Ihmettelyt ihmetelty, aletaas hommiin

Hephep!

Edellinen tekstini päättyi siihen että fiilistelin seuraavan päivän pressiä jossa julkaistiin joukkue kaudelle 2015. Tosiaankin, joukkue julkaisiin melkein kokonaisuudessaan kyseisessä tilaisuudessa, ja loputkin parin viikon sisään. Kova nippu on taas kasassa, varsinkin kun sekä Kode että Jani jatkoivat. Pelillisesti tärkeitä tyyppejä mutta varsinkin nuorten sisäänajamisessa joukkueeseen nämä herrat ovat äärimmäisen tärkeitä hahmoja. Niinhän se on että se hiljainen tieto siirtyy sukupolvelta toiselle nimenomaan yhteisen tekemisen kautta. Laji kuin laji ja elämässä yleensäkin. Mutta hyvä näin! :) 

Kode YLE Kainuun tentissä. Live Streamilla oli muuten parhaimmillaan noin 3000 seuraajaa!

Sometusta ja uusia ideoita - ajatuksista tekoihin

Kulunut kuukausi oli siis ensimmäinen kuukausi Jymyn ja Myllyn palkkalistoilla. Ihan rehellisesti voin sanoa että ekat pari viikkoa meni ihmettelyyn ja tutkiskeluun mitä täällä oikein tapahtuu. Viikonloppuina huomasi että viikot olivat henkisesti kovia - unta riitti yli 20 tuntia viikonloppuun. Raskas työ vaatii raskaat unet...eiku?! :) 

Nyt perjantaina tuli Jymyn Mediakortti 2015 painosta. Siinä vihkonen josta olen kyllä todella ylpeä. Sitä meinaan väännettiin, käännettiin, viilattiin, muutettiin ja pohdittiin tunteella ja kauan. Tuossa projektissa huomasi hyvin synergiaedun mikä meillä toimistolla on. Myllystä Hyvösen Jaakko hoiti todella taitavasti visuaalisen puolen, Monetorin väki tsekkasi että alv-asiat on joka sivulla oikein mainittu, Obbin poikien kanssa saatiin Työhyvinvointi-sivu kuntoon ja sitten tietty me Jymyn puolella huolehdittiin muu sisältö. Yhteistyössä on voimaa!

My precious.

Twitter, Facebook ja Instagram on tullut tässä kuukauden aikana vielä tutummaksi mitä ne on olleet aikaisemmin. Varsinkin tilastojen seuraamisesta on tullut jokapäiväinen homma. Aika nopeasti pääsee sisälle siitä millainen viesti puree, mitä ihmiset haluaa. Ja meidän duunihan on toimittaa aktiiviympäristöllemme juuri sitä mitä se kaipaa. Aloitimme mm. viime viikolla Facebookissa "Joukkuepalaveri"-nimeä kantavan kyselytunnin jossa pari joukkueen pelaajaa vastailee parin tunnin ajan fanien kysymyksiin ja jutustelee mukavia. Nimi tulee siitä että JOUKKUE on tässä tilanteessa nimenomaan koko aktiiviympäristö; fanit, kumppanit, joukkue, me toimiston väki. Eka joukkuepalaveri tavoitti lähes 6000 ihmistä. Uskaltaisin sanoa siis että se kiinnosti seuraajiamme. Näinpä tämä pilotti saa jatkoa. 

Immo Rautiainen ja veljensä Kosti hoitivat hienost ekan Joukkuepalaverin. Pelimiehiä.

Markkinointi ja sähköinen viestintä on sattuneesta syystä alkanut kiinnostaa mua erityisen paljon. Hyviä ajatuksia ja haastoja olen löytänyt twitterin kautta Tolvasen Villeltä ( @villetolvanen ). Melkein päivittäin ilmestyvä blogi avaa hyvin juttuja, ja kerran jo luulin että oma tekstini on Villen blogissa, sen verran samoilla linjoilla mennään. Mutta käykäähän tutustumassa jos nämä asiat kiinnostaa. Ekan joukkuepalaverin aikana tein myös itse siinä Immon vieressä vähän hommia, piirtelin alta löytyvän ajatuskartan joka on peräisin Villen hostaamasta tilaisuudesta. Hyviä ajatuksia.

Kaikki mitä duunataan on duunii.

Uusia harrastuksia ja koti-ikävää

Olen tullut siihen lopputulokseen että tässä Kainuun ilmassa on jotain ihme hiukkasia, oon meinaan lähtenyt sellaseen harrastukseen josta oon joskus sanonut että EI KOSKAAN. Kyseessä on siis hölkkäkoulu (lue: juoksukoulu). Opetellaan siis porukalla juoksemaan ja tavoitteena on keväällä järjestettävä juoksutapahtuma Kajaanissa. Huh, huh, hölkkäkoulu.... Toki, tähän väliin täytyy kertoa että oon aloittanut myös Fustra-reenin Hartikaisen Antin opastuksella ja Antti on LUVANNUT että juoksu on helpompaa kun saadaan ryhti kuntoon. On muuten käsittämätöntä millasessa etukyyryssä mä normaalisti olen, nyt sen vasta oon huomannut. Ekaa kertaa kun crossarilla mut väännettiin siitä etukumarasta suoraksi, meinasin lentää selälleni! Katopas itsekin huvikses joskus peilistä sivuprofiiliasi kun kävelet siitä ohi. Voin melkeen vannoa että ellet ole asiaan kiinnittänyt huomiota ja teet istumatyötä niin kuljet neanderthaalisessa etukenossa - ei hyvä! Piikkimatto, pilatesrulla ja hengitysharjotukset tulee taas tutuksi.

Pilatesrulla. Not so precious.

Uudet harrastukset pitää mielen virkeenä samalla kun koti-ikävä pyrkii sillon tällön ihon alle. Viime viikolla koti-ikävää laimensi lentovaraukset. Jouluksi kotiin teemalla jaksaa vielä nämä 6 viikkoa. Kävin myös Joensuussa koti-ikävää laimentamassa. Siellä kun asustaa eräs vanha pelikaveri Raumalta, rakas ystävä jota on viime vuosina nähnyt aivan liian harvoin. Aivan huikeeta että se on nyt tuossa 200km päässä, kyllä teki hyvää höpöttää kaikkea maan ja taivaan väliltä. Niin ja hei, tuleehan mun luo tässä kuussa läjä porilaisia, ei sentään Salme Pasi mut muutama melkee yht kova tekijä. :) Ei tarvinnut miettiä koska pitäisin tuparit kun Porin suunnasta ilmoitettiin: "Me tullaan WinterOpeniin, järjestä sillon tuparit!" Aha, asia selvä. :)

Tiddi-dii, tänne mennään porilaiste kans!

Jos koti-ikävästä puhutaan niin sen suuri vihollinenhan on erinäisen puuhan keksiminen. Paikallisen urheilun seuraaminen on aina ollut lähellä sydäntä, niin Tampereella, Nokialla, Dublinissa, Porissa, Raumalla kuin nyt täällä Sotkamossakin. Tai itse asiassa sotkamolaista urheilua en ole viä päässyt seuraamaan mutta Kajaanissa kävin eilen katsomassa naisten salibandyliigaa. Paikallinen Papas otti niukan voiton Erästä. Kiva että näkee liigaa näillä leveysasteilla ja tulee tuttujakin käymään Kajaanissa pelireissuilla. :)  Toinen kajaanilainen suuruus eli Hokki on vielä kokematta. Mestis-porukka on hurjassa vedossa kun voittoputki on jo melkein 10 ottelua, toivotaan että sama tahti jatkuu maajoukkuetauon jälkeen. Lupaan poiketa katsomossa vielä tämän vuoden puolella sillä kyllä se kiakkokin on parasta paikan päällä. :)

Papas - Erä 6-4.

Lunta, latua, turisteja ja kaunista luontoa

Tällä viikolla Sotkamoon pärähti yhdessä yössä melkeen 30cm lunta. Ja mikä parasta se on vieläkin maassa! Pikkuusen eri kuin Satakunnassa jossa lunta tulee, lähtee, tulee, lähtee... Nyt täytyy sitten toivoa että se pysyy täälläkin maassa kun menin noin sanomaan! :D Musta on ollut hassua ja hienoa huomata miten paljon esim. Vuokatin ensilumen ladulla riittää hiihtäjiä. Siitä asti kun se tehtiin, on hiihtäjien letka ollut melkeen katkeamaton. Ajan siitä ohi joka päivä töihin ja pois, ja joka kerta näen ladulla säpinää... ja parastahan siinä on se että samalle ladulle mahtuu sekä eri joukkueiden maajoukkuehiihtäjät että tavalliset tallaajat. Täytynee itsekin viedä sukset huoltoon ja lähteä lykkimään. Ainakin enemmän tulee hiihdettyä kuin viime vuonna (0 km). :) Lumen tulon lisäksi oon ihastellut tätä kainuulaista luontoa päivittäin. Varsinkin (ja tämä voi taas johtua niistä ilman hiukkasista) ilman väri vaihtelee hirmu paljon enemmän kuin etelässä. Joskus on punaista kun punainen aurinko valaisee juuri ennen laskuaan tai kun aamulla aurinko nousee pilviselle taivaalle ja pilvet värittyvät punaan, sitten taas joskus on keltaista kun se aurinko paistaa ohuen pilven läpi ja niin, usein on myös todella pimeää. :) Toinen luonnon ihme minkä vuoksi meinasin yhtenä aamuna ajaa sillalta järveen oli höyry. Koko järvi höyrysi aamuauringossa. Sillon päivällä mietinkin että olenko mä kulkenut silmät kiinni koko ikäni kun tuntuu että näitä luonnon eri ilmeitä tulee joka päivä vastaan....? Noh, pääasia että niitä tulee, harmi että en ole ihmettelyiltäni saanut otettua juurikaan kuvia näistä ihmettelyn aiheista. Tulkaa itse katsomaan!! :)

Onpas tullut taas tekstiä. Tän siitä saa kun kaikki viikot puhuu koko ajan ja viikonloppuna ei ole juttukaveria. Sunnuntaina sitten kirjotan teille koko viikonlopun pärinät. :) Nyt täytyy kuitenkin lopetella ja alkaa valmistautua UKK-testeihin. Hienoa nähdä miten "notkea" olenkaan. :) 

Tänään on muuten isänpäivä! Hurjasti onnea ja iloa kaikille isille, isoisille, isäksi haluaville, ja muille jotka tuntevat isän roolia hoitavan. Omalle isälleni ja vaarille vein tänään kynttilän hautausmaalle. Itkuhan siellä tuli, ikävä on edelleen kova. Mutta ei nyt synkistellä vaan nautitaan sunnuntaista. Pidähän huoli, itsestä ja läheisistä! Adios! :)

-inga

VIELÄ PIKKU MUIKKARI TÄHÄN LOPPUUN. OLKOON TÄMÄ AJATUS ALKAVALLE VIIKOLLE!