Istun bussissa matkalla Jyväskylästä Tampereelle. Takana on
hävitty 3. finaali ja repussa hopeinen mitali. Aiemmin tällä viikolla
matkattiin bussilla Alajärveltä Tampereelle hävityn 5. karsintapelin jälkeen.
Reppuun ei jäänyt mitään. Vai jäikö? Vaikka päällimmäinen tunne tällä hetkellä
on pettymys ja tyhjyys sekä tunne siitä että nämä joukkueet olisivat ansainneet
juhlansa, niin ajatusten selkiytyessä nousee esiin erilaisia tunteita.
Pettymyksen kyyneleet vaihtuvat pikku hiljaa kiitollisuuden kyyneleiksi kun
ajattelee kautta taakse päin.
Vain alle vuosi sitten muutin Tampereelle ja syksyisessä
Kaupissa tehty videohaastattelu uudesta työstä Manse PP Edustuksen toimarina
oli helppo antaa. Odotin kovasti tulevaa, olin kuullut että Tampereella on hyvä
pesisbuumi päällä ja sitä oli hienoa lähteä viemään eteenpäin. En kuitenkaan
osannut odottaa miten suuria tunteita tämä kesä toisi tullessaan. Tällä
hetkellä sydän on lämmin kun ajattelee kautta taaksepäin, ihmisiä jotka
pesiksen eteen tekevät pyyteetöntä työtä illasta toiseen tunteja laskematta.
Kaikki naurut ja itkut jotka on yhdessä koettu, kova työtaakka kahta sarjaa
pyörittäessä ja Suurleiriä järjestäessä ja ennen kaikkea Kaupin mahtava yleisö
ja meidän upeat fanit jotka saavat kiitosta ympäri Suomen hurjasta
kannustuksesta ja tunnelman luomisesta. Juttelin erään fanin kanssa aiemmin
tällä viikolla ja sain kuulla ettei hän ennen pesistä paljon seurannut, mutta
tultuaan mukaan Manse PP:n fanitoimintaan, hän löysi paikkansa. Kun kuulen
lauseen ”tänne saa tulla juuri sellaisena kun on ja sinut hyväksytään”, en voi
muuta kuin ajatella että tämä, yhteisöllisyys on se tärkein urheilun suola.
Kilpaurheilu on tärkeää, mutta kaikki mitä sen ympärille rakentuu, on ainakin
yhtä tärkeää. Eikä tässä kohtaa sovi unohtaa myöskään meidän hienoa
kumppaniverkostoa joka tuplaantui tämän kauden aikana, pelkkä hyvä fiilis ei
riitä toimintaa pyörittämään vaan siihen tarvitaan myös rutkasti euroja. Uusilla
kumppanuusideoilla ja ajatuksilla saimme tämän verkoston kanssa tehtyä osaltamme kaudesta
erinomaisen.
JOUKKUEET
Kilpaurheilun ytimessä on tietenkin meidän joukkueet. Täynnä
mahtavia ihmisiä jotka tekevät seuran eteen valtavan määrän työtä. Joukkueet
jotka raskaan talven jälkeen saivat pelinsä kuntoon juuri parhaalla hetkellä.
Viimeisten pelien marginaalit ovat äärimmäisen pienet ja viimeisen hävityn pelin jälkeinen pettymys
siksi suhteettoman suuri. Kuten Ara hienosti sanoi mitalien jaon yhteydessä:
”Inga mä tiedän, urheilu on tämmösillä hetkillä ihan #?*%!” Ja olihan se.
Onneksi kuitenkin ymmärsin kohtuu nopeasti että tämä hopeinen mitali oli meidän
naisille isossa kuvassa suuri saavutus. Loukkaantumisten varjostama talvi,
karsiutuminen Halli-SM lopputurnauksesta, pelin takkuaminen pitkin kautta.
Monella ehti loppua kärsivällisyys mutta naisten joukkueella ei. Töitä
jaksettiin painaa kohti tavoitetta, tällä kertaa se riitti hopeaan. Tämä
joukkue, nämä naiset ovat kiitoksensa ansainneet ja tämä hopea on ehdottomasti
voitettu.
Miehillä kausi oli ehkä vielä asteen kovempi. Edin poismeno
heti talven alkuun ja sen valtavan surun käsittely otti aikaa ja Edi oli matkassa
mukana varmasti miehillä joka pelireissulla ja harjoituksessa. Miehistä pitää erityisesti
nostaa esiin Kulmalan Mika joka pyöritti miesten joukkuetta melko pitkään
käytännössä yksin. Jokainen joka tietää mitä huippu-urheilu joukkueen
valmentaminen vaatii, voi miettiä mitä se on kun siihen päälle lyödään vielä
joukkueenjohtajan ja osin huoltajankin hommat. Iso kiitos Kumelle, tuohon ei
moni pystyisi. Runkosarjan päätöksen jälkeen miehet olivat pelillisessä
tavoitteessaan ja lähtivät pelaamaan Kuopiota vastaan välieriä. Nousu 0-2
tappioasemasta 3-2 voittoon otteluvoitoissa oli uskomattoman hieno saavutus ja
vielä Alajärvenkin kanssa kipuaminen 5. karsintapeliin oli selvä signaali koko
pesäpalloperheelle – Manse PP:n miehet ovat tulossa Superpesikseen. Tänä vuonna
se ei vielä tapahtunut mutta lähellä, erittäin lähellä ollaan. Myös miehille
olisin suonut sen parhaimman lopputuloksen, sen verran upeita tyyppejä joukkueessa
pelaa, ja he jotka tämän kauden jälkeen lopettavat, joutuvat tekemään sen
hävittyyn peliin. Urheilu on joskus ihan kuten Ara sanoi, mutta onneksi iloisia
hetkiä ja onnistumisen riemua on suotu keskimäärin enemmän meidän molemmille
joukkueille tänä kesänä.
KAUPPI
Kun antaa itsestään paljon, silloin myös saa paljon. Tämän
on todistanut tällä kaudella Kaupin mahtava yleisö jolle joukkueemme ovat
kaikkensa antaneet. Meidän yleisö luo tamperelaista pesiskulttuuria
kannustamalla omiaan, taputtamalla myös vastustajan hyville suorituksille,
yleisö joka seisoo omiensa takana myös tappion hetkellä. Vaikka joukkueiden
kaudet päättyivät pettymyksiin, viestit katsojilta ovat olleet kannustavia,
kaudesta kiitteleviä, eteenpäin katsovia.
Toinen ottelutapahtumien tärkeä tekijäryhmä ovat
talkoolaset. Junnujoukkueiden vanhemmat hoitivat huolella ja hyvin kaikki
Kaupin 34 kotiottelua. Tämän lisäksi meidän tapahtumatiimistä löytyi apukäsiä
tarvittaessa ja esim. kirjurit ja musamiehet kaikkiin peleihin. Lisäksi mediatiimin tekemä upea sisällöntuotanto ansaitsee maininnan. Videot, kuvat ja visut ovat tärkeä osa palapeliä, niiden avulla saimme viestiämme jaettua laajalti, ja muistoina ne säilyvät ikuisesti. Rannan Vekke
sanoi mulle jo viime syksynä että ”Inga, Manse PP on siitä kummallinen seura
että täällä asioilla on tapana järjestyä.” Muutamaan otteeseen kesän aikana
jouduttiin tiukkoihin tilanteisiin kun tekijöitä ei tuntunut löytyvän mutta
niin vaan aina pelin alkaessa kaikki tarvittavat tyypit olivat paikalla. Vekke
on viisas mies. Ensimmäisen Manse PP:n kanssa viettämäni kauden jälkeen voin
kiitollisena todeta että tämä yhteisö on jotain ainutlaatuista, se kannustaa ja
pitää huolen omistaan, pitää yhtä myös tappion hetkellä, ja siksi tulemme
olemaan tulevina vuosina vahvoja.
Kausi 2018 on meidän osaltamme paketissa. Kiitos
onnistuneesta kesästä lähtee kaikille jotka olivat tavalla tai toisella sitä
mahdollistamassa. Lähetän teille kaikille näin blogin myötä lämpimän halauksen,
olet tärkeä.
Voin onnellisena todeta että rakensimme kaudesta 2018 arvojemme
näköisen; yhteisöllisen, iloisen, toisesta välittävän ja kilpaurheilullisen. Kausi
2019 rakentuu pikku hiljaa kiiruhtaen ja hyvä niin, ekaan peliin on noin 7
kuukautta aikaa! :D
-i
