tiistai 24. marraskuuta 2015

Valoa sydämessä

Marraskuu, kuukausista pimein ja ankein. Aamulla kun menee töihin on pimeää, iltapäivällä sama juttu, ihan kuin säkkiin astuisi kun avaa toimiston ulko-oven. Mutta tiedättekö mitä, se on vain vuodenaika. Se mitä säteilet ulospäin, iloa ja toivoa vai kurjuutta ja synkkyyttä - se tulee sisältäsi eikä sitä määrittele kukaan muu kuin sinä itse. Toki, ymmärrän että kaamosmasennus on diagnosoitu sairaus ja voi olla pahimmillaan raastava kokemus. On kuitenkin niin paljon mitä voi itse tehdä sen eteen ettei synkkyys saisi valtaa. Tässä yksi mainio keino välttää kaamosmasennus: järjestä pirun isot pikkujoulut! :D


Yhdessäolo. Paras lääke kaamoksen keskelle.

WinterOpen eli Suomen suurimmat pikkujoulut järjestettiin jälleen Vuokatin Katinkullassa viime viikonloppuna. Tapahtuma veti viikonlopun aikana paikalle yli 4000 juhlijaa ja meno oli sen mukaista. Kaikkihan sen pikkujoulufiiliksen tietää, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Suuria tunteita puoleen jos toiseen. Tänään kuulin ekat palautteet siitä miten tapahtuma meni ja näyttää siltä että onnistuimme. Ei mitään Super-uutta ja mahtavaa mutta ei kyllä Super-mokiakaan. Uusi lipunmyynti ohjelma toimi hyvin eikä väärinkäytöksiä ollutkaan niin paljon kuin pelättiin. Artistit olivat huikeita ja yleisöllä iloinen mieli. Ja mikä parasta, WinterOpen oli jälleen nimensä veroinen kun tapahtuman aikana Vuokattiin laskeutui talvi. 

Vuokattiin tuli talvi.


Viime vuonna kirjoitin blogia myös WinterOpenin jälkeen. Silloin kerroin miten yksinäisyyden säkki nieli mut mennessään ja olo ei ollut mikään kovin kiva. Tänä vuonna voin onnekseni kirjoittaa täysin päinvastaisen tekstin. Olen löytänyt paikkani, oli aivan mahtavaa mennä pitkä työrupeaman jälkeen salin puolelle ja nähdä kaikki ihanat ystävät jotka tulivat halaamaan, toivottamaan tervetulleeksi vapaille (heh!) ja kiittelemään hienosta tapahtumasta. Loppuilta kului Jari Sillanpään, Neljän Ruusun ja näiden rakkaiden ihmisten parissa. Mahtavaa. Kerrassaan Superia. ;)

Jari Siillanpään crewlla oli Jymy-takit päällä mutta niissä oli väärä brodeeraus. :)
Niin on yksi puristus takanapäin, tästä lähtee seuraavan suunnittelu. Seuraava puristus onkin henkilökohtaisella puolella... tulen tutustumaan tyyppiin joka luultavimmin muuttaa elämäni suunnan ja muistuttaa taas mitä on unconditional love. Tiedän että tämä tyyppi saa mut liikkeelle pelkällä katseella, räpsyttelemällä kauniita silmiään ja antamalla pusuja mulle aina kun tunnen halipulaa. Tämä tyyppi on mun joululahja jonka saan hakea luokseni heti joulun jälkeen. Voitte uskoa että laitan tännekin siitä kuvia. Mun sydämessä on valoa ja lämpöä, tuntuu hyvältä. Taidanpa ottaa siitä kaiken irti. Toivon samaa sulle! Nautitaan pimeistä illoista, kynttilöistä, hiljaisuudesta jota voi tarjota vain marraskuu (eilen torin laitaan kasvoi mandoliinipuu...). :)

Kuullaan raksut!

Erään WinterOpenin kävijäryhmän muistutus itselleen. Toimis varmaan sulleki?
-inga