sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kuvien kautta elämään.

Näinpä, enää 24 päivää ekaan viralliseen kotipeliin. Suo anteeksi, edellisestä kirjoituksesta on jo vierähtänyt tovi, mutta kuten kaikki pesisammattilaiset tietää, kevät on sellasta aikaa että ei paljon tarvii miettiä mitä vapaa-ajalla tekisi. Mullakin kaikki ylimääräinen aika on mennyt lepäilyyn että jaksaa taas seuraavana päivänä rokata. Toki, pari kertaa on käynyt mielessä että PITÄISI kirjottaa blogia mutta en ole ottanut siitä ressiä (vanha koira oppii pikku hiljaa ettei kaikkea tarvii tehdä NYT ja HETI). :) 

Mennääs tällä kertaa vähän eri systeemillä kuin tähän asti. Kelataan elämää kuvien avulla tästä päivästä taaksepäin. 

Vaalikahvit



Nomnomnom....

Tänään on tosiaan virallinen vaalipäivä. Vihdoinkin. Alkaa olla meinaan kaikki somefeedit ja muut viestintävälineet niin täynnä vaaleja että hippasen jo ahistaa. Itsellä tuotti vähän ongelmia tuo ehdokkaan etsiminen. Ekan vaalikoneen tekeminen meinasi tyssätä siihen etten löytänyt "Kainuun vaalipiiriä". :D Pienen tutustumisen jälkeen löytyi Oulun vaalipiiri ja sieltä sopiva ehdokas. Hassua muuten, huomasin tänä vuonna että sitä alkaa olla "aikuinen" kun eduskuntaan pyrkivät ovat tuttuja, itseni ikäisiä. Eikö kansansanedustajan kuulu olla VANHA ja viisas?? :D Yhden vaalipaneelinkin katsoin. Tai no, katsoin sitä ekat 15min. eli siihen asti kun pystyin ilman että meni hermo siihen päälle puhumiseen ja jankkaamiseen. Fiksut ihmiset ja tollasta "keskustelua". Juu, ei ole toi politiikka mun juttu. Onneksi keli oli kuitenkin komia kun vaalipaikalle kävelin!

Sotkamo, huhtikuun 19.pvä 2015

Uudet lenkkarit



Ruusuja ja risuja. :)

Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen. Työn vastapaino ja äärimmäisen tärkeä osa elämää että jaksaa. Tässähän kävi niin että torstaina kaupasta tarttui käteen nuo ruusut, ja kun perjantaina menin ostamaan Sepolta tossut, ne sattuivat olemaan aika lailla samaa sävyä! Tossuja ei siis valittu värin mukaan, vaan merkki ja malli oli fyssarilta saatuja, väri vaan sattui osumaan. Aika hauska sattuma. On täällä Kainuussa kyllä vaan niin hienot maisemat näin keväälläkin että kelpaa lenkkeillä! En malta odottaa mitä tää on kesällä, voipi olla että mä istuskelen järven rannalla kaiken vapaa-ajan ja annan mielen levätä maisemassa.... tervetuloa seuraksi! Mitä teitä kavereita on tässä nyt seurannu niin aika paljon näillä suunnilla käytte, tulkaahan kesälläkin! Suosittelen reissua Jymyn peliin niin että tuutte edellisenä päivänä, yövytte Hotelli Vuokatissa (2 lippua peliin sisältyy majoituksen hintaan) ja nautiskelette Vuokatin tarjonnasta. Täältä kun löytyy vaikka mitä! 

Urheilumarkkinoinnin paras tarina keväältä 2015





Rauman Lukko. Pieni kalastajakylä Rauma. Unelma mestaruudesta. Tuossa yksi tämän kevään mielenkiintoisimmista ilmiöistä näin urheilumarkkinointi-ihmisen näkökulmasta. Totta kai tuo kiinnosti myös sen takia että Lukko on aina mulle se tärkein joukkue kiakkopiireissä, mutta myös sen takia miten hienosti tuo tarina luotiin. Miten kauden 2014 hashtag #uskon vaihtui kaudella 2015 hashtagiin #tiedän ja miten tasaisella toistolla, eri kulmien asiaan liittämisellä tämä tarina vahvasta uskosta, pienen kalastajakylän yhtenäisyydestä saatiin elämään. Kevään ja play-off pelien edetessä tarina vahvistui ja yhteisö otti sen omakseen ennen näkemättömällä tavalla. Olin itse Raumalla pääsiäisen ja pääsin katsomaan välierä peliä Tapparaa vastaan. En ole ikinä ollut Lukon pelissä jossa olisi ollut niin hyvä FIILIS, TUNNELMA, KANNUSTUS. Nämä ovat niitä asioita joita me kaikki urheilumarkkinoinnin parissa töitä tekevät haluamme saada aikaan. Ottelutapahtuman pitää olla elämys, sen pitää nostaa karvat pystyyn. Kaudella 2015 Lukon organisaatiossa löydettiin tie raumalaisten ihon alle - onnittelut siitä. Tarina oli hieno, se olisi ansainnut komeamman lopun. Neljäs sija on pettymys meille kaikille. Mielenkiinnolla odotan mitä kausi 2016 tuo tullessaan Lukossa. Terveiset vaan siihen suuntaan, hienoa duunia teette! Tässä vielä pari fiilistelykuvaa hienosta tarinasta.







Hiukka - kotikenttä





Kävin tuossa viikko sitten kentällä haastattelemassa vähän kenttämiehiä ja katsomassa miltä siellä näyttää. Lunta oli vielä jonkin verran mutta kyllä se siitä kuulemma hyvin ehtii sulamaan. Jotenkin oli epätodellinen fiilis kun kipusin katsomoon ja otin kuvan. Oli oikein pakko istahtaa pohtimaan faktaa joka ei tunnu millään uppoavan tajuntaan. "Tää on mun kotikenttä. Hiukka on mun kotikenttä. Sillai kai." - nämä olivat suurinpiirtein ne ajatukset joita päässä liikkui. Muistan kun kävin Hiukassa kuuluttamassa Itä-Länttä 2003. Eipä sitä olisi silloin uskonut että nyt ollaan tässä. Silloin Sotkamo oli jotain niin älyttömän kaukaista, aivan oma maailmansa. Sen myönnän kyllä että kun kuulutusten jälkeen kuuluttamoon asteli vanhempi pariskunta ja antoi mulle lahjaksi pikkuisen muumin kun olin kuulemma kuuluttanut niin hyvin - silloin ihastuin Sotkamoon, muuttuuko tuo ihastus 12 vuoden viiveellä rakkaudeksi? Se jää nähtäväksi. Hassua kuitenkin että tarina on jo niin pitkä. Taas kerran tuli todistettua että elämän polut kuljettaa mitä ihmeellisimpiä polkuja. Päätinkö alitajunnassani jo 2003 että päämääräni on täällä? En tiedä, mutta sen tiedän että kyllä sitä yleensä ihastuksensa perässä kuljetaan. ;)


Historian ensimmäinen livestream-lähetys




Sotkamon Jymyn viestinnässä tehtiin tällä viikolla historiaa kun polkaisimme pihalle ensimmäisen LIVESTREAM-lähetyksen. Lähetys tehtiin Karra Trophyn välierä- ja finaalipäivästä Vuokattihallilta. Täytyy kyllä nostaa hattua näille meidän Tanssiville Susille (Antti Tuomisto, Sami Raiskio, Janne Kuronen ja Antti Haapasalo), jätkät tekee aivan loistavaa duunia. Saa laumanjohtaja Jimi Heikkinen olla tyytyväinen laumansa puuhailuun. Livestream lähetys sai myös faneilta innostuneen vastaanoton mikä tarkoittaa tietenkin sitä että tätä herkkua on tiedossa kauden mittaan enemmänkin. Karra Trophyn jälkeen lähetys siirtyi BowlCircus Vuokatin tiloihin jossa kuvattiin vielä joukkueen keilakisa höystettynä haastatteluilla. Kuvassa kommenttia antaa joukkueen el capitain, Jani Komulainen.


Unelmia ja toimistohommia






Oletko koskaan kuullut unelmakartasta? Siinä on periaatteena että kerätään tavoitteita, unelmia, toiveita tulevaisuudesta ja tehdään niistä itselle kartta tavoitteisiin. Mun unelmakarttani näyttää tältä. En oikein edes tiedä miksi eräänä päivänä päätin sen tehdä mutta niin vaan kävin läpi kasan lehtiä ja keräsin tärkeimmät asiat talteen. Mut tuntevat tyypit löytää tuosta kartasta ehkä jotain yllättävääkin mutta täytyyhän unelmia olla. ;)

Unelmista realiteetteihin. Huomenna on maanantai. Siinä iskua vasten kasvoja. :D Toisaalta, minä en ole ollut Riikassa muutamaa päivää virkistäytymässä joten mulla ei ole varmaan mitään hätää. Virkistäytyjillä voi olla vähän haastetta päästä arkimoodiin mutta eiköhän tuokin onnistu. 

Aurinkoista viikkoa itse kullekin ja voimia pesisväelle kauden alkuun!! On se hei hienoa kun kausi alkaa, muistetaan olla #yhdessäparempia !!! ;)

-inga