Myöhästelyä, aivastelua ja kuumehäröilyä

On muuten hieno idea lähteä kirjottamaan blogia kun ajatukset ei liiku mihinkään! :D Huomasin sen juurikin äsken kun otsikon miettimiseen meni noin 5min. Great! Noh, yritän silti. 

Tässä teille tarina menneestä viikonlopusta. Heräsin perjantaina fiilikseen "jaaha, nyt alkaa flunssa oikeesti puskea päälle". Niinpä peruin aamureenin ja heräilin rauhassa, olihan edessä reissu Varalaan muita Superpesiksen seuroja tapaamaan. Junalippu oli ostettu ja työt matkoille suunniteltu (junassa työskentely on jotenkin rauhottavaa ja pyrin aina käyttämään ajan hyväkseni). 

Aamupala, loput pakkaukset ja tadaa - 15min ennen lähtöä oon valmiina! Siistiin kotiin on aina kiva tulla joten oon ottanut tavaksi viedä roskat pois ennen lähtöä. Tällä kertaa tää oli se ratkaseva virhe. Ai miksi? Tämän takia. Otin molemmat roskapussit (siis normi ja bio) kaapista ja lähdin kohti ulko-ovea. Voi ei, bio vuotaa! Niinpä palasin, otin bion alle sanomalehteä ja taas mentiin. Sanomalehden haun ajaksi olin laskenut toisen roskapussin lattialle, tietsikkalaukun viereen. Kun tulin hakemaan roskapussia, laukku oli kaatunut roskapussia päin ja kun nostin roskapussin lattialta, laukku tietenkin repäisi siihen valtavan reiän - roskat pisin lattiaa. Pieni murina saatteli roskat takaisin pussiin, ja tässä kohtaa otin jo muutaman ripeämmän askeleen. Tietous siitä että aika kulkee alkoi hiipimään takaraivooni... 

Noh, roskat ulos roskikseen (propsina tässä kohtaa mainittavan että biopussi EI vuotanut käytävään, kiitos sen sanomalehden) ja ripein askelin sisälle. Valot pois, kamat kantoon ja autolle. Pääsen autolle. Missä auton avain? P****le, sisällä! Nyt jo juoksen sisälle, nappaan avaimen, kamat autoon ja vilkaisu kelloon kun auto käynnistyy. Voi ei, oon myöhässä. Niinpä matka Kajaaniin taittui...sanotaanko että vauhdikkaasti (äidille tiedoksi: ajan AINA rajoitusten mukaan ja varovasti!). :) 

Kun pääsen rautatieasemalle, parkkaan auton vauhdilla ja olen juuri syöksymässä ulos autosta kun vilkaisen radan suuntaan. Ei junaa. Olen myöhässä. Katse kelloon lyö totuuden tajuntaani, olen todellakin KOLME MINUUTTIA myöhässä! Sen yhden kerran kun VR saisi olla myöhässä niin ei. Siellä se veturimies puksuttelee tyytyväisenä kohti Kuopiota hymy huulillaan ja mää istun autossa pohtien pääni puhki mitä nyt. Yritys soittaa VR:n asiakaspalveluun on tietenkin turha. 10min. odottelua ja musiikin kuuntelua riitti. Katson netistä miten junia kulkee myöhemmin kohti Tamperetta. Jos otan seuraavan, myöhästyn illan palavereista.

Ei auta, on lähdettävä ajamaan kohti Tamperetta. Vielä kurvatessani ulos Kajaanista tsekkaan aikataulut, ehtisinkö ottaa junan kiinni Kuopiossa. En tietenkään ehdi, ellen aja koko matkaa reilua ylinopeutta. Koska ajan aina rajoitusten mukaan ja varovasti (äiti huom!), en lähde kiihdyttelemään Kuopioon. Sen sijaan otan suunnaksi Tampereen ja voin tässä ihan rehellisesti kertoa että ekat 30min. matkasta sujui niin hirveän vi**tuksen kourissa että itku meinasi tulla. Hetken hengittelyn jälkeen tulin lopputulokseen "tässä kävi nyt näin, työt jää tekemättä kun pitää ajaa, se on voivoi mutta elämä joskus on". Eikä muuten mennyt kauaa tästä ajatuksesta kun Kärsämäen paikkeilla esiin tuli ihanan kirkas aurinko! Silmät sirrillä imin kaiken valon kitusiini, samalla kun Leevi revitteli radiossa Pohjois-Karjalaa. Ja niin elämä oli taas ihan ok.

Onneks ei ollu kuitenkaan tylsä tie... :)

Itse viikonloppu Varalassa meni kivasti tuttuja nähdessä ja uusiin ihmisiin tutustuessa. Käytiin läpi erinäisiä seuran kehittämis ideoita ja hyväksi todettuja käytäntöjä. Tässä kohtaa täytyy muuten mainita verotuksesta ja seuran hyvästä hallintatavasta meille puhunut Juha Laitinen pwc:stä. Monesti olen verotuksesta istunut luennolla mutta tämä kaveri sai meidät kaikki myös KUUNTELEMAAN. Loistava luennoitsija kerta kaikkiaan. Lauantai-illan ratoksi pelattiin seurajohtajien kanssa Itä-Länsi lentismatsi. Hauskaa puuhaa sekin vaikka olinkin jäätävän huono. Noh, kun on tarpeeksi huono niin jokaisesta onnistumisesta tulee huikeat kannustukset muilta, hianoo! :D Pelin jälkeen takaisin hotellille, suihkuun ja sängylle köllötteleen. Edessä oli Putous ja Vuoden sketsihahmo-kisan finaali. Voi sitä ilon ja riemun määrää kun Salme Pasi vei voiton! Kämppikseni ja seuraajani Pesäkarhujen toimari, Kojolan Satu sekä allekirjoittanut huusivat aika lailla suoraa huutoa kun voitto osuikin Poriin. Mä ainakin olin ihan varma että Kissi vie. Mutta ei, orava oli ykkönen ja sen kunniaksi on ens perjantaina Porissa torijuhlat. :) On ne hullui... ;) Ette muute ikin arvaa mikä bändi siäl o soittaas? 10 pisteen vihje: se ei ole Popeda. :D Sillai kai!

Varalassa on aina mukava käydä opiskelemassa ja kuulemassa miten muissa seuroissa juttuja tehdään.

Putouksen jälkeen tärähti päälle totuus ihon alle pääsevästä flunssasta. Kuume nousi kunnon lukemiin ja aivastelu äityi sellaselle tasolle että silmät vuoti loppuillan. Hitto, pakko luovuttaa ja ottaa tää tauti vastaan. Niinpä ajelin sunnuntaina kotiin ja kaaduin sohvalle. Siinä kohtaa muistin että tämä flunssahan on perinne. Sama juttu joka kerta kun vaihdan työpaikkaa. Stressi nousee tarpeeksi ja sitte  - BOOM! 

Täs sitä ny sit ollaa. Tää päivä on mennyt kynttilää katsellessa. Vähän yritin aamulla exceliä täytellä (sitä mikä piti jo junamatkalla tehä), ei toivookaan, rivit vaan hyppelee silmissä. Niinpä päivä meni hyväntekeväisyydelle. Mutta jotain hyvääkin on tapahtunut: kuume laski! Huomenna meen jo vähän testaamaan miltä tuo ulkoilma tuoksuu ja kyl tää täst sit taas. :)

Tähän loppuun vielä pari kivaa juttua: tein iloiseksi yhden fanimme Lappeenrannasta sekä yhden perheen Turusta, Jymyjuttu! :) 

Rakastan mun työtä ja meidän tiimiä koska me ollaan #yhdessäparempia (juttujen perusteella kuume on taas nousussa, heheheh...noeikai)

Mukavaa viikkoa sulle, koitetaan jaksaa vielä vähän aikaa tätä pimeyttä, vähiin käy ennen ku loppuu!! :)

Valoa pimeyteen ja korvien väliin.