyviä juttuja, niin se vain menee.
Hyvä pesisväki! :)
Kausikortit kaudelle 2014 nyt myynnissä
Vaikka ulkona paukkuu pakkanen (ennen kuin kohta ollaan taas nollassa...huoh), on Pesäkarhujen kausikortit tulleet jo myyntiin! Nyt on oiva tilaisuus hakea oma kortti Karhuhallilta ALE-HINTAAN vuoden loppuun asti! Kun ostat kausikortin ennen vuoden vaihdetta, maksat siitä säälittävät 99€, eli ysiysi (Simo Vaatehuoneelta, hei!). :)
Mikäpä tämän parempi joululahja kuin energiaa ja elämyksiä koko kesän edestä!?
Olen itse paikalla vielä huomenna ma 9.12. sekä ma 16.12. klo 19-21. Myös fanituotteet on tuolloin esillä, osta omasi ja pukeudu väriin. Autan mielelläni valinnoissa ellet osaa päättää mikä fanituote olisi se miellyttävin. :)
Vielä muuten yksi juttu ennen kuin lähden jatkamaan iltaa "Kiven kovat"-kirjan parissa. Mitäs sanotte, oisko tässä meidän leideille hyvä pelipuvun alaosa kaudelle 2014? ;) Miettikääpä sitä samalla kun paketoitte joululahjojanne!
HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA KOKO PESÄKARHU-PERHEELLE JA MUILLEKIN LUKIJOILLENI!!
Ladataan akut jotta jaksetaan sitten rutistaa syyskuun puoleen väliin asti! ;)
http://www.pesakarhut.fi/2013/11/23/6047/
Päätin edellisen kirjotukseni siihen että olin lähdössä Pesäkarhujen päätösristeilylle. Mukaan lähti pari bussilastillista Pesäkarhu-perheen jäseniä; pelaajia, pelinjohtajia, huoltojoukkoja, yhteistyökumppaneita, faneja, talkoolaisia, johtokunnan jäseniä, bussikuskeja...ketä meitä siinä nyt oli. Reissu oli loistava, voin kyllä suositella kaikille kyseistä risteilyä. Jos se musta on kiinni niin kausi 2014 päätetään jälleen Itämeren aalloilla. Oli kyllä hienoa jututtaa meidän perheen jäseniä ja juhlia yhdessä kauden päätöstä. Laulettuakin kai tuli...yhdessä ja yksin. "Väääääärit ooooovat puuuunainen ja musta!!" Paikalla olleet hymyilevät tässä kohtaa, muut ihmettelevät että hä... mutta nou hätä, 2014 risteilyllä on vielä tilaa, lähde mukaan laulamaan! ;) Mutta se reissusta. Hienoa oli. Kiitos osallistuneille vielä kerran. :)
Risteilyn jälkeen alkoi arki. Ensimmäinen viikko opiskeltiin talon tavoille. Joka päivä jatkuvaa keskittymistä ja asioiden miettimistä johti siihen että perjantaina tuli sammuminen ilman pisaraakaan alkoholia. Onneksi mulla ei kuitenkaan käynyt näin köpelösti...
Hehe....mutta asiaan! Ette usko miten paljon kuukaudessa on ehtinyt tapahtua!! Koitan tähän vähän jakaa ajatuksiani teema kerrallaan....
Oma organisaatio
Meillä on Pesäkarhuissa töissä lisäkseni Österlundin Sami juniorivalmennuspäällikkönä ja Hannukaisen Marika tiedotus-/harraste-/pesiskoulupuolella sen mitä Karhuhallin kioskin pyörittäminen antaa myöden. Karhuhallilta löytyy myös meidän tonttu tomera eli Päivi Lähteenmäki, Super-jokeri Kuusiston Heidi ja Varpu. Lisäksi Pesäkarhujen myynnin ja markkinoinnin puolelta löytyy kokemusta Viljasen Retsan ja Piipan Reijon muodossa. Kokemusta pyritään nyt siirtämään tähänkin päähän näiden herrojen toimesta (kova duuni, tiedetään). :)
Näiden kaikkien tyyppien kanssa minä pidän viikottain palaveria että missä mennään milläkin saralla. Tämä ensimmäinen kuukausi on toki lähinnä vasta käynnistelty mutta tuntuu jo nyt vauhti kiihtyvän sen verran että viikkopalaverit ovat kohta elintärkeä osa viikkoa. Niin ja totta kai, onhan minulla puheenjohtaja Saineen Veskun kanssa myös viikkopalaverit. Raportoin missä mennään ja mietitään tulevan viikon askelkuviot kuntoon.
Ehkä vaikeinta Pesäkarhuihin tulossa oli juuri tämän asian ymmärtäminen, että ympärillä on iso ryhmä joka tekee tätä samaa työtä, kehittää Pesäkarhu-perhettä. Kaikkea ei tarvitsekaan tehdä enää yksin. Apua löytyy kun sitä pyytää, iso kiitos siitä kaikille! Ja mikä parasta, tämä porukka tässä ympärillä omaa aidon palon, halun ja kiihkon tähän tekemiseen. Ilman tuota asennetta emme olisi tässä emmekä menisi eteenpäin.
Yhteistyökumppanit
Yksi tämän työn suurin vastuualue on yhteistyökumppaneiden kanssa uuden kauden ja yhteistyön miettiminen. Jotta Super-naiset saisivat keskittyä pelkästään pelaamiseen ja reeneihin, on taustojen oltava kunnossa. Niinpä minä mietin uusia kujeita vanhoille ja uusille yhteistyökumppaneille. On ollut ilo huomata että Pesäkarhujen yhteistyökumppanit ovat kiinnostuneita seurasta, Super-naisista ja myös junnuista! Meitä arvostetaan yritysmaailmassa ja meidän kanssa ollaan valmiita kokeilemaan uusia juttuja. Onnistumisen elämykset ja hyvät kontaktit ovat värittäneet 99% palavereista. Uskon ja toivon että näin on jatkossakin. Me olemme valmiit kehittämään ottelutapahtumaa ja seuran toimintaa yhdessä, se on hienoa huomata! Ottelutapahtumasta puheen ollen, se on muuten jännä juttu miten oma asioiden havainnointi ja mietiskely on jo kuukaudessa muuttunut! Ympäriltä pullahtelee koko ajan hyviä markkinointi- ja kehitysajatuksia. Ässien pelissä käyminen laittaa aivot ylikierroksille, siellä on hoidettu asioita hyvin ja kaikkia eri yhteistyömuotoja ihmetellessä ei voi kuin nostaa Ässät-organisaatiolle hattua. Pyrimme samaan erinomaisuuteen omassa lajissamme. Tuosta havainnoinnista tuli mieleeni, tänä aamuna huomasin että aivot toimii myös nukkuessa. Herätessäni minulla oli loistava idea siitä miten pelipallot toimitetaan ensi kesänä peleissä ykköspesälle aloitusheittoon, ja miten kotipesää hyödynnetään kumppaneiden kanssa. MITEN NIIN teen tätä työtä 24/7??!! :D Joskus kyllä itseäkin naurattaa...
Junnut
Junioreissa on Pesäkarhujenkin tulevaisuus. Se että Sami palkattiin päätoimiseksi juniorivalmennuspäälliköksi on selkeä signaali seuralta että haluamme pysyä huipulla myös jatkossa, ja nimenomaan niin että Superia pelaa omat kasvattimme! Ensi kaudeksi naisten joukkueeseen nostetaan Suomisen Maria joka lähtee omana kasvattina lunastamaan pelipaikkaa.
Junioreihin panostaminen on myös siksi tärkeää että viime kauden jälkeen Naisten Superpesiksestä on lopettanut tai pitää välivuotta yli 20 pelaajaa! Se on kaksi aloitusyhdeksikköä ja pari jokeria päälle! Huikea määrä joka näkyy nyt Turku-Pesiksen luopumisena sarjasta. Myös Vihti ja Lappeenranta taistelevat joukkueen keräämisen kanssa. Semppiä noille suunnille!
Nyt alkaa olla nuorten esiinmarssin aika. Uusi sukupolvi tulee valtaamaan Naisten Superpesiksen seuraavan 3 vuoden aikana. Tähän uudistumiseen pitää myös Pesäkarhujen olla valmiina. Viime kaudella C-tytöt ottivat leiriltä SM-pronssia, se on hyvä ennen sille mitä on tulossa. Nyt suurin osa näistä tytöistä on noussut B-tyttöihin jossa peli on taas astetta kovempaa. Samin ollessa B-tytöissä viuhkassa ja valmennuksessa yhdessä meidän Rauman vahvistuksen Karlssonin Hakkin kanssa, voimme odottaa B-tytöiltäkin hyvää kautta 2014. Itse pidän omien tyttöjen pelaamista Superpesis-joukkueessa äärimmäisen tärkeänä. Porilaist hulluut tarvitaa kentäl, nii se vaa o.
Junnut aloittivat oman talvikautensa perinteisellä Karhuhallin maanantai-vuorolla. Maanantai-ilta on ainut ilta jolloin Pesäkarhujunnut saavat reenata Karhuhallissa ja silloin siellä onkin sitten kaikki. Hieno yhteisöllinen tapahtuma. Muistan jo viime talvena kun itse reenasin samalla vuorolla, niin helposti sitä tuli omien reenien jälkeen jäätyä seuraamaan vielä junnujen otteita. Varsinkin jos iskee omalle kohdalle motivaatiopulaa niin on hyvä seurata junnujen touhuja, sitä tekemisen ja onnistumisen riemua. Siinä palautuu omat junnuajat mieleen ja muisto siitä mistä se kipinä syttyi. Usein junnureenejä katsellessa mietin mitä heidän tulevaisuutensa pitää sisällään ja tuleeko jostain näistä minulle seuraaja, näenkö näitä Superpesiksessä, millaisia persoonia näistä kasvaa... Joo-o, tällasia mä mietin, oikeesti. :D Ehkä tuo sosiologin koulutus nostaa joskus päätään huomaamatta. Alla olevassa kuvassa junnut odottavat pääsyä kentälle.
Naisten Superpesis ja pelaajahankinnat
Tässä otsikko joka nostaa verenpainettani kohtuu helposti. Olemme saaneet kerättyä kauden 2014 joukkuetta kasaan 11 pelaajan verran. Tähän neuvottelurumbaan on sisältynyt odottelua, jännittämistä, pettymyksiä, ilon kyyneleitä, kiukkupärinöitä...eli ihan perus neuvottelutilanteen tunneskaala. :D Kuten tiedätte, pelaajamarkkinat ovat kutistuneet hurjasti viime kaudesta. Huippujoukkueisiin tulee muutoksia kun runkopelaajia lopettaa tai jää välivuodelle. Töitä joukkueen kasaamisen eteen on tehty aika lailla ympäri vuorokauden. Tälläkin hetkellä neuvottelut on kesken usean pelaajan kanssa. Siinä mielessä meillä ei ole hätää että runko on koossa ja meillä tulee olemaan jälleen erinomaisen kilpailukykyinen joukkue ja äärimmäisen hyvä pelinjohtajakaksikko! Perfektionisti ei kuitenkaan tyydy tähän. Haluan joukkueen viimeisenkin lenkin mukaan mahdollisimman pian.
Superpesis aloittaa leirityksensä ensi viikonloppuna. Itse olen vuoden 2014 joukkueen suhteen hyvin luottavainen. Ensi kesänä Porissa nähdään iloista ja kaveria kannustavaa pesistä. Myös yleisö pyritään aktivoimaan kotijoukkueen taakse, Pesäkarhu-perhe näyttää voimansa. Se mitä siitä seuraa jää nähtäväksi. RÄYH! Kaudella 2014 emme haaveile tai unelmoi mistään vaan menemme eteenpäin teemalla NAISENERGIAA JA ELÄMYKSIÄ!
Haaste sinulle
Oletko jo käynyt tykkäämässä Pesäkarhuista Facebookissa? Ellet, nyt on korkea aika. Meille kun ei riitä mitalit pelkästään kentältä, haluamme ne myös viestinnän saralta. Moni seura on aktivoitunut ja yrittää myös kerätä tykkäyksiä joten joudutaan nyt kuulkaa oikeasti tekemään vähän töitä tämän asian eteen. Näytetään voimamme ja kerätään se 1500 tykkäystä tämän kuun aikana! Siinä on sitten taas muille tavoitetta... ;) Eli toimi NYT! Tää on meidän perheen juttu!
Noniin, aika aloittaa bloggarin arki, eli pitää sinut ajantasalla mitä Pesäkarhuille kuuluu, miten itse olen tähän työhön jahkaantunut ja miten hommat etenee. Aloitetaan siitä miten tähän on tultu.
Keväällä 2013 lupauduin kuuluttamaan Pesäkarhujen pelit ihan mielenkiinnosta. Tiesin että peleissä käy paljon yleisöä ja tiesin myös että ottelutapahtumasta voisi saada enemmän irti. Samalla kun lupauduin kuuluttamaan tein myös päätöksen että haluan kuuluttaa pelit kentän pinnasta jotta pääsen lähemmäs yleisöä, joukkueita, tuomareita ja ennen kaikkea sitä tiivistä tunnelmaa jonka Porin pesäpallostadion tarjoaa. Päätös oli ehdottomasti oikea. Ei enää ikinä koppiin istumaan. Ainakaan Porissa.
Kuva: Kai Rantanen
Kesän edetessä panin merkille Pesäkarhujen hyvän meiningin. Seuraväki on sydämellään mukana pelissä ja isot yleisömäärät takaavat kentälle meteliä. Kun sitten kuulin että Pesäkarhut hakevat uutta toiminnanjohtajaa, oli ajatus "Ai, kiva. Joku saa hienon seuran johdettavakseen." Itselläni oli tuolloin Valtakunnallisen Naperoleirin järjestelyt täysillä käynnissä, D-poikien pelinjohtotehtävät päällä UP-V:ssa sekä myös UP-V:n miesten ja Pesäkarhujen pelit kuulutettavana joten en ehtinyt ajatella asiaa enempää. Leirin jälkeen kun tilanne rauhoittui eräs viisas pelinjohtaja kysyi minulta ennen yhtä kotimatsia että olenko hakenut paikkaa. Kun vastasin kieltävästi, sain melkoisen ripityksen miten minun pitäisi EHDOTTOMASTI seuraavana päivänä ottaa yhteyttä Saineen Veskuun ja jutella asiasta. Asiaa yön yli pohdittuani päätin käydä vähän kyselemässä Veskulta mikä tilanne hakuprosessissa on.
Niinpä marssin puheenjohtajan juttusille ja selvisi että haastatteluja oli tulossa mutta päätöksiä ei ollut vielä tehty. Jatkokeskusteluissa käytiin läpi kattavasti seuran menneisyys, tämä hetki ja tulevaisuus - huh, paljon asiaa! Päätös oli kuitenkin lopulta "Kiitos mutta ei kiitos." Sillä hetkellä ajattelin että tämä oli tässä, vaikka vähän jäi mietityttämään että olisiko sittenkin...
Kului joitain päiviä joiden aikana vielä asia kävi mielessäni, myönnettäköön, useaan otteeseen. Sitten tuli puhelu "oletko nyt IHAN varma??". Ja enhän minä ollut. :) Niinpä keskustelut avattiin uudelleen. Lopulta löytyi se kuuluisa kultainen keskitie ja nimet laitettiin paperiin. Vaikka nimenkirjoituksesta ei ollut julkaisuun kuin muutama hassu päivä, tuntuivat ne kuukausilta. Halusin huutaa asian maailmalle mutta hiljaa oli oltava...äidille sentään sain kertoa. :)
Kuva: Pekka Tuominen
Kun Pesäkarhujen uusi toiminnanjohtaja sitten julkaistiin, alkoi minulle satelemaan onnitteluja ja tsemppiviestejä ympäri Suomen. Tästä piti huolen Facebook, Twitter, sähköposti ja puhelin. Monet soittivat ja tarjosivat apuaan jos sitä tarvittaisiin, jotkut soittivat ja muistuttivat isosta vastuusta, mutta suurin osa onnitteluista oli vaan puhtaasti onnitteluja. Se lämmitti mieltä kovasti ja haluaisinkin vielä tässä kiittää joka ikistä tsempistä ja onnitteluista! Varsinkin suora palaute porilaiselta yleisöltä oli hienoa. Voin tässä luvata että pyrin olemaan luottamuksenne arvoinen.
Kuva: Pekka Tuominen
Nimityksen jälkeen alkoi "loma" edellisestä työstä. Jostain kumman syystä lomailu on kuitenkin jäänyt vähemmälle...eihän sitä pysty pitämään näppejään erossa Pesäkarhujen ensi kauden suunnittelusta. ;) Tästä kaudesta käteen jäi hopea mikä tietenkin harmittaa kun kulta oli selkeä tavoite, mutta toisaalta täytyy muistaa että Kirittäret-niminen peikko kaadettiin välierissä, yleisökeskiarvo oli yli 1200 (joka on muuten ylivoimainen koko Suomen mittakaavassa, vaikka otettaisiin huomioon KAIKKI naisten palloilulajit! Se on kiitoksen paikka yleisölle!), ja yksilötasollakin pesäkarhulaiset dominoivat tilastoja. Kausi 2013 jätti jälkeensä paljon ikimuistoisia hetkiä; kärrynpyörä-tuuletukset, vihaisten tipujen tuuletukset, upeita läpilyöntejä, jäätäviä ulkopelisuorituksia, tappioasemasta komeita nousuja voittoon... Näistä kiitos kuuluu mahtavalle joukkueelle joka illasta toiseen jaksoi tehdä töitä unelman eteen. Arvostus kuuluu joka ikiselle joukkueen jäsenelle.
Tätä kirjoittaessani on syyskuun 25. päivä. Tänään olen päässyt tutustumaan yhteistyökumppaneihin paperilla. Tulevina viikkoina nämä firmojen nimet saavat myös kasvot kun pääsen miettimään kauden 2014 kuvioita heidän kanssaan. Sitä ennen on edessä Pesäkarhu-risteily jonne lähdetään ylihuomenna. Mahtavaa päästä jututtamaan seuraväkeä Itämeren aalloille. Joka ikinen heistä on tärkeä, sillä yhdessä olemme enemmän (hhmmm...olisiko tuossa hyvää sloganin tynkää...? Mietintään).
Matka on siis valmiina alkamaan. Helppoa siitä ei tule, mutta ei niin kukaan väittänytkään. Sata rossaa lasiin kohti merituulta sillä periksi ei anneta milloinkaan, kuten täällä Porissa on tapana laulaa... :)
Vielä loppuun Kaisiksen tuuletus. Tällä asenteella kun mennään niin nou hätä.
Kuva: Pekka Tuominen
-inga
