WinterWars 2017 Tampere
Pari viikkoa sitten kävin Tampereella crossfitin SM-kisoissa eli WinterWars - tapahtumassa. Itse lähdin reissuun nähdäkseni ystäviä joita en ollut päässyt jututtamaan moneen vuoteen ja tämä crossfit-tapahtuma oli alunperin reissulla kategoriassa "mennää nyt sitte kattelee", eli mitään kovaa intohimoa lajiin ei ole. Tiedän kyllä että laji on lyönyt itsensä hirmuisella rähinällä läpi urheilupiireissä ja usea pesäpalloilijakin harrastaa lajia oman lajinsa tukiharjoitteluna. Itse asiassa, Tampereellakin katsomossa edessäni istui Kammi-Rahnaston Jenna joka oli tullut paikalle kannustamaan kavereita omalta Rauman salilta.
Siinä sitä sitten istuttiin lauantai-päivä seuraamassa kisoja. Kisat pidettiin Metro-Auto Areenalla (vai mikä se mahtaa nykyään olla??) ja sali oli kuulemma loppuunmyyty. Luonnollisesti kisaajat olivat aivan jäätävän hyvässä kunnossa ja tekivät sellaisia suorituksia mitä itse en lähtisi enää yrittämään. Pitkiä suorituksia kovilla painoilla. Sen lisäksi mitä tapahtui kentällä, kiinnitin huomiota myös katsomon fiilikseen. Monella kilpailijalla oli mukanaan äänekäs kannustusjoukko ja sen lisäksi että kannustettiin omia, yleisö villiintyi kannustamaan myös yhdessä kilpailijaa jolla oli haastetta jonkun lajin kanssa tai joka oli lähellä tehdä ennätyksensä. Kaiken kaikkiaan areenalla oli loistava fiilis ja tällainen lajista mitään ymmärtämätönkin pääsi hyvin perille missä mennään kun yleisöstä löytyi aina joku joka oli valmis selittämään mitä milloinkin tapahtui.
Kisojen jälkeen juhlittiin luonnollisesti viralliset jatkot jotka sijoittuivat tällä kertaa Night Club Ilvekseen. Sen lisäksi että baarissa oli erityisen paljon hyväkuntoisia ihmisiä (kyllä, silmä lepäsi), myös iltakekkereissä oli sama yhteisöllisyyttä korostava fiilis kuin päivällä Areenalla. Kisaajat olivat osa porukkaa ja päivän tapahtumia käytiin läpi hymyssä suin. Tuli vähän mieleen pesiksen Itä-Länsi tapahtuma johon kokoontuu joka heinäkuu hirmuinen määrä pesis-väkeä ympäri Suomen. "Yhtä suurta perhettä"- ajatus nousi hyvin vahvasti mieleen täälläkin.
Tsekkaa postaamani video tästä.
Yksi suurimmista AHAA-elämyksistä crossfit-porukan osalta tuli kuitenkin sosiaalisen median puolelta. Postasin instagramiin yhden videon ja yhden kuvan kisoista ja olin yllättynyt miten laajasti ne lähtivät leviämään. Toki, tutustuin postausta tehdessäni häshtägeihin mitä kannattaa käyttää jotta postaukset leviäisivät mutta silti olin yllättynyt niiden saamasta suosiosta! Crossfit-porukka on selvästi yhtenäistä, ei pelkästään Suomessa vaan myös kansainvälisesti. Sain postauksiin kommentteja ympäri maailman. Tämä yhteisö on todellakin kansainvälinen ja sen jäsenet läheisiä keskenään. Kaveria kannustetaan ja hyviä kuvia/videoita kommentoidaan. Tätä hyvää fiilistä kun saisi kaadettua kaikkeen liikuntaan vielä hippasen enemmän... ihminenhän tekee sitä mistä hän saa hyvää feedbackia ja mistä hän pitää. Tärkeää on myös vaikeina aikoina (loukkaantumiset, epäonnistumiset kisassa jne.) yhteisön tuki. En tiedä, mutta voisin kuvitella että crossfit-yhteisössä myös tämä puoli on priimaa. Kaveria ei jätetä.
Suosion salaisuus?
Kaikkihan lähtee ihmisen perustarpeesta kuulua johonkin, olla osa jotakin, olla osa yhteisöä. Senpä takia sitä itsekin jäi pesis-perheeseen vielä sen jälkeenkin kun kävi selväksi että "ei siitä pelaajaa tule". Ihmiset, yhteisö, tuki, nämä ovat asioita jotka merkitsevät minulle urheilua enemmän. Ollaan yhtä perhettä, ymmärrät varmasti! Varsinkin näinä aikoina kun maailma pirstaloituu yhä pienemmiksi osiksi ja sen oman kokonaisuutensa joutuu rakentamaan koko ajan uudelleen, pysyvyyden merkitys kasvaa sitä mukaan kun se vähenee. Yhteisöt eivät ole enää lokaaleja eikä edes kansallisia vaan somen myötä aidosti kansainvälisiä, yhteisöön on pääsy 24/7 ja yhteisöllisyyden huipentaa miitit kuten WinterWars. Madonnakin sen tiesi jo Blond Ambition -kiertueellaan 90-luvulla "A family that plays together - stays together". :)Huh, olihan siinä taas analyysia sunnuntain ratoksi. Yksi asia pitää vielä nostaa tähän joka on myös crossfitissa (ja kaikessa muussakin urheilussa!) osa kivijalkaa: INTOHIMO. Olin tuossa jonkin aikaa petipotilaana ja tuona aikana luin loppuun useamman kirjan joita olin aloittanut. Niissä kaikissa käsiteltiin tavalla tai toisella intohimoa. Mitä enemmän ikää tulee, sen kirkkaammaksi tulee ajatus siitä että mitä vaan voi saavuttaa kun on intohimo.....mutta se onkin ihan oma bloginsa. ;)
Mukavaa talven jatkoa ja tervetuloa hiihtolomilla Vuokattiin missä tekemistä riittää joka makuun.
-inga
