Kauden 2018 purku

Istun bussissa matkalla Jyväskylästä Tampereelle. Takana on hävitty 3. finaali ja repussa hopeinen mitali. Aiemmin tällä viikolla matkattiin bussilla Alajärveltä Tampereelle hävityn 5. karsintapelin jälkeen. Reppuun ei jäänyt mitään. Vai jäikö? Vaikka päällimmäinen tunne tällä hetkellä on pettymys ja tyhjyys sekä tunne siitä että nämä joukkueet olisivat ansainneet juhlansa, niin ajatusten selkiytyessä nousee esiin erilaisia tunteita. Pettymyksen kyyneleet vaihtuvat pikku hiljaa kiitollisuuden kyyneleiksi kun ajattelee kautta taakse päin.

Vain alle vuosi sitten muutin Tampereelle ja syksyisessä Kaupissa tehty videohaastattelu uudesta työstä Manse PP Edustuksen toimarina oli helppo antaa. Odotin kovasti tulevaa, olin kuullut että Tampereella on hyvä pesisbuumi päällä ja sitä oli hienoa lähteä viemään eteenpäin. En kuitenkaan osannut odottaa miten suuria tunteita tämä kesä toisi tullessaan. Tällä hetkellä sydän on lämmin kun ajattelee kautta taaksepäin, ihmisiä jotka pesiksen eteen tekevät pyyteetöntä työtä illasta toiseen tunteja laskematta. Kaikki naurut ja itkut jotka on yhdessä koettu, kova työtaakka kahta sarjaa pyörittäessä ja Suurleiriä järjestäessä ja ennen kaikkea Kaupin mahtava yleisö ja meidän upeat fanit jotka saavat kiitosta ympäri Suomen hurjasta kannustuksesta ja tunnelman luomisesta. Juttelin erään fanin kanssa aiemmin tällä viikolla ja sain kuulla ettei hän ennen pesistä paljon seurannut, mutta tultuaan mukaan Manse PP:n fanitoimintaan, hän löysi paikkansa. Kun kuulen lauseen ”tänne saa tulla juuri sellaisena kun on ja sinut hyväksytään”, en voi muuta kuin ajatella että tämä, yhteisöllisyys on se tärkein urheilun suola. Kilpaurheilu on tärkeää, mutta kaikki mitä sen ympärille rakentuu, on ainakin yhtä tärkeää. Eikä tässä kohtaa sovi unohtaa myöskään meidän hienoa kumppaniverkostoa joka tuplaantui tämän kauden aikana, pelkkä hyvä fiilis ei riitä toimintaa pyörittämään vaan siihen tarvitaan myös rutkasti euroja. Uusilla kumppanuusideoilla ja ajatuksilla saimme tämän verkoston kanssa tehtyä osaltamme kaudesta erinomaisen.

JOUKKUEET

Kilpaurheilun ytimessä on tietenkin meidän joukkueet. Täynnä mahtavia ihmisiä jotka tekevät seuran eteen valtavan määrän työtä. Joukkueet jotka raskaan talven jälkeen saivat pelinsä kuntoon juuri parhaalla hetkellä. Viimeisten pelien marginaalit ovat äärimmäisen pienet ja  viimeisen hävityn pelin jälkeinen pettymys siksi suhteettoman suuri. Kuten Ara hienosti sanoi mitalien jaon yhteydessä: ”Inga mä tiedän, urheilu on tämmösillä hetkillä ihan #?*%!” Ja olihan se. Onneksi kuitenkin ymmärsin kohtuu nopeasti että tämä hopeinen mitali oli meidän naisille isossa kuvassa suuri saavutus. Loukkaantumisten varjostama talvi, karsiutuminen Halli-SM lopputurnauksesta, pelin takkuaminen pitkin kautta. Monella ehti loppua kärsivällisyys mutta naisten joukkueella ei. Töitä jaksettiin painaa kohti tavoitetta, tällä kertaa se riitti hopeaan. Tämä joukkue, nämä naiset ovat kiitoksensa ansainneet ja tämä hopea on ehdottomasti voitettu.

Miehillä kausi oli ehkä vielä asteen kovempi. Edin poismeno heti talven alkuun ja sen valtavan surun käsittely otti aikaa ja Edi oli matkassa mukana varmasti miehillä joka pelireissulla ja harjoituksessa. Miehistä pitää erityisesti nostaa esiin Kulmalan Mika joka pyöritti miesten joukkuetta melko pitkään käytännössä yksin. Jokainen joka tietää mitä huippu-urheilu joukkueen valmentaminen vaatii, voi miettiä mitä se on kun siihen päälle lyödään vielä joukkueenjohtajan ja osin huoltajankin hommat. Iso kiitos Kumelle, tuohon ei moni pystyisi. Runkosarjan päätöksen jälkeen miehet olivat pelillisessä tavoitteessaan ja lähtivät pelaamaan Kuopiota vastaan välieriä. Nousu 0-2 tappioasemasta 3-2 voittoon otteluvoitoissa oli uskomattoman hieno saavutus ja vielä Alajärvenkin kanssa kipuaminen 5. karsintapeliin oli selvä signaali koko pesäpalloperheelle – Manse PP:n miehet ovat tulossa Superpesikseen. Tänä vuonna se ei vielä tapahtunut mutta lähellä, erittäin lähellä ollaan. Myös miehille olisin suonut sen parhaimman lopputuloksen, sen verran upeita tyyppejä joukkueessa pelaa, ja he jotka tämän kauden jälkeen lopettavat, joutuvat tekemään sen hävittyyn peliin. Urheilu on joskus ihan kuten Ara sanoi, mutta onneksi iloisia hetkiä ja onnistumisen riemua on suotu keskimäärin enemmän meidän molemmille joukkueille tänä kesänä.

KAUPPI

Kun antaa itsestään paljon, silloin myös saa paljon. Tämän on todistanut tällä kaudella Kaupin mahtava yleisö jolle joukkueemme ovat kaikkensa antaneet. Meidän yleisö luo tamperelaista pesiskulttuuria kannustamalla omiaan, taputtamalla myös vastustajan hyville suorituksille, yleisö joka seisoo omiensa takana myös tappion hetkellä. Vaikka joukkueiden kaudet päättyivät pettymyksiin, viestit katsojilta ovat olleet kannustavia, kaudesta kiitteleviä, eteenpäin katsovia.

Toinen ottelutapahtumien tärkeä tekijäryhmä ovat talkoolaset. Junnujoukkueiden vanhemmat hoitivat huolella ja hyvin kaikki Kaupin 34 kotiottelua. Tämän lisäksi meidän tapahtumatiimistä löytyi apukäsiä tarvittaessa ja esim. kirjurit ja musamiehet kaikkiin peleihin. Lisäksi mediatiimin tekemä upea sisällöntuotanto ansaitsee maininnan. Videot, kuvat ja visut ovat tärkeä osa palapeliä, niiden avulla saimme viestiämme jaettua laajalti, ja muistoina ne säilyvät ikuisesti. Rannan Vekke sanoi mulle jo viime syksynä että ”Inga, Manse PP on siitä kummallinen seura että täällä asioilla on tapana järjestyä.” Muutamaan otteeseen kesän aikana jouduttiin tiukkoihin tilanteisiin kun tekijöitä ei tuntunut löytyvän mutta niin vaan aina pelin alkaessa kaikki tarvittavat tyypit olivat paikalla. Vekke on viisas mies. Ensimmäisen Manse PP:n kanssa viettämäni kauden jälkeen voin kiitollisena todeta että tämä yhteisö on jotain ainutlaatuista, se kannustaa ja pitää huolen omistaan, pitää yhtä myös tappion hetkellä, ja siksi tulemme olemaan tulevina vuosina vahvoja.

Kausi 2018 on meidän osaltamme paketissa. Kiitos onnistuneesta kesästä lähtee kaikille jotka olivat tavalla tai toisella sitä mahdollistamassa. Lähetän teille kaikille näin blogin myötä lämpimän halauksen, olet tärkeä.

Voin onnellisena todeta että rakensimme kaudesta 2018 arvojemme näköisen; yhteisöllisen, iloisen, toisesta välittävän ja kilpaurheilullisen. Kausi 2019 rakentuu pikku hiljaa kiiruhtaen ja hyvä niin, ekaan peliin on noin 7 kuukautta aikaa! :D

-i