On kiitosten aika!

KIITOS!

Ensilumi putoilee Sotkamolaiseen pihaan tätä kirjoittaessani. Muutto on takana, sopeutuminen täysin uuteen edessä. Vähiin käy ennen kuin loppuu, tämä on tilanne työpäivieni osalta Pesäkarhuissa. On siis aika katsoa vielä kerran viime kesään ja osoittaa kiitos heille joille se kuuluu. Pestini Pesäkarhuissa oli haastava, mutta hieno kokemus. Oli ilo huomata miten seuraväki veti yhtä köyttä niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.

Junnujoukkueet ja –vetäjät, te luotte Pesäkarhu-perheen fiiliksen, kiitos siitä! Viime talven Karhuhallivuorot maanantai-iltaisin oli paikka johon tuli mielellään, jututtamaan teitä, seuraamaan junnujen innostusta lajiin ja ennen kaikkea aistimaan hyvää fiilistä. Pitäkää sama yllä jatkossakin, yhdessä tekeminen ja toisten ihmisten arvostaminen ovat asioita joille on hyvä rakentaa.

Kun lähdin toiminnanjohtajan rooliin, olin epäröivä omasta myyntitaidostani. Kiitos teille kumppanit siitä että näytitte ettei ole syytä huoleen. Sopimuksia tehtiin hirmuinen määrä ja täytyy sanoa että teidän innostuksenne, mielenkiintonne Pesäkarhuja kohtaan oli hieno huomata! Tunnin palaveriajat venähtivät usein pariin tuntiin kun spekuloitiin yhdessä kauden tapahtumia ja joukkueen iskukykyä.  Ilman teitä Porissa ei pelattaisi Naisten Superpesistä, kiitos että olette Pesäkarhujen matkassa.

”Porilainen yleisö äänestää jaloillaan”, ”ei niitä pronssi kiinnosta”, ”puukot vaan viuhuu”. Tässä kommentteja joita kuulin porilaisesta pesisyleisöstä puhuttaessa. Mutta kuten yleensä, tälläkin kertaa totuus on tarua ihmeellisempää. Mitä tapahtui kun joukkue ei pärjännyt, kun ilta illan jälkeen otettiin kuokkaan ihan huolella ja pelaajat alisuorittivat pahemmin kuin olen koskaan nähnyt. Porilainen pesisyleisö alkoi kannustamaan omiaan, tekivät kartongista sydämiä joita heiluttivat pelissä, nousivat seisomaan kun kotijoukkue tuli kentälle!! Vieläkin tulee kyynel silmäkulmaan kun tätä ajattelen. Porilaiset olivat todellakin se 13. pelaaja ja he tekivät sen suurella sydämellä. Haluan kiittää jokaista peleissä käynyttä ihmistä tämän tunnelman ja näiden muistojen luomisesta. Te muutitte käsitykseni porilaisesta puukkokatsomosta täysin.  Jatkakaahan ensi kaudella samalla linjalla! 2-PUOLI ALOITTAA: PESÄ-KARHUT!! ;)

Joukkue. Naiset. Voivoi mikä matka teillä oli tänä kesänä! Kauteen lähdettäessä tiedettiin että mitali ei ole millään tapaa itsestäänselvyys, vaan töitä on tehtävä ja onnistuttava äärirajoilla. En muista koska Pesäkarhut olisi viimeksi sukeltanut niin kuin sukelsi kaudella 2014. Mutta tuhkasta nousi Fenix-linnun pää, ja se lintu kun pääsi lentoon, sitä ei pidätellyt mikään! Pronssi oli Pesäkarhujen mestaruus. Se, että jokainen pelaaja kasvoi henkisesti ainakin puoli metriä, on Pesäkarhujen mestaruus. Se että joukkue oli JOUKKUE jossa jokainen teki kaverin eteen kaikkensa, se oli Pesäkarhujen mestaruus. Olette mahtavia persoonia, kiitos tästä kaudesta jokaiselle teistä.

Vielä loppuun haluan kiittää teitä lähimpiä, teitä joiden kanssa soiteltiin ja juteltiin iltamyöhään pesäpalloa, teitä jotka tarjositte olkapäätä kun kevään väsymyksessä tuli itku, teitä jotka autoitte muutoissa ja ruuvien väännöissä, teitä joiden kanssa tehtiin huikeita mediatempauksia, teitä joiden kanssa joka pelipäivä oltiin kentällä klo 08 laittamassa kenttää pelikuntoon, ja teitä kaikkia joiden kanssa sain nauraa, itkeä, ihmetellä, tuntea kauden 2014 energiaa ja elämyksiä. Kiitos teille, jatkakaa samaan malliin ja tervetuloa Sotkamoon, oveni on aina avoin!

Lämpimin terveisin kylmästä Kainuusta,

Inga 

P.S. vaikka Pesäkarhut vaihtui Jymyyn, kirjoittelu ei lopu. Pysykää kanavalla. :)