Ingan elämää, tarinoita elämästä ja ihmisen halusta olla vahva: syyskuuta 2015

#yhdessäparempia

Täällä luodaan kulttuuri.

Kiitollisuus, helpottuneisuus, onni, ilo. Siinä tunteita jotka kausi 2015 jätti jälkeensä. Viimeisestä finaalista on kulunut nyt 5 päivää ja asiat alkavat upota myös mun tajuntaani. Vimpelissä viimeisen finaalin jälkeen takki oli todella tyhjä. Kun peli päättyi, heitin Niko J.:lle pipot ja pyysin toimittamaan joukkueelle kentälle, sen jälkeen hyppäsin itse askiin ihmettelemään pelin jälkeistä huumaa. Kävelin ympäri kenttää aivan äimän käkenä. Ajatuksina päässä pyöri: ”Oliko tää nyt tässä? / Hitto, miten hienoja faneja / Uittaakohan ne pojan täällä? / Koska pitäisi bussit laittaa liikkeelle? / Mitä nyt tapahtuu?” Samalla iso kasa ihmisiä käy onnittelemassa ja halaamassa. Itkua ei tullut, oli niin tyhjä olo, joku voisi sanoa jopa että basistin tyhjä katse. :)

Pojan kanssa menoa ihmettelemässä.

Voi itku

Koko parin päivän juhlinta meni samoilla fiiliksillä. Kerran tuli itku, se oli Hiukassa sunnuntai päivänä kun käytiin poikaa uittamassa. En voinut käsittää miten paljon ihmisiä oli tullut paikalle. Yhteiskuvan otto nosti tunteet pintaan. #yhdessäparempia – teema konkretisoitui mitä parhaimmalla tavalla. Kuvan oton jälkeen kun väki oli lähdössä jo pois, tuli eräs vanhempi pariskunta kyselemään että miten olen Sotkamossa viihtynyt ja kotiutunut. Tässä kohtaa napsahti kamelin selkä ja pärähdin itkuun. Kyynelten seasta sain soperrettua jotain tyyliin ”Ihan hyvin” ja ”on ollut pitkä kausi mutta tämä on hieno päätös”. Pahoittelut tälle pariskunnalle jos nyt luette tämän tekstin, te ette aiheuttaneet sitä tunteenpurkausta, se vaan nyt sattui teidän kohdallenne. :) Sanotaan että lenkillä ajatus lähtee laukalle ja moni asia selviää. Näin kävi myös tämän mestaruuden kohdalla, keskiviikkona ennen kuin lähdin kohti Satakuntaa, kävin aamulla pikku lenkillä ja mietin menneitä päiviä. Siinä kävellessä avautuivat kyynelkanavat. Onneksi taivalsin Jataniemen hiljaisilla teillä joten sain fiilistellä ihan rauhassa. Ainoat jotka saivat todistaa tätä tunteenpurkausta oli peurapariskunta joiden kanssa tuijottelimme hetken toisiamme ennen kuin ne hävisivät metsään ja sitä katsellessa mulla alkoi soida päässä ”po-po-po-poing-poing-po-poing-poooooing”. Elämä on hyvin.

#yhdessäparempia näkyi myös ottelumainoksissa

Yhteenveto

Tämä mestaruus tuli taistelun kautta. Sitä osaa arvostaa sekä joukkue, taustat että fanit. Ne tunteet joita tämä kausi on kantanut mukanaan ovat jotain ainutlaatuista. Se vuoristorata jota olemme kulkeneet tappion karvaasta kalkista voiton huumaan. Monta kertaa olen ollut varma että pumppu pettää, niin jänniä tilanteita on joukkue kentällä meille tarjonnut. Monia muitakin asioita on saanut jännittää. Miten Roadtrip onnistuu? Saadaanko yrittäjiä mukaan teemapeleihin? Miten menee Huutokauppakeisarin kanssa? Tuoko Sampo Kaulanen lisää katsojia Hiukkaan? Miten onnistuu lasten liikuntapäivä ennen JymyHyvä peliä? Pysyykö fiilisnauhat keskustan valotolpissa vai tuleeko sanomista ja joudutaan poistamaan ne kesken finaalien? Nyt voi todeta että kausi meni hyvin. Myös markkinoinnin puolelta. Yhteen hiileen puhaltaminen on pienessä yhteisössämme vahvassa liekissä, nyt ymmärrä mitä tarkoitettiin sillä että Sotkamo elää ja hengittää Jymyä. Ja se on asia jota arvostan isosti.

Fiilisnauhat. Kiitos ideasta Rauman Lukko ja Marko Östman. :)

Vimpelistä palatessa pysähdyttiin katsomaan Urheiluruutu.

Fanibusseissa oli todellakin tunnelmaa!

Eipä nuolaista ennen kuin…

Yksi asia mikä on pakko nostaa esille tässä kohtaa on taikauskoisuus. J Vaikka Jari Porttila blogissaan väittikin että Sotkamossa oli skumpat kylmässä jo 4.finaalissa niin voin todeta että ei todellakaan ollut. Mahdollista mestaruutta oli valmisteltu vain sen verran mitä oli pakko, ja joukkueellehan ei tietenkään saanut hiiskua mistään mitään. Tuntui että toimistollakin kuiskailtiin vain pakolliset asiat. :D Täällä on kyllä opittu ettei parane nuolaista ennen kuin tipahtaa. Itse tein tässä aloittelijan virheen. J Olin 4.finaalia ennen jo aivan varma että sarja katkeaa kotona. Toki, hoin päässäni että näin ei välttämättä ole, mutta jostain se fiilis vaan hiipi päälle. Ja voi hyvänen aika sitä pettymyksen määrää kun mentiinkin 5.finaaliin. Maanantaina kun heräsin kotoa, olin jotenkin ihan pihalla. Oma pää oli orientoitunut mestaruusjuhliin ja sen sijaan alkoikin uusi työviikko! Voivoivoi, aloittelijan moka. Näin jälkikäteen muistin että olen tehnyt vastaavan virheen ennenkin. Feran kanssa kun oltiin nousemassa Superpesikseen 1997, meillä oli paikka katkaista kotona. Taas hoettiin että ”pitää pelata ensin” jne. Mutta niin se hyvä olo vaan hiipi puseroon…. Hävittiin ja hoidettiin nousu vieraskentällä. Ehkä kolmannella kerralla osaan jo suhtautua asioihin ammattimaisemmin. ;)

Mitäs nyt sitten?

Tällä hetkellä olen siskon perheen luona Ylöjärvellä, tänään Tampereelle kaveria moikkaan, Nokialle ranskanbulldoggi kasvattajaa jututtamaan ja siitä Raumalle äidin kainaloon. Eli etelän kiertue. Lauantaina lemmarille, sunnuntaina Poriin missä menee maanantai ja sitten onkin tiistai ja kotiinpaluu. Loma ohi ja uuden kauden suunnitteluun. Nyt ladataan akkuihin virtaa lähimmäisistä ja ystävistä että jaksaa taas jouluun asti painaa.

Päikkäreillä virtaa kintaisiin.

Kiitokset

Pakko vielä heittää kiitokset tästä kaudesta niille tärkeimmille. Ekana tietenkin toimiston väki, varsinkin Kuosmasen Mikko ja Roope. Jaksoitte koko pitkän talven ja kesän kärsivällisesti vastaille niihin kolmeen miljoonaan kysymykseen mitä mulla heräsi erinäisistä asioista. Samoin koko työyhteisö ansaitsee kiitoksen, te piditte huumorin kukan kukinnassa vaikka aina ei ollutkaan niin kovin hyvä fiilis. J Nette, fanituotemyynti on ollut hyvissä käsissä koko kesän ja myynti sen mukaista. You’re a star. Tanssivat Sudet – näkyvä sisältö todellakin toi meille taas uutta näkyvyyttä ympäri Suomen – komiaa! Joukkue. Ammattilaisten kanssa on mahtava tehdä töitä. Hommat hoidetaan sovitulla tavalla ja jos on tarve, joustetaan ja tullaan vastaan (kuten nyt kun mä olen Ylöjärvellä ja passini Sotkamossa niin Halonenhan sen mulle hakee ja kiikuttaa lauantaina Eteläsatamaan, hienoa). :D Fanit. Upeat fanit seisovat joukkueen takana kipeinäkin hetkinä. Etelän fanien organisoituminen loppupelien kynnyksellä. Finaalipelien fanikatsomo… huh, huh, sanattomaksi vetää. Olette mahtavia!!! Jymy-Pesis ry:n väki, junnut, junnujen vanhemmat, talkoolaiset. Olimme tänä vuonna todellakin #yhdessäparempia. Loppuun mutta ei missään nimessä vähäisempänä, omat läheiset. Mennyt vuosi on ollut osittain yksi kovimmista elämäni aikana. Paljon on tapahtunut hyviä juttuja mutta paljon on joutunut myös surun ja ahdistuksen kyyneleitä vuodattamaan. Te piditte mut pinnalla. Teidän sananne antoivat voimaa katsoa asioita päivä kerrallaan. Kiitos.

Nyt on aika huokaista ja miettiä tulevaa. Se on varmaa että Sotkamossa työt jatkuu, ensi vuosi tulee olemaan helpompi kun saa tehdä tuttuja juttuja ja kehittää hommia eteenpäin. Ja hei, mähän olin menossa sitä ranskiskasvattajaa tänään jututtamaan… ;)

Nautitaan syysauringosta täysin rinnoin, ja halataan kun tavataan! :)

-inga