torstai 7. elokuuta 2014

Mutta mitäs sitte tapahtui??

Istun ravintola Miamissa, Porissa. Ikkunasta näkyy ukkosmyrskyn riepottelu puissa, taivas välkkyy tasaiseen tahtiin, vesisade pyörii tuulessa ympyrää, ihmiset juoksevat sadetta pakoon aivan kuin siitä olisi jotain hyötyä. Ei ole, kaikki pihalla tällä hetkellä oleva tulee kastumaan, myrsky pitää siitä huolen. Ulkoinen pyöritys kuvaa aika hyvin myös omia fiiliksiä. Heinäkuussa tapahtui niin kovin paljon sekä odotettuja että odottamattomia asioita. Käydääs juttuja vähän tässä läpi.

Aina ei ymmärrä

Heinäkuussa peliin valmistavat aamutyöt saivat liian usein huonon alun kun kentälle saapuessamme saimme alkaa ensi töiksemme soitella poliisille. Kenttärakennuksissa kun oli yön aikana käyty ja hajotettu paikkoja. Mitään vietäväähän emme koskaan ko. rakennuksissa säilytä joten kova työ murtautumisesta jäi joka kerta ilman palkintoa. Suurin menetys meille on ehdottomasti ollut Pena joka vietiin VIP-tiloista eräänä yönä. Edes etsintäkuulutus somessa ei tuonut Penaa takaisin ja ikävä on suuri. Kyllä on ilot vähissä kun nämäkin pitää viedä mennessään. En riitä ymmärrys näille ilkivallan tekijöille, ei millään. 


Pena vietiin....



...ja tyttöystävä huuteli perään harrastepesis kisoissa! :D

Tapahtumia, tapahtumia, tapahtumia...

Heinäkuuhan on Suomessa tapahtumien luvattu kuukausi. Joka viikonloppu on jotain, isoa ja pientä tapahtumaa. Itsellä tänä(kin) kesänä tapahtumakalenteri rakentui pesiksen ympärille. Oli Itä-Länsi viikonloppu ja Nuorisoleiri Seinäjoella, Harrastepesiksen-SM kisat Tampereella. Ihania ihmisiä, vanhoja ja uusia tuttavuuksia. Täytyy kyllä sanoa että arvostan tätä meidän pesisyhteisöä. Niin paljon hyviä tyyppejä ja huikeita persoonia...kiitos että olette.  
Lisäksi porilaisena kesään kuului tietenkin Pori Jazz jossa kävin ekaa kertaa sitten vuoden 1993. Silloin järjestettiin Ulvilassa Suurleiri jossa olin tuomarileiriläinen ja salaa leiriorganisaatiolta karattiin iltaisin jazz-kadulle....aijai mitä muistoja. :) Jazzit oli hippasen kehittynyt sitten 90-luvun. :) Voin suositella tapahtumaa, kivaa oli ja tili meni.
Viimeisin tapahtuma täällä Porissa olikin sitten työpainotteinen. Kuninkuusravien VIP-portilla oli meinaan aivan huikeita lipuntarkastajia / rannekkeen laittajia. Kyseessä siis Pesäkarhujen B-tytöt. Itse tein siellä vaan yhden vuoron mutta mukavaa oli. Kaikki kunnia meidän B-tytöille, palaute oli loistavaa!

Oli siellä jazzeilla muutama muukin...



Itä-Länsi, joka kesän kohokohta.

Huikeita tyyppejä! Harrastepesis SM ronssia FBC Rasat 
Kuninkuusravien VIPeistä huolta piti Bt + vahvistukset Heli, Miia ja Inga 

Hyväntekeväisyyttä 

Ensimmäisessä puolivälierässä Porissa pelataan hyväntekeväisyydelle. Kohteena on rakenteilla oleva Lasten- ja naistentalo. Heinäkuun loppupuoli on kulunut kumppaneita hankkiessa ja voinkin ilokseni todeta että jo yli 20 yritystä on lähtenyt mukaan tekemään hyvää. Se lämmittää mieltä suuresti!
Vielä on tilaa muutamalle firmalle


Risto lähti Sami jäi

Heinäkuussa tehtiin myös seurajohdossa isoja päätöksiä. Naisten peli oli lukossa, suorittaminen tuskaista, pelaaminen pelotti. Asiasta oltiin puhuttu jo aikaisemmin mutta lopullinen käänne tapahtui Jyväskylässä 8.7. kun pelattiin Kirittäriä vastaan välisarjan viimeistä peliä. Pelin seuraaminen kiristi kurkkua jo katsomossakin sen verran että voin vaan kuvitella mitkä oli fiilikset kentällä. Pelin jälkeen kävin vaihtokopilla kyselemässä miten pahasti Milen jalka napsahti. Siinä huollon ja Milen kanssa jutellessa myös muu joukkue tuli kiilasta kopille. Tuntui kuin mut olisi pudotettu mustaan säkkiin täynnä ahdistusta, pahaa fiilistä. Kotiin ajellessa ajattelin että onko joukkueessa tosiaan se fiilis mitä itse tunsin siinä kopilla. Jos näin oli niin ei ihme ettei peli kulje! Jotain oli tehtävä. Onneksi sama johtopäätös oli tehty myös joukkueen bussissa. Risto avasi keskustelun jonka joukkue kävi keskenään loppuun, vielä illalla soi puheenjohtajan puhelin. Seuraavana aamuna palaveerasin itse puheenjohtajan kanssa joka oli asioita selvitellyt myös johtokunnalta ja päätös oli selvä, meidän pitää vaihtaa pelinjohtajaa. Ulkopuolisen tuominen joukkueeseen tässä vaiheessa kautta ja tässä henkisessä tilassa ei varmasti palvelisi ketään ja toisaalta, miksi toisimme joukkueeseen ulkopuolisen kun meillä on jo 2.pj:nä huikea pesismies, Sami Österlund. Myöskään uutta kakkospelinjohtajaa ei tarvinnut kauaa miettiä. Arbeliuksen Seppo tuntee pelaajat, vastustajat ja ennen kaikkea Samin. Yhdessä tämä kaksikko pystyy nostamaan kurssin, tämä oli tiedossa. Enää puuttui miesten houkuttelu uusiin pesteihin. Onneksi myös joukkue  antoi ajatukselle välittömästi täyden tuen, uskon että tällä oli iso merkitys miehille päätöstä tehtäessä. Päätös oli oikea, tällä hetkellä 8 pelistä koossa 8 voittoa. Hattu nousee kyllä ylös niin pelaajille, pelinjohdolle kuin huollollekin. Huikea nousu! Oon teistä niin kovin ylpeä. Samaa voi muuten sanoa porilaisesta yleisöstä. Harvoin on tällä kuuluttajalla tippa linssissä mutta nyt täytyy myöntää että olette aiheuttaneet niin huikeita fiiliksiä kannustuksella, joukkueen takana seisomisella, yhtenäisyydellä. ARVOSTAN!! On hienoa olla osa tätä yhteisöä ja uskon että monet itkut vielä itketään ennen Kainuuseen muuttoa....
Samille ja Sepolle lähettämäni tekstari eräänä kirkkaana aamuna.


SuperJymyGate

Eilen julkaistiin että lähden Porista tämän kauden jälkeen. Suuntana Kainuu ja SuperJymyn markkinointipäällikön pesti. Tuntuu uskomattomalta että näin tosiaan tapahtuu. Ensimmäisen kerran kun siltä suunnalta otettiin yhteyttä oli täysin puulla päähän lyöty "niin mitäh?" "jaa mää?" "niin siis....anteeks mitä?" Jos olet niitä onnekkaita joille on soitettu Veikkaukselta että nyt osui jättipotti, niin tiedät mitä tarkoitan. :) Kun 15-vuotiaana päätin että tulen tekemään pesistä työkseni, en olisi uskonut että tässä ollaan. Totta kai olen intoa täynnä kuin ilmapallo ja näyttäisi että myös muut ymmärtävät miten iso juttu tää mulle on. Facebookissa eilen julkaisemani linkki on kerännyt 237 tykkäystä ja 60 onnitteluviestiä, tähän päälle twitter, tekstarit ja puhelut. Iso kiitos jokaiselle, pidän teistä suuresti. :) Edessä on iso työ, uusi haaste uusine ihmisineen. Otan sen mielenkiinnolla vastaan kuitenkin tietoisena siitä että kyllä mä pärjään. 
Samalla on pieni huoli Pesäkarhuista. Tiedän että tein hyvää työtä ja seura olisi halunnut mut täällä pitää. Toivon sydämestäni että seuraan löytyy yhtä hullu toiminnanjohtaja mitä mä olen. Hullulla tarkoitan tässä kohtaa työnarkomaania. :) Pesäkarhuissa kun on huikea potentiaali vaikka mihin! Kumppanit, yleisö, joukkue, junnut, tuomarit, upeita ihmisiä koko kööri. Ei voi toivottaa muuta kuin kaikkea parasta jatkoon. Varmasti tulevaisuudessa poikkean myös Porissa kun olen matkalla Raumalle äidin helmoihin. :) Pori ja porilaiset pääsi tän raumalaisen ihon alle, perkules.

Elokuu ja jatkopelit. Bring it! Tää kausi vedetään 110% lasissa Pesäkarhuissa. Eilen kaatui Kirittäret, onko keskiviikkona Virkiän vuoro? Entä mitä tapahtuu jatkopeleissä? Tul kentäl kattoo!! Jos haet energiaa ja elämyksiä, et tule pettymään. ;)

Nautitaan auringosta,
Inga