Hallipelit
Ehkä tärkein viimeisen kuukauden tapahtumista on ollut hallipelien alkaminen. Viime viikolla testattiin KaMan kunto ja tänään vastaan asteli hallitseva Suomen mestari Lapua. Kovin olivat eri tasoiset joukkueet, mutta niin oli kyllä meidän oma pelikin vielä vähän hakusessa. Varsinkin tämän päivän Lapua-matsin eka vuoro olisi voinut jäädä pelaamatta. MUTTA turha näitä on surkutella, asioista opitaan ja pääasia että pelin päättyessä joukkueen tekeminen ja pelaaminen näytti jo hyvältä. Kuuluttamistakin oli jo vähän ikävä, kiva että pääsee sitäkin taas tekemään. Ainut huono puoli omasta mielestäni hallipeleissä on se että aina kun mä pääsen kentältä pois, kaikki ihmiset on jo lähteneet kotiin! Pelaajat vetää loppuverkkaa, mutta kaikki tutut joita näkyi katsomossa ovat hävinneet kuin tuhka tuuleen. Ei sillä että olisin mitenkään yyyyber sosiaalinen, mutta oishan se kiva jututtaa tuttuja pelin jälkeen. :)
Erityisen hienolta on hallipeleissä tuntunut kaksi asiaa: 1) iso yleisö ja 2) nuorten pelaajien esiinmarssi. Se että meillä käy hallipeleissäkin satoja ihmisiä, on aivan jäätävän hieno juttu! Miettikää, joillain paikkakunnilla ei käy edes runkosarjassa niin paljon väkeä! Olen äärimmäisen tyytyväinen ja ylpeä siitä että porilaiset seisovat omiensa takana, myös harjoituskaudella. Mainitsin toisena asiana nuorten pelaajien esiinmarssin. B-tytöistä naisten rinkiin tulleet Maria Suominen ja Juulia Salonen ovat todistaneet hallipeleissä että Pesäkarhupennuissa kasvaa tulevaisuus. Täytyy totta kai nostaa hattua myös valmennusjohdolle siitä että näille nuorille annetaan rohkeasti näytönpaikkoja ja luottoa. Muutenkin, olen kyllä ollut tyytyväinen siihen miten Sami ja Risto tuota meidän pakettia peluuttavat. Vastuuta jaetaan tasaisesti kaikille, ja naiset ovat paikkansa lunastaneet komealla tavalla! Pelaamaan oppii vain pelaamalla ja koviin paikkoihin joutuminen kehittää sitä psyykkistä puolta joka loppukaudella ratkaisee ne tärkeimmät pelit. Hyvä! Mielenkiinnolla odotan myös tässä kuussa pelattavaa halli-SM turnausta. Matkaamme 22.2. Raumalle jossa vastaan asettuu Lukko ja KaMa. Siinä ratkaistaan ketkä lähtevät halli-SM lopputurnaukseen joka pelataan 15.-16.3 niin ikään Raumalla. Lähtekäähän mukaan kannustamaan porilainen punakone voittoihin!
Koeaika ohi - mitä nyt?
Kuten tämän blogin otsikosta näkyy, itselläni on 4 kuukauden koeaika nyt ohi. Maanantaina nostetaan siis jalat pöydälle ja rentoudutaan. No ehkei kuitenkaan niin. Täytyy sanoa että neljään kuukauteen mahtuu huomattavan paljon tapahtumia. Näin äkkiseltään laskin että olen tavannut noin 70 yhteistyökumppania, ollut mukana viestinnän ja markkinoinnin kehittämisessä, tutustunut meidän junnupuolen tekijöihin ja toimintatapoihin, vetänyt Rennolle Ryhtiryhmälle harjoituksia, koonnut kasaan täysin uudenlaisen TYHY-toimintatavan ja vetänyt sen demo-päivän.... ja paljon, paljon muuta. Monipuolinen työnkuva siis. Päivät ovat erilaisia ja se pitääkin mielen virkeänä. Vielä kun muistaa pitää omasta kunnostaan huolen niin jaksaa tätä rumbaa. Mullahan onkin tapana kiireen keskellä todeta että "vierivä Inga ei sammaloidu", se pitänee paikkansa. Uskoisin kuitenkin että työt jatkuvat edelleen sillä seurajohdolta ei ole tullut mitään viestiä siitä etteikö huomenna olisi normaaleja viikkopalavereita. Mä ainakin menen paikalle, katsotaan ilmaantuuko muita! :D
Reippaat keilaajat tyhy-demossa: Carru, Pide, Tiia ja Masu
Rehto Ryhtiliike-ryhmä on ollut suosittu! Letkeellä meiningillä hiki päälle, mikäs sen mukavampaa.
Elämä työn ulkopuolella.
Vapaa-aikaa ei juurikaan ole ja jos on niin aika lailla se kyllä tulee vietettyä pesis-väen kanssa. Toki, täytyy myöntää että olen taas päässyt aktivoitumaan myös muiden lajien osalta! Salibandyä ja jääkiekkoa tulee käytyä katsomassa. Tosin, useimmin noihin reissuihin sisältyy jonkinnäköinen yhteistyöneuvottelu. Mitäpä muuta sitä siviilipuolelle kuuluu? Tuparit tuli pidettyä loppiaisena. Kovasti täällä nyt yritetään käännyttää raumalaisesta porilaista. Se näkyi myös tuparilahjoissa. On kuitenkin tota kovaa päätä sen verran ettei tässä nyt olla vielä takkia kääntämässä. Sini-keltaisen asiat ovat edelleen lähempänä sydäntä kuin puna-mustat. Tämä kommentti koskee siis tietenkin talvilajeja, ettei vaan nyt kukaan ymmärrä väärin.. ;) Gyl Raum o ain Raum, vaik mikä olis! Siitäpä tulikin mieleeni, tänään pitäisi vielä lähteä Raumalle katsomaan Lukko-KaMa peliä, katsotaan ehtiikö tältä naputtelulta liikkeelle.
Todiste porilaisuudestani. Ehkä vielä joutuu vähän sulattelemaan.
Miten niin mua yritetään käännyttää puna-mustaksi??
Viestinnässä 2014-luvulle.
Pakko ottaa tähän vielä yhdeksi aiheeksi viestintä ja sen kehittäminen seurassa. Meillähän viestintää hoitaa Hannukaisen Marika ja allekirjoittanut. Olemme viime syksystä asti kehittäneet uutta ilmettä Pesäkarhuille sekä visuaalisesti että uuden sloganin myötä. Energiaa ja elämyksiä puna-mustalla pohjalla, pelaajien ollessa keskiössä. Siinä idea yksinkertaisuudessaan. Tämä ilme jota myös Kyrövaaran Santeri omalta osaltaan on ollut luomassa, on saanut paljon kehuja. Viestinnän toimiminen näkyy myös suoraan Pesäkarhu-viestinnän käyttäjämäärissä. Meillä on nettisivuilla yli 9000 latausta kuukaudessa, Facebookissa lähes 1500 seuraajaa ja Twitterissäkin yli 700. Iso kiitos kaikille käyttäjille, pyrimme pitämään riman korkealla tälläkin saralla myös jatkossa. Twitteristä on pakko vielä mainita eräs seuraajamme, jota alkoi harmittaa Pesäkarhujen logon karhun puolesta. On kuulemma tylsää että karhu joutuu pitämään palloa suussaan, ja vielä maila painaa kaulaa koko ajan. Niinpä tämä seuraajamme (@viimeinen) kehitti meille uuden logon. Otetaanko se käyttöön?..... Vastataan nyt vaikka että "vahva ehkä". ;) Tästä logouudistuksesta heräsi kuitenkin ajatus että käynnistämme logo-kisan koskien ensi vuoden juhlavuotta! Pesäkarhuthan täyttää 2015 komeat 30 vuotta, pitäähän sitä juhlistaa!!
HUOM! Kaksi hammasta siksi että se on niin ihqu näin! Vimpeliläistä logiikkaa....älä kysy.. ;)
Helmikuu, hiihtolomat, laskiaispullat ja olympialaiset! Niistä on seuraavat viikot tehty. Nautiskellaan hyvistä ulkoilukeleistä, olympialaisten tarjoamista suuurista tunteista ja hallipelien fiiliksestä!
Rakkauvvella,
Inga
