Mikä ihmeen Mylly?

Olen tässä menneinä kuukausina törmännyt useasti otsikon kysymykseen. Toinen yleinen kysymys Myllyyn liittyen on "Niin se on se Tanskasen firma?" Kyllä, Tanskasen Juha on omistajana ja myös operatiivisessa johdossa mukana.

Pohjolan Mylly on siis strateginen mainostoimisto. Asiakassuhteissa pyritään siihen ettei tehtäisi pelkästään lehtimainosta tai nettibanneria silloin tällöin, vaan että oltaisiin kokonaisvaltaisesti kehittämässä asiakkaan markkinointia. Myllyllä onkin useita vuosisopimuksia ja kehittämisaihioita asiakkaidensa kanssa.

Tässä etusivu osoitteesta www.mylly.fi 

Kun ensimmäisen kerran keskustelin Sotkamoon lähdöstä, kuulin että palkanmaksajana ei olisi pelkästään SuperJymy vaan osan työajastani tekisin Myllylle. Eipä siinä, projektien hallinta toimii kyllä, ja onhan se kiva tehdä jotain ihan muutakin pesiksen ohella. Olen puolessa vuodessa oppinut mainostoimisto-elämästä hurjan paljon, ja arvostus ihan perusmainostakin kohtaan on noussut tiedon kertymisen myötä. Ennen katsoin mainoksia vilkuillen, vain pieni osa otti silmään ja sai huomion. Nykyään tulee mainoksia seurattua "sillä silmällä". Tämä on vähän samanlainen muutos kuin viime vuonna mennessäni Porissa Ässien peliin. Siellä ei enää peliä tullut niin seurattua kun katselin hallia komistavia laitamainoksia, kattomainoksia, LED-mainoksia, kuuntelin äänimainontaa ja mietin miten niitä voisi hyödyntää Pesäkarhujen kanssa. Nyt seurailen muiden mainostoimistojen tekemisiä ja etsin ajatuksia Myllylle. Hassua miten focus muuttuu tarpeen mukaan. :D

No mitä siellä sitten teen? Projektipäällikkönä toimin linkkinä graafikoiden, copyjen, teknisen tuen, asiakkaan ja ylemmän johdon välillä. Olen onnekas, sillä mulle on tupsahtanut äärimmäisen mielenkiintoisia asiakkaita. Kaisanetin parissa olin jo viime vuonna, ja tämän vuoden puolella olen päässyt tekemään Kainuun Osuuspankin 100v. juhlavuoden projektia jossa tehdään viikottain hyvä teko pankin toimesta. Vaikka näissä teoissa on aina oma hommansa järjestää, on fiilikset aivan mahtavat aina kun näkee ihmisten ilmeet jotka ovat hyvän teon kohteena. Arvostan kyllä myös OP:n panosta juhlavuotenaan. He tuovat tällä kampanjalla paljon hyvää Kainuuseen. Tavoite on ei enempää eikä vähempää kuin tehdä #nälkämaa 'sta #kultamaa. :)

Mylläreitä. Täytyy muuten mainita, kuvassa vasemmalla oleva Jaakko Hyvönen on aivan huikea tyyppi! Graafikkona Jaakolta löytyy hyviä ideoita ja villejä toteutuksia. Jaakko tekee jotain töitä myös Jymylle, esim. uusi hieno mediakortti on Jaakon tekosia.

Suurin ja ehdottomasti mielenkiintoisin projekti mulla on Vuokatti. Käytännössä Vuokatti-Sotkamon aluetta markkinoidaan yhteismarkkinoinnin keinoin, mukana on yli sata paikallista yrittäjää. Meidän tavoitteemme on saada turisteja alueelle, kokemaan ainutlaatuinen VuokattiFiilis. Ja voin kertoa että vaikka joskus markkinoinnissa lyödään vähän yli niin tässä ei. Itse puoli vuotta täällä olleena voin todeta että täällä todellakin ON yhdessätekemisen, toisen auttamisen, yhteisen tavoitteen eteen työn tekemisen fiilis. Yhdessä yrittäjien ja Tanssivien Susien kanssa tuodaan tätä esiin kaikelle kansalle jotta saataisiin ihmiset tänne kokemaan elämyksiä! Tiedätkö sen fiiliksen kun kävelet etelässä jollain rantakadulla ja pikku putiikkien yrittäjät huutelevat toisilleen ja naureskelevat juttuja? Yhtään et tiedä mistä on kyse mutta hymy nousee huulillesi silti. Aistit hyvän fiiliksen. Myös Vuokatissa koet tuon.
Vielä ehdit testaamaan tämän hiihtolomallasi! Majoitus löytyy osoitteesta vuokatti.fi tai mun sohvalta (jälkimmäinen edellyttää jonkinlaista tuttavuutta) :D

Se Myllystä. Nyt tiedät mitä siellä teen. :)

Jymyn osalta oon miettinyt mistä seuraavaksi kirjoittaisin, vähän kutkuttaisi avata teille millasia tyyppejä nää jätkät on, ja miten täällä hommia tehdään verratuna aikaisempiin seuroihin joissa olen päässyt toimimaan. Tiedän että Jymy on muille seuroille vähän kysymysmerkki. Multakin on jo kyselty että "no mitä ne nyt siä tekee niin erilailla kun ne on niin ylivoimasia?" Tuohon haluaisin antaa sulle vastauksen, omasta näkökulmastani. :) Kypsyttelen tätä aihetta vielä vähän ja kirjottelen ensi viikolla aiheesta.

Mukavaa alkavaa viikkoa sulle, jos se on lomaviikko niin muista nauttia, ladata vähän akkuja. Jos se on kuitenkin työviikko (kuten mullakin), tehdään siitä hemmetin HYVÄ työviikko! :)



Pidetään toisistamme huoli,
Inga

Shokkihoitoa

Tiedätkö sen fiiliksen kun tuntuu että elämässä on kaikki mallillaan? Päivät ovat kiireisiä mutta innostavia, täynnä naurua ja hyviä kohtaamisia. Illat menee harrastusten parissa hyvällä jaksamisella ja yöt nukut kuin tukki. Sellainen kokonaisvaltainen "hyvä meininki"? Tiedät? 

Okei. Tiedätkö sen tunteen kun tämä "hyvä meininki" loppuu kuin seinään saadessasi puhelun tai käytyäsi keskustelun jota et haluaisi käydä. Tässä esimerkki omasta elämästä, viime viikolta. 

Normaali torstai. Ihana talvipäivä, ihan kuin aurinkokin yrittäisi pilkahdella. Palaverit menee hyvin ja reeni kulkee. Tulen kotiin ja ottaessani ruokaa jääkaapista muista että "niin, tänäänhän äiti kävi siellä lääkärissä". Otan puhelimen käteeni ja soitan. 
Minä: No moi. Mitäs sinne?
Äiti: Moimoi! Ei tänne erikoista. Kävin tänään siä lääkärissä.
(nostan ruokia pöydälle ja mietin jo mitä niistä saisin aikaan)
Minä: Noniin, mitäs se sano?
Äiti: Kyl sieltä tuli se mitä jo vähän epäilinkin. Alzheimeria.
(hiljaisuus)
(liikkeeni pysähtyy, otan pari askelta ja löydän alleni sohvan, kyyneleet valuu poskille)
Minä: Niin MITÄ se sano? Alzheimer? (ääni värisee, kädet tärisee)
Äiti: No joo. Oli aika selvä tapaus.

Puhelu jatkuu vielä hetken. En tiedä mitä sanoa. Rintaa puristaa. Kun puhelu loppuu, tärinä ottaa vallan. "Miksi?", "Miten kauan aikaa?", "Miten tää tauti etenee?", "Miksi en tiedä tästä taudista mitään?" Kysymyksiä, kysymyksiä ja kysymyksiä. Vastauksia nolla. 

Hetken itseni keräilyn jälkeen otan koneen syliin ja naputan googleen "Alzheimer". Tietoa löytyy paljon. Oireita lukiessani moni asia kuulostaa tutulta. Altistavia asioita lukiessani moni asia tuntuu tutulta. Ahdistaa, totta se on. 

Menetin isäni onnettomuudessa kun olin 17-vuotias. Siitä lähtien olen ajatellut (naiivisti, tiedän) että "äiti on onneksi aina" ja myöskin miettinyt kumpi tapa menettää on pahempi, äkillisesti onnettomuudessa vai hitaasti sairauden kautta. Nyt ymmärrän miten tyhmä kysymys tuo on. MOLEMMAT ON IHAN YHTÄ PAHOJA!!! Rakkaasta luopuminen on joka kerta yhtä kova isku, tapahtui se sitten kertalaakista tai vuosien myötä. Hävettää miten tommosta oon ees pohtinut. 

En tietenkään ole mitään vielä menettänyt. Nyt on vain konkretisoitunut että tulen menettämään. Se meneekö siihen 3 vai 10 vuotta on mahdoton sanoa. Jokainen ihminen on yksilö ja reagoi lääkkeisiin omalla tavallaan. 

Mitä nyt sitten? Mikä muuttuu? No ainakin se että arvostan entistä enemmän joka ikistä hetkeä jonka saan tämän rakkaan ihmisen kanssa viettää. Rintaa puristaa ajatus että näemme kovin harvoin pitkän välimatkan vuoksi, mutta elämäntilanne on nyt se, turha sitä on sen enempää itkeä. Toivon että ihmiset ympärilläni ja jokainen joka tämän tekstin lukee ajattelee nyt omaa tilannettaan, omia läheisiään. Miten paljon vietät läheistesi kanssa aikaa? Kun olette saman katon alla, oletko oikeasti läsnä? (okei, tää kohta on tällä hetkellä jeesustelua sillä olen Raumalla ja kirjotan blogiani. Mutta tämä teksti on vaan nyt saatava ulos päästä). Mikää ei ole niin tärkeää ja katoavaista kuin rakkaus ja välittäminen toisesta ihmisestä. Pidetään siitä kaikki omilla tahoillamme kiinni. 

Tänään oli hyvä päivä. Olimme kaikki lapset perheineen äidin luona käymässä. Paljon naurua, puhetta, kuulumisten vaihtoa ja haleja. Koko perhe koolla, isäni syntymäpäivänä. Hyvä fiilis.

Elämä jatkuu. Päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan. Se tuo tullessaan sekä hyviä että vähemmän hyviä juttuja. Niin se vain menee. Se miten asioihin suhtaudumme heijastuu sekä omaan että läheistemme elämään. Olen päättänyt olla "realistis-positiivinen" (keksin juuri uuden sanan!). Suosittelen samaa meille kaikille. 

Pidetään toisistamme huolta. 

-inga