Tosiaan, kolme viikkoa edellisestä päivityksestä. Monta kertaa oon AATELLU että TÄNÄÄN kirjotan mutta niin se vaan aina jää. Eilen tuli niin kova tunnontuska kun kuulin että Tampereella luetaan tätä blogia ja odotellaan uutta päivitystä että oli pakko irrottaa tästä illasta hetki naputtelulle, ja mikäs siinä, mukavaa puuhaahan tää on. :)
Normaalisti tässä kohtaa avaan kalenterin ja katson vähän mitäs sitä sitten kirjottelisi, mitä on tapahtunut. Tänään vedetään fiilis pohjalta. Asioita joita olen viimeisen kolmen viikon ajan fiilistellyt? Kyllä tämä Kainuun talvi on yksi niistä ihmettelyn aiheista. Viimeksi tänään kun putsasin autoa lumesta niin mietin että "ihan ihmeellistä tää lumi täällä, tämmöstä höttöä." Tosiaan, lapsuuden talvista muistan sellasen kunnon pakkaslumen mutta eipä sitä juuri ole Satakunnassa viime vuosina näkynyt. Täällä on ollu nyt melkoset pakkaset tämän viikon mutta ei haittaa sillä tiettekö mitä se tarkottaa? Kohta tulee kevät!
 |
| Aika rapsakka keli oli. |
Tänään on 98 päivää kauden alkuun. Just tämmöset kommentit kerää mukavasti ittelle ressiä. :) Nooooh, elämä on. En ole kuitenkaan huolestunut. Kausi tulee joka tapauksessa ja peli se on pääasia. Se, tehdäänkö tauolla moottorisahalla puukarhua, on sivuseikka. :)
 |
| Tämä kuvan tyyppi on muuten mun Fustra-valmentaja. Pieni on piiri. :) |
Haluan tähän väliin palata vielä kahteen asiaan. Ensinnäkin, kiitos kaikille kommenteista ja rohkaisusta jota kohtasin sen jälkeen kun kirjoitin tänne yksinäisyydestä. Olin aidosti yllättynyt miten isosti teksti vaikutti ihmisiin lähellä ja kaukana. Ja miten paljon omastakin lähipiiristäni löytyy ihmisiä joita yksinäisyys on koskettanut jossain elämän vaiheessa. Ehkä paras palaute tuli työkaverilta johon törmäsin pari päivää kirjoituksen julkaisun jälkeen. Kirjoitin tekstissäni että kotikonnuilla kannattaa olla varuillaan sillä mulla on hirveä halipula kun tulen jouluna kotiin. Pidän halimisesta mutten ole täällä tietenkään kehdannut kapsahtaa kenenkään kaulaan. Töissä kun sitten näin tätä työkaveria, moikkasin ja olin kävelemässä normaalisti ohi niin hänpä huudahtikin "Nyt Inga halataan! Minääki tykkään halata, mutta kun en oo uskaltanu!" Ja sitte halattiin! :D Voi hyvänen aika, itkuhan siinä meinas tulla! :) Kirjoitus on poikinut muutenkin paljon hyviä juttuja, kiitos teille kaikille.
Se toinen asia? Arvatkaa unohdinko... Kerron heti kun tulee mieleen. :)
Hei, mites #hulluhaaste2015 etenee??? :D Omalla kohdalla on tapahtunut seuraavaa:
- Vuokattihiihdon Ladyloppettiin on ilmoittauduttu.
- Hiihtämässä on käyty. Kahdesti.
- Vaakaan on katsottu kerran. Oijoi.
- Tipaton on pitänyt, vaikka viime viikonloppu oli haastava. Olen tosin kyseenalaistanut muutaman kerran "minkä hel...tin takia piti luvata maaliskuulle asti?!?!?" Ja niinpä sanoin eilen Kuosmaselle että jos 2 pääkumppanitarjousta menee läpi niin tipaton loppuu. Nyt sitä vasta puun ja kuoren välissä ollaan: haluan että tarjoukset hyväksytään MUTTA samaan aikaan oon itselleni luvannut sen maaliskuun alun ja oon aika jääräpää näissä... hoh-hoijjaa. Hyvä Inga.
Muuten! Mietin tuossa tiistaina kun tulin kotiin MEDITAATIOSTA että mikäköhän tämä Sotkamon vaikutus muhun oikein on?? Ai mitä tarkoitan? Listaanpas sulle mitä uusia harrastuksia mulle on täältä löytynyt:
- hölkkäkoulu
- jooga
- meditaatio
- fustra
Need I say more??? Ihan siis vaan vinkkinä teille rakkaat siellä etelässä, jos seuraavan kerran kotiutuessani näytän lähinnä alla olevan kuvan tyypiltä, älkää pelästykö vaan lähtekää kanssani väliloikalle! :D
Hauskaa loppuviikkoa, tää hihhuli lähtee nyt toimistolle Jannen ja Koden kanssa toteuttamaan Joukkuepalaveria. Adios!
