Haaste on heitetty

Iltaa! (muokattu 5.1. klo 10)

Tunnin kuluttua Suomessa juhlitaan uutta vuotta. Itsellä on ajatukset jo siirtyneet vuoteen 2015 tässä parin päivän sisällä. Olin eilen aikeissa kirjoittaa blogiin postauksen joulusta, "Yksinäisyys"-blogin saamasta palautteesta ja muusta oleellisesta, mutta matkaväsymys kaatoi tytön sänkyyn.

Tänään tulikin sitten toinen hyvä syy tulla tänne fiilistelemään. Tässähän on totta kai käynnissä tämä perinteinen "new year - new you"- hässäkkä. Eli huomisesta...tai ok, perjantaista lähtien kuntosalit ja ladut pullistelee väkeä ja kauppojen salaattimyynti on huipussaan - kunnes innostus häviää. On kuitenkin ollut hieno huomata miten ihmiset haastaa toisiaan kehittämään itseään ja panostamaan hyvinvointiinsa. Näin on nyt päässyt käymään minunkin kohdalla (yleensä en ole juurikaan yllytyshullu mutta nyt...). 

Kaikki alkoi yhdestä twiitistä.

Pesäkarhu-ikoni Carita Toiviainen twiittasi eilen seuraavaa: "Päivä tätä vuotta jäljellä. Sen jälkeen alkaakin tipaton ja herkuton alkuvuosi. #kisakuntoon" 

Vastasin Carrulle peruspessimistinä: "Yritäk sää ny Carru huijata meitä muita vai vaan ittees? ;)"

Carru ei tietenkään myöntänyt vaan kertoi olevansa esimerkkinä seuraajilleen kuten mulle. Nooooooh, enempää twiittejä tähän lataamatta voin kertoa että keskustelussa ovat käyneet mukana myös Petri Kaijansinkko (Lukko), Jaakko Rosendahl (ÄssätLiiga), Mikko Fisk (ÄssätJuniorit), Hanna Itävalo (ex-Pesäkarhu), Veera Svansjö (ex-Pesäkarhu) ja Joonas Hautamäki (armoton Sotkamon Jymy-fani joka vaikuttaa porilaisessa pesisyhteisössä sekä kentällä että linssin takana). 

Keskustelut ovat edenneet siihen asti että meillä on käsissämme haaste. Tämän illan aikana pitää ilmoittaa Jaakolle tavoite ja sen mukaan asetetaan panos. Aina sanotaan että tavoite pitää ilmoittaa julkisesti jolloin se luo sosiaalisen paineen ja siitä on helpompi pitää kiinni. Tän takia mietinkin kauan mikä se tavoite sitten on. Mihin uskallan sitoutua julkisesti. Tässä olis nyt sitten asiat joihin sitoudun (oh fcuk...)

- Painoa pitää tietenkin pudottaa. Otan tavoitteeksi sen 60kg, eli -6kg.
- Vedän tipatonta Kuopion halli-SM turnaukseen asti (tsemppiä teille jotka eksytte siellä sitten samaan kuppilaan..)
- Viimeisenä paras. Kun kerran parilta muultakin suunnalta tähän on yllytetty niin lähden nyt sitten hiihtämään sen Vuokatti Hiihdon. En todellakaan mitään kunnon kisaa enkä varsinkaan pitkää matkaa, vaan LadyLoppet, kevyt 12km. :)
Tämä viimeinen testi on 21.3 ja sinne todellakin kaivataan kannustusjoukkoja. Mä kun oon hiihtänyt viimeksi lappu rinnassa Hippo-hiihdoissa ja kattokaa ny miten siinäki kävi! :D

Huom! Tossa on jalassa PUUSUKSET, että hetki on siitä viime kisasta...

Mutta jotta tässä mun tekemisessä olisi jotain pointtia niin halusin tottakai haastaa mukaan muitakin ihmisiä sekä täältä että Satakunnasta. TIEDÄN että nämä tyypit pystyvät ylittämään itsensä ja löydettyään siihen sopivat keinot, he kertovat sen meille kaikille kommentoimalla tähän blogiin tai vaihtoehtoisesti twiittaamalla tavoitteensa käyttäen häshtagia #hulluhaaste2015

Kun tavoitteet on asetettu, kerrotaan panos. Jos tavoite jää uupumaan, maksat. Jos tavoite saavutetaan, olet saavuttanut jotain hienoa! Kun kerran ollaan hyvällä asialla niin ohjataan kaikki kertyvät eurot hyväntekeväisyyteen, eikös? :)

Itse haluan haastaa seuraavat tyypit:

Vesa Saine (Pesäkarhut pj)

Satu Kojola (Pesäkarhut tj)

Mikko Kuosmanen (Superjymy tj)

Mikko Korhonen (Jymy viuhkavelho)

Sami Österlund (Doksan kovin haastaja ja Pesäkarhujen viuhkavelho)

Nalle Viljanen (ei kahta ilman kolmatta, Kirittärien viuhkavelho. Taattua viihdettä meille kaikille)

Jimi Heikkinen (Tanssivat Sudet tj)

Jarmo Heikkinen (Monetor tj)

Julle Kallio (Radio Pori / hullu porilaine)

Salme Pasi (Liitto-orava ja AY-jyrsijä)

Kari Hakkarainen (Jymy-ikoni)

Markku Vikström (Karran kovin haastaja)

Mikko Virtanen (Fera tj)

Daniela Tanhua (Fera pj)

Ollaanko me ready??? Antaa palaa, tavoitteet tähän blogin kommentteihin tai twitteriin #hulluhaaste2015

Mukaan voi tottakai lähteä muutkin!!! Rohkeesti vaan, "pitää uskaltaa heittäytyä" - sanois Jimi tähän kohtaan.

Ai että, nyt vähän jännittää mitä te keksitte! 

Niin ja hei, aivan mahtavaa vuotta 2015 joka ikiselle!! :)

-inga

-------- 
Muokkaus 5.1.2015 klo 10

Noniin, johan niitä itsensä haastajia löytyy! Tässä haasteet jotka on tähän mennessä heitetty, liity mukaan! Päivitän tätä listaa sunnuntaihin 4.1. asti pari kertaa päivässä. 

Panos kaikilla osallistujilla on 50€ ja sen saa luovuttaa itse valitsemaansa hyväntekeväisyyteen ellei pääse tavoitteeseensa. Annetaan tässä näin paljon siimaa koska faktahan on että kaikki pääsevät tavoitteeseensa. ;)

Petri Kaijansinkko: 100pv tipatonta, -7kg

Joonas Hautamäki: 2kk tipatonta, -10kg

Jaakko Rosendahl: +4kg (lihasta) :) Eli inbody mittauksen pitäs näyttää lihasmassaa yli 52%

Mikko Fisk: -15kg (huh!)

Carita Toiviainen: tipatonta 3kk, herkutonta 2kk

Markku Vikström: (nyllähtee) maantiepyöräilyä Suomussalmi - Raatteentie - Kuhmo - Vuokatti 170-180km, Puruvesiajo 110km, viime kesänä pyörän päällä 4000km - ensi kesän tavoite 5000-7000km. Nyt on Karrallaki kirittävää... ;)

Satu Kojola: herkkulakko 31.3. asti 

Juha Kuoppala: tipaton 2kk, roskaruoka pois 2kk, karkiton/limsaton 3kk

Kari Hakkarainen (jep, Karra nokittaa): 3. peräkkäinen Sulkava Soudun voitto, tällä kertaa juuri perustetun Vuokatti Rowing seuran riveissä. JA jos reeniaikaa jää tarpeeksi niin pidemmän aikavälin tavoite on että nimi löytyy Vuokatissa 2016 järjestettävien hiihdon senior MM-kisojen tuloslistasta.

Tommi Karppinen: juhannukseen saakka tipatonta

Mikko Ruohola: (harteillaan edustustehtävät sekä Porin jääkiekkoerotuomareilta että jatkoaika.com 'lta) 10km aikaan 42min. sekä 30min. juoksussa tuloksena yli 6100m alkukesään mennessä.

Iiro Junnila: -15kg helatorstaihin mennessä

Vesa Saine: 4krt/vko liikuntaa --> -5kg 7.3. mennessä

Veera Svansjö: 2kk herkutonta, 2kk tipatonta

Mikko Korhonen: Vuokatin Hiihdon perinteinen 30km silmät kiinni ja ilman hanskoja, reissu Legolandiaan JA (tän mäkin haluan nähdä) merkki päälle 0/2-tilanteessa ja toisella kotiin väärät pois merkillä.

Mikko Virtanen: 30 liikuntaharjoitetta 3kk:n aikana ja 10 kierrosta golfia touko-elokuun aikana.

Jouni Rosenberg: paino alle 75kg kun eka Harrastepesiksen-SM peli puhalletaan käyntiin. Eli -5kg heinäkuun loppuun mennessä. Jounilla on jo hyväntekeväisyyskohdekin katottuna: http://www.i-puoti.fi/product/136/seinakalenteri

Teemu Määttä: (urheilutoimittaja Kainuun Sanomat) Mitä niistä tuomareista, valmentajista ja toimittajista sanottiinkaan... kun ei kerran itse pysty niin... ;) Enivei, Teemu lupasi KÖPÖTELLÄ Vuokatti Hiihdon.. Hyvä Teemu, kova tavoite! ;)

Armi Niemelä: (urheilutoimittaja Satakunnan Kansa) Herkut pois ja Tukholman maraton 30.5. aikaparannuksella. 

Daniela Tanhua: 10 000 askelta päivässä tai vaihtoehtoisesti 70 000 askelta viikossa. Lisäksi paino tippuu 10kg sarjan alkuun 8.5. mennessä.

Mikko Kuosmanen: 2kk -5kg hikoilematta (taitaa olla kaalisoppaa tiedossa. Tai Nutrilettia.) :D 

Otetaas tähän väliin ylimääräisellä päivityksellä mukaan vielä pari mattimyöhäistä. 
Jarmo Heikkinen: 20% parannus penkkitulokseen
Petri Makkonen: 31.3. mennessä kaveri lankuttaa 7min. Ellei onnistu, päiväkoti Satuvakka Vuokatissa saa Petriltä leluja. :)
Harri Laiho (urheilutoimittaja Satakunnan Kansa): Herkkulakko 31.1. asti, 10km hiihto ja paino alkaa 8lla ekaa kertaa tällä vuosikymmenellä

Muutaman haastettu listasta puuttuu vielä. Österlundin maailmanmatkaaja lupas ilmottaa tavoitteensa tänään, samoin Viljasen Nalle joka viä erikseen soitti päivällä ja kysyi tarkempaa ohjeistusta. :) Porista puuttuu viä kaks jyrsijää, Kallio Julle ja Salme Pasi. No toisaalta, toine on rokkari ja toinen kuulemma iha Pimiässä nii ei kai sitä keskittymistä muihin asioihin voikaan odottaa.

MUTTA meille jotka ollaan mukana: ISOSTI SEMPPIÄ! Tää on kiva haaste, kun mukana on jo nyt pelkkiä voittajia, me tai hyväntekeväisyyskohteet. :) 


Ilmotelkaahan kun tavoitteita täyttyy niin kerrotaan muillekin! :)

-inga

Yksinäisyys.

Oon miettinyt paljon kirjoitanko tästä aiheesta vai en. Onko se liian henkilökohtaista? Annanko itsestäni liikaa jos kerron syvimmistä tunteistani? Enitenhän siinä pelottaa tietysti se että joku voi käyttää tietoa loukatakseen mua. Syvimmillä tunteillahan saa suurimmat henkiset haavat toiselle jos niin haluaa...

Tänään lenkillä tein päätöksen että kirjoitan. Vaikka sitte riskilläkin. Vieläkin kun lähden tätä kirjoitusta luonnostelemaan, mietin edelleen, mitä uskallan kertoa. Noh, se nähtänee tässä sormien naputellessa mitä tähän ruudulle ilmestyy. 

Yksinäisyys. Jo pelkkä sana kylmää. Joskus on hyvä olla yksin, itsensä seurassa, keräillä ajatuksia. Silloin tuosta tunteesta nauttii ja tilanteesta lähtee onnellisena jatkamaan päiväänsä. Sitten on taas hetkiä jolloin yksinäisyys tulee päälle, sulkee sisäänsä kuin pussiin ja kun pussista imeytyy ilmat pois, tuntuu kuin rintakehä rutistuisi, kyyneleet valuu poskille, pimeys valtaa mielen. Tuota tunnetta ei toivoisi kenellekään mutta niin se vaan joskus tulee. 

Hassuahan siinä on että sun ei välttämättä tarvitse olla fyysisesti yksin tunteaksesi itsesi yksinäiseksi. Tästä konkreettisin muisto on WinterOpenista. Muistan selvästi sen fiiliksen kun katselin Haloo Helsingin keikkaa, nautin musiikista kunnes yhtäkkiä se yksinäisyyden säkki avautui allani. Katselin ihmisiä ympärilläni. Miten kaikilla oli seurassaan joku läheinen, rakas jonka kanssa he nauroivat, tanssivat, juttelivat. Mitä enemmän näin näitä ihmisiä, sitä yksinäisemmäksi itseni tunsin. Viimeinen ajatukseni ennen säkin sulkeutumista oli "mun ympärillä on tuhansia ihmisiä enkä muista koska olisin ollut yksinäisempi". Tuon ajatuksen myötä säkki sulkeutui ja kyyneleet tulivat. Mutta kuten aina ennenkin, myös tuolloin sain säkin suun auki, pyyhin kyyneleet ja totesin että "hei camoon, huikee keikka, upeita ihmisiä ympärillä, HERÄTYS!" Niinpä suuntasin tiskille mistä löytyikin sitten ihan lupsakkaa seuraa ja taas sai nauraa. :)

Olen Sotkamossa asustellessa jutellut paljon ihmisten kanssa tänne muutosta, miten olen sopeutunut jne. Ihmisiä kiinnostaa, he kyselevät ja mä kyllä aika avoimesti kerron fiiliksiä. Sanotaan että kainuulaiset lämpiävät hitaasti. Toki, samaa sanotaan kaikista suomalaisista. Paitsi ehkä karjalaisista, siellä papatetaan heti kuin vanhalle ystävälle! :) Joka tapauksessa, se että toiset lämpiää hitaasti ja mä olen tunnetusti tämmönen mullehetikaikkiny-tyyppi, ei välttämättä ole se paras yhdistelmä. :) Ehkä tämänkin takia yksinäisyys hiipii puseroon aika ajoin. Onneksi ystävät ovat muistutelleet (kun mut hyvin tuntevat) että pitää antaa ihmisille aikaa. Myös muut tänne muuttaneet tyypit ovat toistaneet yhtä sanaa - kärsivällisyys. AAAAARRGH! :) 

Samaan hengenvetoon pitää todeta myös että jo parissa kuukaudessa oon päässyt tutustumaan aivan huikeisiin ihmisiin. Töissä, hölkkäkoulussa, salilla... Näillä paikallisilla on kyllä huumori kohillaan ja hymy herkässä. Toimii mulle. :) Eli kyllä tää tästä siis, kuten KAIKKI ovat mulle hokeneet. Oikeessa olitte, myönnetään. 

Sunnuntaina olisi lähtö kotikonnuille joulun viettoon. Ihanaa nähdä kaikki rakkaat. On niin paljon kerrottavaa ja kysyttävää, vaikka puhelin ja some ovat olleet kuumana, läheisen kanssa kasvotusten keskustelu on silti aivan eri asia. Ja muuten, pieni varotuksen sana Klaukkala-Tampere-Ylöjärvi-Ulvila-Pori-Rauma - akselille: oon kasvattanut nyt 2 kuukautta halipulaa, eli tulen halimaan. Paljon. Täällä en oikeen ole uskaltanut viä. :)

Joulun aika on joillekin yksinäistä aikaa. Löytyykö sun lähipiiristä joku jota voisit muistaa jouluna? Pienet positiiiviset asiat saavat valtavat mittasuhteet yksinäisyyden keskellä. Ajatus siitä että joku välittää, tuo yksinäisen elämään niin valtavasti valoa ettei sitä pysty käsittämään. Pieni sana tai teko riittää, jaetaan yhdessä joulumieltä tulevina viikkoina, eikö? 

Nonii, tulihan sitä juttua taas. Aiheesta olisi saanut rankempaakin tekstiä aikaan mutta kun katsoo maailmaa positiivisuuden ja toivon linssien läpi, ei jaksa synkistellä määräänsä enempää. Lopettelen tällä erää tähän, palataan noihin työasioihin ja joulun viettoon myöhemmin.

Pidä huoli itsestäs ja läheisistä!

-inga

p.s. ens maanantaina on talvipäivänseisaus ja päivä alkaa pitenemään, aivan mahtavaa!!! 

p.p.s. nyt - ekaa kertaa ikinä - mua jännittää julkasta blogi! Hui!

Paluu arkeen koittaa

Hellurei ja hellät tunteet!

Niin siinä hurahti viikko sairastaessa. Muutama etäpäivä ja taas oltiin iskussa. Viikonloppu on mennyt lepäillessä ja tänään kävin viikkoon ekan kerran lenkillä. Kivaa. :) Kyllä ihminen on luotu liikkumaan, ei ne 80% meidän soluista väärässä ole! Huomenna ois sitte taas hölkkäkoulua ja suksetkin lupasin viedä huoltoon...kyllä, aion ladulle. Varokaa, mulla ei todellakaan ole siihen tarvittavaa ajokorttia. :)

Lenkkimaasto on hiljanen. Ei ees susihukkasia näkyny tänään.

Töissä vauhti kiihtyy joulua kohti, nettikauppa on valmis ja se lanseerataan näillä näppäimillä. Nyt on siis oiva hetki hankkia joululahjat ja kausikortit ensi kaudelle. Nettikaupan linkki löytyy osoitteesta www.superjymy.fi kun sen aika on. Käy tsiigailemassa. Löysin luuristani mielenkiintosen videon, sitä voi fiilistellä kun miettii pitäskö kausari hankkia vai ei. :) Älä anna huonon kuvaajan häiritä. Sitä varten meillä on ammattilaiset puikoissa virallisissa julkasuissa. Tämä on pesisturistin kuvaama fiilistely kaudelta 2014. :)

Eiks oo hieno tuo tonttulakki? Ihan ite leikkelin ja väritin (en pysyny viivojen sisällä). :)

Tässä samalla kun kirjottelen, taustalla pauhaa Tami ja Tavallista Elämää. Aurinkokuningas puhui kerrankin viisaita. "Kun sä teet jotain, heitä siihen kaikkesi. Kun se juttu on sitten ohi, sulla on mielenrauha kun teit parhaasi. Toiset tykkää toiset ei. Tää elämä on helvetin yksinkertaista - the more you give the more you get." Ei uskois et turkulaiselt kiakkoilijalt irtoo tommost filosofiaa! Ainii mut se onki kuningas. ;)

Näillä Tamin viisauksilla onkin hyvä alottaa uus viikko. Otetaan vastaan mitä tulee ja tehdään tästä paras viikko ikinä! Vedetään vähän samanlaisella setillä ku Kaisa Mäkäräinen tän viikonlopun kisat niin hyvä tulee. 

Adios!

Myöhästelyä, aivastelua ja kuumehäröilyä

On muuten hieno idea lähteä kirjottamaan blogia kun ajatukset ei liiku mihinkään! :D Huomasin sen juurikin äsken kun otsikon miettimiseen meni noin 5min. Great! Noh, yritän silti. 

Tässä teille tarina menneestä viikonlopusta. Heräsin perjantaina fiilikseen "jaaha, nyt alkaa flunssa oikeesti puskea päälle". Niinpä peruin aamureenin ja heräilin rauhassa, olihan edessä reissu Varalaan muita Superpesiksen seuroja tapaamaan. Junalippu oli ostettu ja työt matkoille suunniteltu (junassa työskentely on jotenkin rauhottavaa ja pyrin aina käyttämään ajan hyväkseni). 

Aamupala, loput pakkaukset ja tadaa - 15min ennen lähtöä oon valmiina! Siistiin kotiin on aina kiva tulla joten oon ottanut tavaksi viedä roskat pois ennen lähtöä. Tällä kertaa tää oli se ratkaseva virhe. Ai miksi? Tämän takia. Otin molemmat roskapussit (siis normi ja bio) kaapista ja lähdin kohti ulko-ovea. Voi ei, bio vuotaa! Niinpä palasin, otin bion alle sanomalehteä ja taas mentiin. Sanomalehden haun ajaksi olin laskenut toisen roskapussin lattialle, tietsikkalaukun viereen. Kun tulin hakemaan roskapussia, laukku oli kaatunut roskapussia päin ja kun nostin roskapussin lattialta, laukku tietenkin repäisi siihen valtavan reiän - roskat pisin lattiaa. Pieni murina saatteli roskat takaisin pussiin, ja tässä kohtaa otin jo muutaman ripeämmän askeleen. Tietous siitä että aika kulkee alkoi hiipimään takaraivooni... 

Noh, roskat ulos roskikseen (propsina tässä kohtaa mainittavan että biopussi EI vuotanut käytävään, kiitos sen sanomalehden) ja ripein askelin sisälle. Valot pois, kamat kantoon ja autolle. Pääsen autolle. Missä auton avain? P****le, sisällä! Nyt jo juoksen sisälle, nappaan avaimen, kamat autoon ja vilkaisu kelloon kun auto käynnistyy. Voi ei, oon myöhässä. Niinpä matka Kajaaniin taittui...sanotaanko että vauhdikkaasti (äidille tiedoksi: ajan AINA rajoitusten mukaan ja varovasti!). :) 

Kun pääsen rautatieasemalle, parkkaan auton vauhdilla ja olen juuri syöksymässä ulos autosta kun vilkaisen radan suuntaan. Ei junaa. Olen myöhässä. Katse kelloon lyö totuuden tajuntaani, olen todellakin KOLME MINUUTTIA myöhässä! Sen yhden kerran kun VR saisi olla myöhässä niin ei. Siellä se veturimies puksuttelee tyytyväisenä kohti Kuopiota hymy huulillaan ja mää istun autossa pohtien pääni puhki mitä nyt. Yritys soittaa VR:n asiakaspalveluun on tietenkin turha. 10min. odottelua ja musiikin kuuntelua riitti. Katson netistä miten junia kulkee myöhemmin kohti Tamperetta. Jos otan seuraavan, myöhästyn illan palavereista.

Ei auta, on lähdettävä ajamaan kohti Tamperetta. Vielä kurvatessani ulos Kajaanista tsekkaan aikataulut, ehtisinkö ottaa junan kiinni Kuopiossa. En tietenkään ehdi, ellen aja koko matkaa reilua ylinopeutta. Koska ajan aina rajoitusten mukaan ja varovasti (äiti huom!), en lähde kiihdyttelemään Kuopioon. Sen sijaan otan suunnaksi Tampereen ja voin tässä ihan rehellisesti kertoa että ekat 30min. matkasta sujui niin hirveän vi**tuksen kourissa että itku meinasi tulla. Hetken hengittelyn jälkeen tulin lopputulokseen "tässä kävi nyt näin, työt jää tekemättä kun pitää ajaa, se on voivoi mutta elämä joskus on". Eikä muuten mennyt kauaa tästä ajatuksesta kun Kärsämäen paikkeilla esiin tuli ihanan kirkas aurinko! Silmät sirrillä imin kaiken valon kitusiini, samalla kun Leevi revitteli radiossa Pohjois-Karjalaa. Ja niin elämä oli taas ihan ok.

Onneks ei ollu kuitenkaan tylsä tie... :)

Itse viikonloppu Varalassa meni kivasti tuttuja nähdessä ja uusiin ihmisiin tutustuessa. Käytiin läpi erinäisiä seuran kehittämis ideoita ja hyväksi todettuja käytäntöjä. Tässä kohtaa täytyy muuten mainita verotuksesta ja seuran hyvästä hallintatavasta meille puhunut Juha Laitinen pwc:stä. Monesti olen verotuksesta istunut luennolla mutta tämä kaveri sai meidät kaikki myös KUUNTELEMAAN. Loistava luennoitsija kerta kaikkiaan. Lauantai-illan ratoksi pelattiin seurajohtajien kanssa Itä-Länsi lentismatsi. Hauskaa puuhaa sekin vaikka olinkin jäätävän huono. Noh, kun on tarpeeksi huono niin jokaisesta onnistumisesta tulee huikeat kannustukset muilta, hianoo! :D Pelin jälkeen takaisin hotellille, suihkuun ja sängylle köllötteleen. Edessä oli Putous ja Vuoden sketsihahmo-kisan finaali. Voi sitä ilon ja riemun määrää kun Salme Pasi vei voiton! Kämppikseni ja seuraajani Pesäkarhujen toimari, Kojolan Satu sekä allekirjoittanut huusivat aika lailla suoraa huutoa kun voitto osuikin Poriin. Mä ainakin olin ihan varma että Kissi vie. Mutta ei, orava oli ykkönen ja sen kunniaksi on ens perjantaina Porissa torijuhlat. :) On ne hullui... ;) Ette muute ikin arvaa mikä bändi siäl o soittaas? 10 pisteen vihje: se ei ole Popeda. :D Sillai kai!

Varalassa on aina mukava käydä opiskelemassa ja kuulemassa miten muissa seuroissa juttuja tehdään.

Putouksen jälkeen tärähti päälle totuus ihon alle pääsevästä flunssasta. Kuume nousi kunnon lukemiin ja aivastelu äityi sellaselle tasolle että silmät vuoti loppuillan. Hitto, pakko luovuttaa ja ottaa tää tauti vastaan. Niinpä ajelin sunnuntaina kotiin ja kaaduin sohvalle. Siinä kohtaa muistin että tämä flunssahan on perinne. Sama juttu joka kerta kun vaihdan työpaikkaa. Stressi nousee tarpeeksi ja sitte  - BOOM! 

Täs sitä ny sit ollaa. Tää päivä on mennyt kynttilää katsellessa. Vähän yritin aamulla exceliä täytellä (sitä mikä piti jo junamatkalla tehä), ei toivookaan, rivit vaan hyppelee silmissä. Niinpä päivä meni hyväntekeväisyydelle. Mutta jotain hyvääkin on tapahtunut: kuume laski! Huomenna meen jo vähän testaamaan miltä tuo ulkoilma tuoksuu ja kyl tää täst sit taas. :)

Tähän loppuun vielä pari kivaa juttua: tein iloiseksi yhden fanimme Lappeenrannasta sekä yhden perheen Turusta, Jymyjuttu! :) 

Rakastan mun työtä ja meidän tiimiä koska me ollaan #yhdessäparempia (juttujen perusteella kuume on taas nousussa, heheheh...noeikai)

Mukavaa viikkoa sulle, koitetaan jaksaa vielä vähän aikaa tätä pimeyttä, vähiin käy ennen ku loppuu!! :)

Valoa pimeyteen ja korvien väliin. 

Netti kaatuu, elämä loppuu!!! ...vai?

Huh, huh....

...onpa ollut hikinen ilta kun Elisan verkko kaatui ja työt tyssäsi kesken kaiken! Asiakkaalle luvatut tiedostot tunteja myöhässä, ja mikä kamalinta, oma some-elämä stopissa monta TUNTIA!! Mitä sitä sitten tuli puuhattua? Soitin äidille, siivosin, tein ruokaa, luin lehtiä... oliko nuo sitten niin kamalia juttuja puuhastella? Ei todellakaan. Tässä vain huomasi konkreettisesti miten kiinni sitä on verkossa ja somessa. Onko se huono juttu? En ole ihan varma... Aloin vakavasti harkita pientä some-taukoa. Vaikka jouluna aatto ja päivä....ehkä jopa tapani? Ajatus nostaa hien pintaan, se lienee merkki että kannattaisi oikeasti ottaa vähän etäisyyttä tästä, uskallanko sanoa sen ääneen, addiktiosta.

Mulla on edelleen ystäviä jotka eivät ole Facebookissa, eivät Twitterissä, eivätkä edes painostuksen alla aio niihin liittyä. Mietin miten tämän illan katko vaikutti heidän elämäänsä. Yrittivät ehkä käydä lukemassa netistä Ilta-Sanomien uusimmat uutiset ja kun netti ei toiminut, he kohauttivat harteitaan "aha", ja jatkoivat muita puuhia. Kuulostaa kovin rentouttavalta kun vertaa tähän stressiin joka itselle iski päälle heti verkon kaaduttua.... Elämän pieniä herätyksiä. 

Mutta mennääs asiaankin tän syvällisen (?!) pohdiskelun jälkeen. ;)

WinterOpen eli Suomen suurimmat pikkujoulut juhlittiin viime viikonloppuna. Meno oli kuin Ruotsin laivalla, väkee ku pipoo ja riemu katossa! Itse kattelin tapahtumaa "sillä silmällä", ajatuksena että ensi vuonna olisin itse tekemässä tapahtumaa. Hyvä konsepti tuossa on kyllä koossa ja se mitä haastattelin kävijöitä niin tosi moni käy tapahtumassa perinteenä. Samalla kaveri- tai työporukalla joka vuosi tullaan viikonloppua viettämään. Suosittelen lämpimästi myös esim. pesisporukoille viikonloppureissuksi ens syksynä. ;) Muuten, WinterOpenilla on oma sivunsa myös Facebookissa, käy sieltä haistelemassa vähän tämän vuoden tunnelmia niin tiedät mitä tuleman pitää.

Viime viikonloppuna julkaistiin myös Sotkamon Jymyn teema kaudelle 2015. Korhosen Mikon ja muun porukan kanssa tätä mietittiin ja tässä on lopputulos. Jokainen on tärkeä, jokaista tarvitaan, eteenpäin mennään yhdessä. Tämä ei ole edes mitään sanahelinää vaan tässä parissa kuukaudessa olen huomannut tän olevan täällä myös konkretiaa. Yhteisö on todella tiivis. Se on ehdottomasti kivijalka menestykselle.  

Sitten vielä siihen pahaan, pahaan someen. Eilen tuli käytyä twitteröinnin huipulla kun kuvan mies tuli seuraajiini. Aika hienoo. Varsinkin nyt kun AngryBirds on osa päivittäistä elämääni. Mielenkiintoista ois tietää onko jollain porilaisella ystävälläni sormet pelissä siinä että Peter lähti mua seuraamaan...? Tunnustukset voi laittaa numeroon 0407575522. :)

Tiättekö muuten mitä? Huomasin eilen puhuvani jotain kirjakielen tapasta kun oikeen innostuin. Suunniteltiin ja ideoitiin Jimin kanssa juttuja niin huomasin miten kieli kääntyi kirjakieleen kun pulssi nousi! :D Aika jännä juttu... onneks kohta pääsee joululomalle kotio puhumaan taas rauman giält...ja porrii...o-ou, sitte mua ei taas ymmärrä kukaan kun tuun takas lomilta. :)

Semmosia tällä erää. Jatkan nyt illan viettoo viä hetken ennen unille menoo, ja mikäs tässä on ollessa kun kämppä on siivottu ja ruoka tehty! Nettitauko, tervetuloa toistekin! .....mut ei liian usein. ;)

Adios!

Väsyneen tytön mietiskelyä ja pohdiskelua

Iltaa!

Oon tässä jo pari viikko miettinyt että pitäskö tätä blogia alkaa päivittämään ihan tosissaan, ajatuksella less is more, useammin lyhyttä päivitystä, enemmän ajatusta maailmalle.

Niinpä päätin juuri äsken että näin teen. Jatkossa päivitän tätä blogia useammin että tekin saatte tästä enemmän irti. Tällä viikolla on tapahtunut taas aika lailla. Maanantaina oli töissä perusmaanantai - paljon töitä - vähän aikaa. Tähän vielä kun lisää lauantain pikkujoulujen jälkimainingit niin olihan maanantai! :D Päivän aikana ehdin miettiä useaan kertaan: miksi aina sitä viskiä? Noh, kivaa oli joten kai kurjimus oli sitten sen arvoista. :)

Aika komee auringonnousu pilvien yläpuolella, eikö?

Eilen oltiin Roopen kanssa Helsingissä. Kolmen kumppanin kanssa palaveria. Paljon käytiin asioita läpi ja paljon kyllä naurettiinkin. Taas tuli pari vuotta lisää. :) Lentokentällä kun kattelin sähköposteja lentoa odotellessa tuli Roope kertomaan että bongasi julkkiksia. No, mää tietty heti jutulle Rikun ja Tunnan kanssa. Selvisi että äijät oli tulossa Kuopiosta, melkosta maailman vallotusta sekin. Onhan siellä kalakukkoja ja kaikkee, vielä kun niitä saa kalakukoiksi kutsua.... Jymy-pipojen omistajiksi tunnustautuivat seikkailija-äijät. Tänään sitte päivällä selvis töissä että Jamohan ne pipot oli äijille joskus hommannut. Yhtä puheliasta porukkaa tuntui tää kaksikko olevan kuin telkkarissakin. Siinä kun juteltiin, tuli toinenkin fani ottamaan kuvaa starojen kanssa. Selvis että kaveri on Minskistä ja äijät sai heti kutsun kylään, "you  won't be hungry" oli lupaus. Mä mietin hiljaa mielessäni kaikkia eksoottisuuksia mitä siellä saattas olla tarjolla...

Summa summarum, Riku ja Tunna saatiin Roopen kanssa samaan kuvaan ja matka jatkui. Tervetuloa äijät Sotkamoon! Lupaan järjestää niin että Kippo on auki kun tulette! Jos käyttäydytte, voin lähteä seuraksi syömään, on iteltäkin viä tuo ravintola kokematta. :)

Dr. Livingstone times two, I presume? :)

Tänään onkin sitte ollu vähän unelias fiilis. Eilen meni pitkään ja tänään piti herätä aikasin, niinpä väsy toi mukanaan vähän huonooki fiilistä. Ei aina ole kivaa, nih! Huomenna sitte taas hymy huulilla kumppaneiden luo. Sopimaan uusia soppareita ja miettimään kesän käytännön järjestelyitä. Ilta päättyy toimistolle klo 19-21 kun Korhoset Roope ja Topi tulee joukkuepalaveriin. Paas pistäen siis kysymystä Facebookiin iltasella, mää valvon vieressä ettei jätkät vastaa ihan mitä sattuu... tai sitte just sitä. :D 

Näillä mennään arvokkaat, ollaanhan kuulolla! :)

-i

Ihmettelyt ihmetelty, aletaas hommiin

Hephep!

Edellinen tekstini päättyi siihen että fiilistelin seuraavan päivän pressiä jossa julkaistiin joukkue kaudelle 2015. Tosiaankin, joukkue julkaisiin melkein kokonaisuudessaan kyseisessä tilaisuudessa, ja loputkin parin viikon sisään. Kova nippu on taas kasassa, varsinkin kun sekä Kode että Jani jatkoivat. Pelillisesti tärkeitä tyyppejä mutta varsinkin nuorten sisäänajamisessa joukkueeseen nämä herrat ovat äärimmäisen tärkeitä hahmoja. Niinhän se on että se hiljainen tieto siirtyy sukupolvelta toiselle nimenomaan yhteisen tekemisen kautta. Laji kuin laji ja elämässä yleensäkin. Mutta hyvä näin! :) 

Kode YLE Kainuun tentissä. Live Streamilla oli muuten parhaimmillaan noin 3000 seuraajaa!

Sometusta ja uusia ideoita - ajatuksista tekoihin

Kulunut kuukausi oli siis ensimmäinen kuukausi Jymyn ja Myllyn palkkalistoilla. Ihan rehellisesti voin sanoa että ekat pari viikkoa meni ihmettelyyn ja tutkiskeluun mitä täällä oikein tapahtuu. Viikonloppuina huomasi että viikot olivat henkisesti kovia - unta riitti yli 20 tuntia viikonloppuun. Raskas työ vaatii raskaat unet...eiku?! :) 

Nyt perjantaina tuli Jymyn Mediakortti 2015 painosta. Siinä vihkonen josta olen kyllä todella ylpeä. Sitä meinaan väännettiin, käännettiin, viilattiin, muutettiin ja pohdittiin tunteella ja kauan. Tuossa projektissa huomasi hyvin synergiaedun mikä meillä toimistolla on. Myllystä Hyvösen Jaakko hoiti todella taitavasti visuaalisen puolen, Monetorin väki tsekkasi että alv-asiat on joka sivulla oikein mainittu, Obbin poikien kanssa saatiin Työhyvinvointi-sivu kuntoon ja sitten tietty me Jymyn puolella huolehdittiin muu sisältö. Yhteistyössä on voimaa!

My precious.

Twitter, Facebook ja Instagram on tullut tässä kuukauden aikana vielä tutummaksi mitä ne on olleet aikaisemmin. Varsinkin tilastojen seuraamisesta on tullut jokapäiväinen homma. Aika nopeasti pääsee sisälle siitä millainen viesti puree, mitä ihmiset haluaa. Ja meidän duunihan on toimittaa aktiiviympäristöllemme juuri sitä mitä se kaipaa. Aloitimme mm. viime viikolla Facebookissa "Joukkuepalaveri"-nimeä kantavan kyselytunnin jossa pari joukkueen pelaajaa vastailee parin tunnin ajan fanien kysymyksiin ja jutustelee mukavia. Nimi tulee siitä että JOUKKUE on tässä tilanteessa nimenomaan koko aktiiviympäristö; fanit, kumppanit, joukkue, me toimiston väki. Eka joukkuepalaveri tavoitti lähes 6000 ihmistä. Uskaltaisin sanoa siis että se kiinnosti seuraajiamme. Näinpä tämä pilotti saa jatkoa. 

Immo Rautiainen ja veljensä Kosti hoitivat hienost ekan Joukkuepalaverin. Pelimiehiä.

Markkinointi ja sähköinen viestintä on sattuneesta syystä alkanut kiinnostaa mua erityisen paljon. Hyviä ajatuksia ja haastoja olen löytänyt twitterin kautta Tolvasen Villeltä ( @villetolvanen ). Melkein päivittäin ilmestyvä blogi avaa hyvin juttuja, ja kerran jo luulin että oma tekstini on Villen blogissa, sen verran samoilla linjoilla mennään. Mutta käykäähän tutustumassa jos nämä asiat kiinnostaa. Ekan joukkuepalaverin aikana tein myös itse siinä Immon vieressä vähän hommia, piirtelin alta löytyvän ajatuskartan joka on peräisin Villen hostaamasta tilaisuudesta. Hyviä ajatuksia.

Kaikki mitä duunataan on duunii.

Uusia harrastuksia ja koti-ikävää

Olen tullut siihen lopputulokseen että tässä Kainuun ilmassa on jotain ihme hiukkasia, oon meinaan lähtenyt sellaseen harrastukseen josta oon joskus sanonut että EI KOSKAAN. Kyseessä on siis hölkkäkoulu (lue: juoksukoulu). Opetellaan siis porukalla juoksemaan ja tavoitteena on keväällä järjestettävä juoksutapahtuma Kajaanissa. Huh, huh, hölkkäkoulu.... Toki, tähän väliin täytyy kertoa että oon aloittanut myös Fustra-reenin Hartikaisen Antin opastuksella ja Antti on LUVANNUT että juoksu on helpompaa kun saadaan ryhti kuntoon. On muuten käsittämätöntä millasessa etukyyryssä mä normaalisti olen, nyt sen vasta oon huomannut. Ekaa kertaa kun crossarilla mut väännettiin siitä etukumarasta suoraksi, meinasin lentää selälleni! Katopas itsekin huvikses joskus peilistä sivuprofiiliasi kun kävelet siitä ohi. Voin melkeen vannoa että ellet ole asiaan kiinnittänyt huomiota ja teet istumatyötä niin kuljet neanderthaalisessa etukenossa - ei hyvä! Piikkimatto, pilatesrulla ja hengitysharjotukset tulee taas tutuksi.

Pilatesrulla. Not so precious.

Uudet harrastukset pitää mielen virkeenä samalla kun koti-ikävä pyrkii sillon tällön ihon alle. Viime viikolla koti-ikävää laimensi lentovaraukset. Jouluksi kotiin teemalla jaksaa vielä nämä 6 viikkoa. Kävin myös Joensuussa koti-ikävää laimentamassa. Siellä kun asustaa eräs vanha pelikaveri Raumalta, rakas ystävä jota on viime vuosina nähnyt aivan liian harvoin. Aivan huikeeta että se on nyt tuossa 200km päässä, kyllä teki hyvää höpöttää kaikkea maan ja taivaan väliltä. Niin ja hei, tuleehan mun luo tässä kuussa läjä porilaisia, ei sentään Salme Pasi mut muutama melkee yht kova tekijä. :) Ei tarvinnut miettiä koska pitäisin tuparit kun Porin suunnasta ilmoitettiin: "Me tullaan WinterOpeniin, järjestä sillon tuparit!" Aha, asia selvä. :)

Tiddi-dii, tänne mennään porilaiste kans!

Jos koti-ikävästä puhutaan niin sen suuri vihollinenhan on erinäisen puuhan keksiminen. Paikallisen urheilun seuraaminen on aina ollut lähellä sydäntä, niin Tampereella, Nokialla, Dublinissa, Porissa, Raumalla kuin nyt täällä Sotkamossakin. Tai itse asiassa sotkamolaista urheilua en ole viä päässyt seuraamaan mutta Kajaanissa kävin eilen katsomassa naisten salibandyliigaa. Paikallinen Papas otti niukan voiton Erästä. Kiva että näkee liigaa näillä leveysasteilla ja tulee tuttujakin käymään Kajaanissa pelireissuilla. :)  Toinen kajaanilainen suuruus eli Hokki on vielä kokematta. Mestis-porukka on hurjassa vedossa kun voittoputki on jo melkein 10 ottelua, toivotaan että sama tahti jatkuu maajoukkuetauon jälkeen. Lupaan poiketa katsomossa vielä tämän vuoden puolella sillä kyllä se kiakkokin on parasta paikan päällä. :)

Papas - Erä 6-4.

Lunta, latua, turisteja ja kaunista luontoa

Tällä viikolla Sotkamoon pärähti yhdessä yössä melkeen 30cm lunta. Ja mikä parasta se on vieläkin maassa! Pikkuusen eri kuin Satakunnassa jossa lunta tulee, lähtee, tulee, lähtee... Nyt täytyy sitten toivoa että se pysyy täälläkin maassa kun menin noin sanomaan! :D Musta on ollut hassua ja hienoa huomata miten paljon esim. Vuokatin ensilumen ladulla riittää hiihtäjiä. Siitä asti kun se tehtiin, on hiihtäjien letka ollut melkeen katkeamaton. Ajan siitä ohi joka päivä töihin ja pois, ja joka kerta näen ladulla säpinää... ja parastahan siinä on se että samalle ladulle mahtuu sekä eri joukkueiden maajoukkuehiihtäjät että tavalliset tallaajat. Täytynee itsekin viedä sukset huoltoon ja lähteä lykkimään. Ainakin enemmän tulee hiihdettyä kuin viime vuonna (0 km). :) Lumen tulon lisäksi oon ihastellut tätä kainuulaista luontoa päivittäin. Varsinkin (ja tämä voi taas johtua niistä ilman hiukkasista) ilman väri vaihtelee hirmu paljon enemmän kuin etelässä. Joskus on punaista kun punainen aurinko valaisee juuri ennen laskuaan tai kun aamulla aurinko nousee pilviselle taivaalle ja pilvet värittyvät punaan, sitten taas joskus on keltaista kun se aurinko paistaa ohuen pilven läpi ja niin, usein on myös todella pimeää. :) Toinen luonnon ihme minkä vuoksi meinasin yhtenä aamuna ajaa sillalta järveen oli höyry. Koko järvi höyrysi aamuauringossa. Sillon päivällä mietinkin että olenko mä kulkenut silmät kiinni koko ikäni kun tuntuu että näitä luonnon eri ilmeitä tulee joka päivä vastaan....? Noh, pääasia että niitä tulee, harmi että en ole ihmettelyiltäni saanut otettua juurikaan kuvia näistä ihmettelyn aiheista. Tulkaa itse katsomaan!! :)

Onpas tullut taas tekstiä. Tän siitä saa kun kaikki viikot puhuu koko ajan ja viikonloppuna ei ole juttukaveria. Sunnuntaina sitten kirjotan teille koko viikonlopun pärinät. :) Nyt täytyy kuitenkin lopetella ja alkaa valmistautua UKK-testeihin. Hienoa nähdä miten "notkea" olenkaan. :) 

Tänään on muuten isänpäivä! Hurjasti onnea ja iloa kaikille isille, isoisille, isäksi haluaville, ja muille jotka tuntevat isän roolia hoitavan. Omalle isälleni ja vaarille vein tänään kynttilän hautausmaalle. Itkuhan siellä tuli, ikävä on edelleen kova. Mutta ei nyt synkistellä vaan nautitaan sunnuntaista. Pidähän huoli, itsestä ja läheisistä! Adios! :)

-inga

VIELÄ PIKKU MUIKKARI TÄHÄN LOPPUUN. OLKOON TÄMÄ AJATUS ALKAVALLE VIIKOLLE! 

 







 

 

Pari viikkoa sotkamolaista elämänmenoa takana

Tervehdys!

Niin se elämä jatkuu täällä Kainuussakin. Jos nyt tuota kalenteria katselen niin aika vähän on ollut tapahtumia ensimmäisen kahden työviikon aikana, mutta normi elämä on tarjonnut kyllä  puuhaa ja ihmeteltävää joka päivälle.

Uusi kämppä, uudet äänet. Jännää. :)

Lemmari 

Ensimmäisen täällä vietetyn viikon jälkeen lähdettiin perinteiselle kauden päätösristeilylle eli Lemmarille. Kiitokset liiton ja Superin väelle että risteily taas järjestettiin, kyllä se kuitenkin kuuluu pesiskauteen. Ajankohtakin oli loistava, ei liian pitkää odotusta kauden jälkeen. Ennen laivalle lähtöä palaveerattiin Satakunnan Pesäpallo ry:n johtokunnan kanssa. Itselle se oli viimeinen kokous, haikea fiilis mutta semmosta se on, elämä jatkuu. Hienot ihmiset jatkaa hyvää työtään Satakunnassa. Menestys tulee varmasti jatkumaan. Itse lemmari oli omalta osalta melko rauhallinen. Viikko uudessa ympäristössä oli tehnyt tehtävänsä ja väsymys oli melkoinen jo laivalle lähdettäessä. Kovasta tsemppaamisesta huolimatta uni tuli jo puolen yön jälkeen ja risteilystä iso osa sujuikin unessa. Kerran näköjään näinkin sitten.

Mitäs täällä on sitten muuta puuhasteltu kuin töitä? 

Noooh... iltaisin tulee käytyä jollain tapaa liikkumassa. Ellei salilla niin lenkkipolulla. Eräänä iltana alkoi Vuokatin poluilla jo vähän jännittää kun pimeys lähti laskemaan ja mulla ei ollut hajuakaan missä olin. :) Siinä kohtaa joutui ottamaan pari juoksuaskelta että löysi metsästä ajoissa pois. Täällä kun voi vaikka susi viedä mennessään! Enkä nyt puhu Tanssivista Susista vaan ihan oikeista hukkasista. Niin ja pitää muistaa kertoa myös uudesta harrastuksesta. Tuli meinaan lähdettyä Hatha joogaan. Kun ei kerran itse pysty pysähtymään ja tekemään huoltavaa harjoittelua, pitää antaa ryhmäpaineen hoitaa homma. Yksi kerta takana, monta edessä. Kyllä se on kuulkaa tärkeä pitää tuostaki puolesta huoli.

Kaunis Kainuun syksy

Paikalliset nauraa kun mä puhun vuorista, tässä kuvassa on pilvet laskeutunut vuorten ylle. :)

Multa on kysytty paljon 

Satakunnan ja Kainuun eroavaisuuksia. No mitäpä luulette, eroaako paljon?? Voin kertoa että tulee elävästi mieleen muutto Dubliniin. Ekojen viikkojen aikana huomasin itsestäni että olin jotenkin tosi hiljainen ja rauhallinen...tarkkaileva. Tässä kohtaa näen sieluni silmin miten porilaiset hymistelee ajatukselle mutta KYLLÄ, näin siinä kävi! :) Oma analyysini siitä miksi näin kävi on yksinkertainen: kulttuurishokki yhdistettynä valtavaan arvostukseen Jymyn toimintaa kohtaan. Kuten sanoin jo aikaisemmin, pitää oppia tuntemaan kivijalka ennen kuin sen päälle voi alkaa rakentaa. Tätä tutustumista on nyt tehty pari viikkoa ja ajatukset homman kehittämisestä alkavat muodostua. Tässä kohtaa lienee syytä osoittaa kiitokset kärsivällisyydestä työkavereille, tiedän että kymmenet eri kysymykset päivässä voivat joskus käydä hermon päälle mutta hatunnosto teille, pitkäpinnasta väkee nää kainuulaiset! ;) Osan työajastani teen Pohjolan Myllylle jossa työnkuvan rakentaminen ja uuden opettelu on ollut myös jännittävää aikaa. On todella mielenkiintoista oppia miten markkinointitoimisto toimii, ja nähdä miten toimintaa kehitetään.

Mitäs tässä on nyt sitten tiedossa? Nooh, tärkein juttu on ehkä huominen pressi jossa julkistetaan ensi vuoden joukkuetta. YLE tulee testaamaan omaa live-streamiaan pressiimme joten voit katsella livenä pressin tämän linkin kautta: http://areena.yle.fi/tv/2415080

Tänään istuttiin Jimin kanssa ja pohdittiin viestinnän ja markkinoinnin vuosikelloja. Niiden toteutus pyörähtää kohta käyntiin, samalla kun julkaistaan kauden 2015 teema. Korhosen Mikko oli joukkueen puolesta mukana miettimässä teemaa ja olen kyllä sitä mieltä että teeman kehittelyssä onnistuttiin. Teema on olemassa, vielä pyöritetään sanoilla ajatus lentoon ja eiköhän se ensi viikolla julkaista. :) Ai että, niin paljon hienoja juttuja tulossa, pysykäähän kanavalla!!

Aurinkoa ja raikasta syksyä sulle, muista pitää itsestä ja rakkaista huoli. :)

-inga

Sana sunnuntaille.

#hupparikansanpuolesta

On kiitosten aika!

KIITOS!

Ensilumi putoilee Sotkamolaiseen pihaan tätä kirjoittaessani. Muutto on takana, sopeutuminen täysin uuteen edessä. Vähiin käy ennen kuin loppuu, tämä on tilanne työpäivieni osalta Pesäkarhuissa. On siis aika katsoa vielä kerran viime kesään ja osoittaa kiitos heille joille se kuuluu. Pestini Pesäkarhuissa oli haastava, mutta hieno kokemus. Oli ilo huomata miten seuraväki veti yhtä köyttä niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.

Junnujoukkueet ja –vetäjät, te luotte Pesäkarhu-perheen fiiliksen, kiitos siitä! Viime talven Karhuhallivuorot maanantai-iltaisin oli paikka johon tuli mielellään, jututtamaan teitä, seuraamaan junnujen innostusta lajiin ja ennen kaikkea aistimaan hyvää fiilistä. Pitäkää sama yllä jatkossakin, yhdessä tekeminen ja toisten ihmisten arvostaminen ovat asioita joille on hyvä rakentaa.

Kun lähdin toiminnanjohtajan rooliin, olin epäröivä omasta myyntitaidostani. Kiitos teille kumppanit siitä että näytitte ettei ole syytä huoleen. Sopimuksia tehtiin hirmuinen määrä ja täytyy sanoa että teidän innostuksenne, mielenkiintonne Pesäkarhuja kohtaan oli hieno huomata! Tunnin palaveriajat venähtivät usein pariin tuntiin kun spekuloitiin yhdessä kauden tapahtumia ja joukkueen iskukykyä.  Ilman teitä Porissa ei pelattaisi Naisten Superpesistä, kiitos että olette Pesäkarhujen matkassa.

”Porilainen yleisö äänestää jaloillaan”, ”ei niitä pronssi kiinnosta”, ”puukot vaan viuhuu”. Tässä kommentteja joita kuulin porilaisesta pesisyleisöstä puhuttaessa. Mutta kuten yleensä, tälläkin kertaa totuus on tarua ihmeellisempää. Mitä tapahtui kun joukkue ei pärjännyt, kun ilta illan jälkeen otettiin kuokkaan ihan huolella ja pelaajat alisuorittivat pahemmin kuin olen koskaan nähnyt. Porilainen pesisyleisö alkoi kannustamaan omiaan, tekivät kartongista sydämiä joita heiluttivat pelissä, nousivat seisomaan kun kotijoukkue tuli kentälle!! Vieläkin tulee kyynel silmäkulmaan kun tätä ajattelen. Porilaiset olivat todellakin se 13. pelaaja ja he tekivät sen suurella sydämellä. Haluan kiittää jokaista peleissä käynyttä ihmistä tämän tunnelman ja näiden muistojen luomisesta. Te muutitte käsitykseni porilaisesta puukkokatsomosta täysin.  Jatkakaahan ensi kaudella samalla linjalla! 2-PUOLI ALOITTAA: PESÄ-KARHUT!! ;)

Joukkue. Naiset. Voivoi mikä matka teillä oli tänä kesänä! Kauteen lähdettäessä tiedettiin että mitali ei ole millään tapaa itsestäänselvyys, vaan töitä on tehtävä ja onnistuttava äärirajoilla. En muista koska Pesäkarhut olisi viimeksi sukeltanut niin kuin sukelsi kaudella 2014. Mutta tuhkasta nousi Fenix-linnun pää, ja se lintu kun pääsi lentoon, sitä ei pidätellyt mikään! Pronssi oli Pesäkarhujen mestaruus. Se, että jokainen pelaaja kasvoi henkisesti ainakin puoli metriä, on Pesäkarhujen mestaruus. Se että joukkue oli JOUKKUE jossa jokainen teki kaverin eteen kaikkensa, se oli Pesäkarhujen mestaruus. Olette mahtavia persoonia, kiitos tästä kaudesta jokaiselle teistä.

Vielä loppuun haluan kiittää teitä lähimpiä, teitä joiden kanssa soiteltiin ja juteltiin iltamyöhään pesäpalloa, teitä jotka tarjositte olkapäätä kun kevään väsymyksessä tuli itku, teitä jotka autoitte muutoissa ja ruuvien väännöissä, teitä joiden kanssa tehtiin huikeita mediatempauksia, teitä joiden kanssa joka pelipäivä oltiin kentällä klo 08 laittamassa kenttää pelikuntoon, ja teitä kaikkia joiden kanssa sain nauraa, itkeä, ihmetellä, tuntea kauden 2014 energiaa ja elämyksiä. Kiitos teille, jatkakaa samaan malliin ja tervetuloa Sotkamoon, oveni on aina avoin!

Lämpimin terveisin kylmästä Kainuusta,

Inga 

P.S. vaikka Pesäkarhut vaihtui Jymyyn, kirjoittelu ei lopu. Pysykää kanavalla. :) 

Mutta mitäs sitte tapahtui??

Istun ravintola Miamissa, Porissa. Ikkunasta näkyy ukkosmyrskyn riepottelu puissa, taivas välkkyy tasaiseen tahtiin, vesisade pyörii tuulessa ympyrää, ihmiset juoksevat sadetta pakoon aivan kuin siitä olisi jotain hyötyä. Ei ole, kaikki pihalla tällä hetkellä oleva tulee kastumaan, myrsky pitää siitä huolen. Ulkoinen pyöritys kuvaa aika hyvin myös omia fiiliksiä. Heinäkuussa tapahtui niin kovin paljon sekä odotettuja että odottamattomia asioita. Käydääs juttuja vähän tässä läpi.

Aina ei ymmärrä

Heinäkuussa peliin valmistavat aamutyöt saivat liian usein huonon alun kun kentälle saapuessamme saimme alkaa ensi töiksemme soitella poliisille. Kenttärakennuksissa kun oli yön aikana käyty ja hajotettu paikkoja. Mitään vietäväähän emme koskaan ko. rakennuksissa säilytä joten kova työ murtautumisesta jäi joka kerta ilman palkintoa. Suurin menetys meille on ehdottomasti ollut Pena joka vietiin VIP-tiloista eräänä yönä. Edes etsintäkuulutus somessa ei tuonut Penaa takaisin ja ikävä on suuri. Kyllä on ilot vähissä kun nämäkin pitää viedä mennessään. En riitä ymmärrys näille ilkivallan tekijöille, ei millään. 

Pena vietiin....

...ja tyttöystävä huuteli perään harrastepesis kisoissa! :D

Tapahtumia, tapahtumia, tapahtumia...

Heinäkuuhan on Suomessa tapahtumien luvattu kuukausi. Joka viikonloppu on jotain, isoa ja pientä tapahtumaa. Itsellä tänä(kin) kesänä tapahtumakalenteri rakentui pesiksen ympärille. Oli Itä-Länsi viikonloppu ja Nuorisoleiri Seinäjoella, Harrastepesiksen-SM kisat Tampereella. Ihania ihmisiä, vanhoja ja uusia tuttavuuksia. Täytyy kyllä sanoa että arvostan tätä meidän pesisyhteisöä. Niin paljon hyviä tyyppejä ja huikeita persoonia...kiitos että olette.  
Lisäksi porilaisena kesään kuului tietenkin Pori Jazz jossa kävin ekaa kertaa sitten vuoden 1993. Silloin järjestettiin Ulvilassa Suurleiri jossa olin tuomarileiriläinen ja salaa leiriorganisaatiolta karattiin iltaisin jazz-kadulle....aijai mitä muistoja. :) Jazzit oli hippasen kehittynyt sitten 90-luvun. :) Voin suositella tapahtumaa, kivaa oli ja tili meni.
Viimeisin tapahtuma täällä Porissa olikin sitten työpainotteinen. Kuninkuusravien VIP-portilla oli meinaan aivan huikeita lipuntarkastajia / rannekkeen laittajia. Kyseessä siis Pesäkarhujen B-tytöt. Itse tein siellä vaan yhden vuoron mutta mukavaa oli. Kaikki kunnia meidän B-tytöille, palaute oli loistavaa!

Oli siellä jazzeilla muutama muukin...

Itä-Länsi, joka kesän kohokohta.

Huikeita tyyppejä! Harrastepesis SM ronssia FBC Rasat 

Kuninkuusravien VIPeistä huolta piti Bt + vahvistukset Heli, Miia ja Inga 

Hyväntekeväisyyttä 

Ensimmäisessä puolivälierässä Porissa pelataan hyväntekeväisyydelle. Kohteena on rakenteilla oleva Lasten- ja naistentalo. Heinäkuun loppupuoli on kulunut kumppaneita hankkiessa ja voinkin ilokseni todeta että jo yli 20 yritystä on lähtenyt mukaan tekemään hyvää. Se lämmittää mieltä suuresti!

Vielä on tilaa muutamalle firmalle

Risto lähti Sami jäi

Heinäkuussa tehtiin myös seurajohdossa isoja päätöksiä. Naisten peli oli lukossa, suorittaminen tuskaista, pelaaminen pelotti. Asiasta oltiin puhuttu jo aikaisemmin mutta lopullinen käänne tapahtui Jyväskylässä 8.7. kun pelattiin Kirittäriä vastaan välisarjan viimeistä peliä. Pelin seuraaminen kiristi kurkkua jo katsomossakin sen verran että voin vaan kuvitella mitkä oli fiilikset kentällä. Pelin jälkeen kävin vaihtokopilla kyselemässä miten pahasti Milen jalka napsahti. Siinä huollon ja Milen kanssa jutellessa myös muu joukkue tuli kiilasta kopille. Tuntui kuin mut olisi pudotettu mustaan säkkiin täynnä ahdistusta, pahaa fiilistä. Kotiin ajellessa ajattelin että onko joukkueessa tosiaan se fiilis mitä itse tunsin siinä kopilla. Jos näin oli niin ei ihme ettei peli kulje! Jotain oli tehtävä. Onneksi sama johtopäätös oli tehty myös joukkueen bussissa. Risto avasi keskustelun jonka joukkue kävi keskenään loppuun, vielä illalla soi puheenjohtajan puhelin. Seuraavana aamuna palaveerasin itse puheenjohtajan kanssa joka oli asioita selvitellyt myös johtokunnalta ja päätös oli selvä, meidän pitää vaihtaa pelinjohtajaa. Ulkopuolisen tuominen joukkueeseen tässä vaiheessa kautta ja tässä henkisessä tilassa ei varmasti palvelisi ketään ja toisaalta, miksi toisimme joukkueeseen ulkopuolisen kun meillä on jo 2.pj:nä huikea pesismies, Sami Österlund. Myöskään uutta kakkospelinjohtajaa ei tarvinnut kauaa miettiä. Arbeliuksen Seppo tuntee pelaajat, vastustajat ja ennen kaikkea Samin. Yhdessä tämä kaksikko pystyy nostamaan kurssin, tämä oli tiedossa. Enää puuttui miesten houkuttelu uusiin pesteihin. Onneksi myös joukkue  antoi ajatukselle välittömästi täyden tuen, uskon että tällä oli iso merkitys miehille päätöstä tehtäessä. Päätös oli oikea, tällä hetkellä 8 pelistä koossa 8 voittoa. Hattu nousee kyllä ylös niin pelaajille, pelinjohdolle kuin huollollekin. Huikea nousu! Oon teistä niin kovin ylpeä. Samaa voi muuten sanoa porilaisesta yleisöstä. Harvoin on tällä kuuluttajalla tippa linssissä mutta nyt täytyy myöntää että olette aiheuttaneet niin huikeita fiiliksiä kannustuksella, joukkueen takana seisomisella, yhtenäisyydellä. ARVOSTAN!! On hienoa olla osa tätä yhteisöä ja uskon että monet itkut vielä itketään ennen Kainuuseen muuttoa....

Samille ja Sepolle lähettämäni tekstari eräänä kirkkaana aamuna.

SuperJymyGate

Eilen julkaistiin että lähden Porista tämän kauden jälkeen. Suuntana Kainuu ja SuperJymyn markkinointipäällikön pesti. Tuntuu uskomattomalta että näin tosiaan tapahtuu. Ensimmäisen kerran kun siltä suunnalta otettiin yhteyttä oli täysin puulla päähän lyöty "niin mitäh?" "jaa mää?" "niin siis....anteeks mitä?" Jos olet niitä onnekkaita joille on soitettu Veikkaukselta että nyt osui jättipotti, niin tiedät mitä tarkoitan. :) Kun 15-vuotiaana päätin että tulen tekemään pesistä työkseni, en olisi uskonut että tässä ollaan. Totta kai olen intoa täynnä kuin ilmapallo ja näyttäisi että myös muut ymmärtävät miten iso juttu tää mulle on. Facebookissa eilen julkaisemani linkki on kerännyt 237 tykkäystä ja 60 onnitteluviestiä, tähän päälle twitter, tekstarit ja puhelut. Iso kiitos jokaiselle, pidän teistä suuresti. :) Edessä on iso työ, uusi haaste uusine ihmisineen. Otan sen mielenkiinnolla vastaan kuitenkin tietoisena siitä että kyllä mä pärjään. 
Samalla on pieni huoli Pesäkarhuista. Tiedän että tein hyvää työtä ja seura olisi halunnut mut täällä pitää. Toivon sydämestäni että seuraan löytyy yhtä hullu toiminnanjohtaja mitä mä olen. Hullulla tarkoitan tässä kohtaa työnarkomaania. :) Pesäkarhuissa kun on huikea potentiaali vaikka mihin! Kumppanit, yleisö, joukkue, junnut, tuomarit, upeita ihmisiä koko kööri. Ei voi toivottaa muuta kuin kaikkea parasta jatkoon. Varmasti tulevaisuudessa poikkean myös Porissa kun olen matkalla Raumalle äidin helmoihin. :) Pori ja porilaiset pääsi tän raumalaisen ihon alle, perkules.

Elokuu ja jatkopelit. Bring it! Tää kausi vedetään 110% lasissa Pesäkarhuissa. Eilen kaatui Kirittäret, onko keskiviikkona Virkiän vuoro? Entä mitä tapahtuu jatkopeleissä? Tul kentäl kattoo!! Jos haet energiaa ja elämyksiä, et tule pettymään. ;)

Nautitaan auringosta,
Inga