Jos olet tätä blogia lueskellut niin tiedät jo varmaan että iso osa muuttoa oli se että halusin lähelle perhettä. Luulenpa että en edes itse ymmärtänyt miten iso ikävä mulla olikaan, sillä olen nauttinut läheisteni seurasta viime kuukausien aikana enemmän kuin vuosiin. Miten helpottavaa onkaan kun matkalla säbä-reeneihin voi poiketa äitiä moikkaamaan, ja kun hän joskus soittaa ettei voi hyvin, voin heti hypätä autoon ja mennä katsomaan mikä tilanne. Altzheimer on maineensa veroinen tauti ja olen todella onnellinen siitä että saan olla tässä lähellä vielä kun äitikin on pelissä mukana. Tauti etenee, se ollaan huomattu kaikki, siksi jokainen yhdessä vietetty hetki on kultaakin tärkeämpi. Ja onhan tuossa vieressä myös sisko perheineen. Mikäs sen parempaa kuin poiketa sunnuntai kahville ilman sen kummempaa syytä, muuten vaan. Ai että, arvostan.
 |
| Terveisiä Särkänniämestä! |
Manse PP - Mestaruuden jälkimainingit - Tampereen kumppani scene
Kun tulin Tampereelle, tiesin että buumi on päällä mestaruuden jälkeen, nyt on aika takoa. Neljän kuukauden kokemus on osoittanut että mestaruus on tehnyt tehtävänsä, uusia kumppaneita on saatu matkaan mukaan ja pesis puhuttaa ihmisiä. Toisaalta, Tampere, #palloilupääkaupunki on nimensä veroinen, kilpailu euroista on kovaa. Arvostan kuitenkin sitä reilua peliä ja hyvää yhteistyötä mitä täältä löytyy. Urheiluväki auttaa toisiaan sillä kaikki arvostavat toistensa toimintaa. Enkä tällä nyt tarkoita sitä ettei muualla näin olisi, täällä se vaan jotenkin napannut huomioni enemmän.
Uuden verkoston luominen on lähtenyt käyntiin hyvin. Seurassa ja yhteistyöseuroissa on upeita tyyppejä mukana ja aina kun nähdään, olen taas täynnä virtaa uusiin haasteisiin. Millään ei malttaisi odottaa että pääsee taas kentille katselemaan ja järjestämään ottelutapahtumia, tuomaan uusia kasvoja Kauppiin ja näyttämään tamperelaisille miten mahtava kansallislaji ja paikallinen seura meillä on! Kumppanipuolella verkostoituminen on ollut myös yllättävän vaivatonta. Yrityksiä kiinnostaa meidän tarina, ja se intohimo millä me hommaa viedään eteenpäin, vetää uusia kumppaneita mukaan. Paljon on sovittu jo kesälle uutta mutta paljon on vielä tehtävänäkin. Tavoite - kumppanimäärän kaksinkertaistaminen - ei näytä enää mahdottomalta saavuttaa mutta iso, iso työ on vielä edessä. Kiitos kaikille jo mukaan lähteneille, tästä tulee hyvä, yhdessä on mahtavaa rakentaa tulevaisuutta!
 |
| Mestaruus tuo tunnustusta. Tässä naiset noutaa JussinHessu-kulttuuripalkintoa. |
Henkilökohtainen status quo
Elämässä tulee hetkiä jolloin miettii joitain asioita enemmän kuin ennen. Viime aikoina (kun se 40 lähestyy, apua) olen pohtinut elämän balanssia, onnellisuutta. Milloin ihminen on onnellisimmillaan? Mitä se vaatii? Voiko olla liian onnellinen? Kivoja pikku kysymyksiä pohdittavaksi. Jos mietin omaa tilannettani, mitä mulla on? Perhe lähellä, ystävät, työ joka antaa joka päivä hyvää fiilistä, terveys. Mitä mulla ei ole? Rakkaus, rikkaus ja... ja mitä? Muuta en oikein keksi. Seuraava steppi; Jos olisinkin rikas muttei ystäviä, tätä työtä, terveyttä - olisinko silloin onnellisempi. Tuskin. Onni ei tule materiasta. Toki, tämän päivän perusteella voisin sanoa että varmasti olisi mukavampi ajella Ferrarilla kuin Volvolla, mutta ehkä kuitenkin valitsen vanhan Volvon ja läheiset ihmiset ympärille. Entä sitten rakkaus? Jos saisin rakastaa sydämeni kyllyydestä sitä yhtä ihmistä jota sielun kumppaniksi kutsutaan, olisinko valmis luopumaan työstä joka antaa minulle niin paljon, ystävistä joiden kanssa parantaa maailmaa tai vaikka terveydestäni? En. Lopputulos pohdinnalle: mun status quo on vallan hyvällä mallilla. Pärjään ilman niitä asioita joita mulla ei ole kun ne mitä on, ovat elämäni perusta. Joojoo, tiedän, aika syvälliseksi meni, sori. Seuraavaksi kerron sulle miksi.
 |
| Ystävien viestittelyä yhteisen viikonlopun jälkeen. No words needed. |
Wes
Olen vuoden päivät seurannut instagramissa tyyppiä nimeltä Wes Garlock. Hän on amerikkalainen valokuvaaja jonka joku kuva kiinnitti joskus huomioni ja otin hänet seurantaan. Taitava kaveri, näin on todennut myös yli 10 000 muuta instagram seuraajaa. Viime viikolla Wes pääsi yllättämään. Instassa tuli viesti "moi, olen ensi viikolla Tampereella, tietäisitkö ketään mielenkiintoista tyyppiä jota voisin haastatella podcastiini?" Siis hetkinen. Luin viestin toisen kerran. Ja kolmannen. Kyllä, se pyytää multa apua. Noh, laajan Tampere-tuntemukseni perusteella mieleeni tuli vain yksi henkilö - Upi. Hehkuin Wessille Manse PP:n tarinaa ja miten tämä yksi mies on asiaan vaikuttanut ja miten hän on vienyt lajia myös Intiaan ja Nepaliin. Wes syttyi. Seuraavaksi Upille viesti: "Jos joku jenkkibloggaaja ottaa yhteyttä niin se ei ole vitsi, suostu sen haastatteluun." Ei vastausta. :D
Wes kuittasi myöhemmin että hän ja Upi olivat sopineet podcastille ajankohdan ja sovimme että myös me nähtäisiin ennen tuota tapaamista. Aikataulut menivät kuitenkin ristiin, mikä otti nuppiin ja kovaa. Olisin halunnut tavata tämän miehen joka reissaa ympäri Eurooppaa valokuvaamassa ja tekemässä podcasteja. Tänään sain ilokseni Wessiltä uuden viestin, hän olisi sittenkin Tampereella vielä yhden yön, lähtisinkö kahville? No totta maar! Niinpä tallustin paikalliseen kahvilaan alkuillasta ja näin jälkeenpäin ajateltuna, näin tämän pitikin mennä. Mun pitikin päästä juttelemaan juuri hänen kanssaan elämän status quosta, siitä mitä onni on ja kuulla hänen tarinansa. Se meni suurin piirtein näin: Syntynyt Ohiossa, teki kovapalkkaista työtä finanssialalla, ei kuitenkaan löytänyt onneaan, aloitti valokuvaamisen, otti loparit, meinasi lähteä lääkikseen mutta päättikin tehdä sitä mikä tekee hänet onnelliseksi - valokuvata. Niinpä hän pakkasi kamansa ja lähti reissuun. Puolen vuoden matkan Euroopassa hän rahoittaa valokuvaamalla. Nukkuu (esim. tällä hetkellä) teltassa tai somesta löytyneen kaverin sohvalla jossa katselee pari leffaa ennen nukahtamista, aamulla miettii mistä aamupalaa, päivät valokuvaa josta saa 25€/h (!) - edellyttäen että löytää asiakkaita, päivittää nettisivuaan, tekee podcasteja ja juttelee tuttujen ja tuntemattomien kanssa somessa tai kasvotusten.
Elämä ei aina ole helppoa, joskus on nälkä tai kylmä, mutta on tämä kuulemma parempi kuin masentuneena palkkatyössä. Niinpä. Do what you love, love what you do. Tampereelta Wes suuntaa huomenna Helsingin kautta Turkuun ja on siellä lauantai-aamuun asti. Eli herätys kaikki turkulaiset ystäväni! Tässä on todella kova valokuvaaja joka tekee teille töitä 25€/h, ottakaahan kaveriin yhteyttä! Samalla autatte häntä kirjaimellisesti pysymään hengissä ja voitte olla varmoja että rahanne lähtee saman tien takaisin kiertoon Suomen talouteen. Huh, melkoinen kaveri, hänelle kaikkea hyvää.
 |
| Thanks Wes, for a great chat! |
Jaaha, kello nakuttaa kohta puolta yötä. Täytynee mennä unille sillä eka palaveri kutsuu klo 8.15. Hyvää aamupalaa hyvässä seurassa, mikäs sen parempaa. Hyvä yät ja kaunei unei!
-inga
