Leirin alkuun on tasan kaksi viikkoa kun mieleen nousee
ajatus leirin johtajan päiväkirjasta. Olisi ehkä kiva lueskella joskus mummona
mitä ajatuksia kulki pään läpi valtavan tapahtuman järjestelyjen yhteydessä. Ja
ehkäpä jotain muutakin kiinnostaa millaista leiriä on tehdä?
Lähdin Suurleirin johtajaksi vähän pitkin hampain. Vaikka
olenkin ollut useamman valtakunnallisen leirin johdossa ja organisaatiossa,
leiri Tampereella nosti edelleen karvat pystyyn. Viimeisin leirimuisto
Tampereelta on nimittäin vuodelta 2007 jolloin
olin elämäni ekaa kertaa valtakunnallisen leirin johtajana. Leiri ei
mennyt suunnitelmien mukaan osittain oman osaamattomuuden, osittain
olosuhteiden ja viikon sadeputken vuoksi. Se otti 29-vuotiaan tytön luonnon
päällä lujaa. Olin leirin jälkeen kokonaan pois pesiksen parista kaksi vuotta.
Veri veti kuitenkin takaisin kentille ja tässä sitä ollaan. Menneisyyden möröt
eivät ole kuitenkaan häipyneet vaan muutama viikko sitten viimeksi heräsin
kesken unien siihen että itkin. Olin nähnyt painajaista 2007 leirin kovimmasta
paikasta….hetkestä kun koin että minut poljettiin maan rakoon ja sylkäistiin
päälle. Mutta nyt, 11 vuotta myöhemmin nuo möröt on kohdattava, ja sinä pääset
matkalle mukaan seuraamaan miten siinä pärjätään.
13vrk leiriin
Pelipäivä. Avaan koneen Kaupin kuuluttamossa jotta voin
tsekata leirilehden joka on lähdössä seuraavana aamuna maailmalle. Kone
ilmoittaa että office-paketti ei ole enää toiminnassa, word, excel ja power
point ei toimi. Sanomattakin selvää että suusta tullut teksti ei ole
painokelpoista. Hoidin pelin pois alta ja tappelin Microsoftin kanssa yömyöhään
jotta saisin officen ostettua uudestaan koneelle. Samalla oli pieni pelko että
ovatko kaikki viimeisen 10 kuukauden aikana tekemäni tiedostot tallessa
pilvessä johon en enää pääse käsiksi…vähäuninen yö vei seuraavaan aamuun.
12vrk leiriin
Käynnistelen konetta sydän pamppaillen. Vielä kerran se
pyytää tallentamaan officen uudelleen ja voilá, homma pelittää!! Huh, muistakaa
ihmiset, varmuuskopiointi on suositeltavaa. ;)
0-lehti saadaan jakoon ja se kirvoittaakin heti
sähköposteja. Unohtuneita pyyntöjä ja kysymyksiä erinäisistä asioista. Mietimme
myös päämme puhki leirin tuomaritilannetta. Mistä tehdä tuomareita kun
joukkueita on 125, tuomareita 60 ja pelattavia pelejä lähes 700. Tämä yhtälö ei
vaan yksinkertaisesti toimi. Kaikissa peleissä ei ole tällä hetkellä tuomaria.
Illalla Kaupissa pari tyyppiä ilmoittaa haluavansa leirille talkoilemaan, ja
sehän vaan passaa!!
11vrk leiriin
Päivä sujuu illan talkookoulutusta valmistellessa. Paljon
asiaa kerrottavana. Samalla käydään kilpailupäällikön kanssa läpi itä-länsi
asioita ja hän opastaa minut ottelukaavioiden maailmaan. On siinä rumba
pyörittää. Kaikkeen pyritään varautumaan, kuten pelien peruuntumiseen sateen
vuoksi. Vaikka leirillähän paistaa luonnollisesti aurinko koko viikon. Pakkohan
sen on, silloin 2007 tuli kaikki Tampereen leirisateet kerralla. Talkookoulutus
menee hyvin ja on hieno huomata miten avuliaita ihmiset on. Kun pyydetään apua
lisätalkoolaisten ja tuomareiden hankintaan, saan monta vinkkiä joita viedä
eteenpäin. Kiitos ihmiset, olette loistavia! Illalla vielä vähän sähköposteja
ja unta etsimään.
10vrk leiriin
Päivä kuluu erinäisissä järjestelyissä ja fiilis on hyvä,
varsinkin kun tiedän että illalla on tulossa mieluisia vieraita jotka saavat
takuuvarmasti ajatukset pois leiristä. Illalla katsotaankin Netflixistä Legoja
ja päälle luetaan Aku Ankkaa. J
Nukkumaan mennessä uni ei kuitenkaan meinaa tulla, ja pienten nokosten jälkeen
herään tikkana klo 2.30. Ei nukuta, kaikki asiat pyörii päässä. Toivon että
ihmisillä on puhelimet äänettömällä yöllä kun lähettelen leiriin liittyviä
varmistus- ja kyselyviestejä. Normaalisti tässä kohtaa nousisin ylös mutta
tällä kertaa sohvallani tuhertaa kolme pellavapäätä niin jatkan sängyssä
pyörimistä ja nukahdan vielä hetkeksi. Lasten ääniin herääminen on muuten aika
mukavaa. Hymyilyttää kun kuuntelen pikkupojan ja äidin juupas-eipäs
keskustelua. Tulee taas mieleen nostaa hattua kaikille äideille jotka
kasvattavat uutta sukupolvea. En ole ihan varma jaksaisinko itse vääntää noin
kauan siitä saako maitoa juoda sohvalla vai ei. Nousen ylös uuteen päivään.
Pelipäivä Kaupissa kuluu autopilotilla. Pelin jälkeen, kun kassat on laskettu
23 maissa, nukahdan ja nukun kuin tukki seuraavaan aamuun.
9vrk leiriin
Pelipäivä. Kaupissa vuorossa naiset ja hyväntekeväisyyspeli.
Ottelutapahtuma sujuu paremmin, kiitos hyvin nukutun yön. Illalla kassojen
laskun jälkeen päätän etten avaa enää konetta vaan katson mitä Netflixillä on
tarjottavaa. Sopiva leffa tuudittaa uneen.
8vrk leiriin
Ai että, miten hienoa onkaan nukkua kasiin asti!! Luxusta.
On se kyllä jännä miten uni helpottaa ihmisen oloa. Päivän mittaan tulee
kuitenkin esiin että ollaan stressin seuraavalla tasolla – itkuherkkyys. Siihen
asti menee hyvin kun kukaan ei kysele miten jaksan mutta auta armias kun joku
sen virheen tekee…toisaalta, ne jotka kysyy, on kuullut jo äänestä että millä
tasolla mennään, eivätkä pelästy reaktiota. Päivä kuluu ruokailun kenkäasiaa
pohtiessa, tuomarivelvotteita ja -sakkomaksuja miettiessä, joukkueiden tietoja
Pesistulospalveluun muutellessa, avajaisia viilatessa. Ihanaa kun saa keskittyä
vain leiriin. Jotenkin tuntuu että on aikaa enemmän. Myös Kouvolan suunnalta
tulee junnuilta puhelua, hyvin siellä ollaan tuntosarvet ojossa mitä kannattaa
ja mitä ei kannata tehdä jotta leiri toimii. Kiitos vaan agenteille. :D
7vrk leiriin
Ai kamala! Viikko leirin alkuun. Jotenkin sen kyllä
huomaakin. Sähköposti- ja puhelinviestintä lisääntyy päivä päivältä. Nyt täytyy
tunnustaa että kirjoitan tätä tekstiä pari päivää myöhässä eikä mulla ole
mitään muistikuvaa mitä tiistaina on tapahtunut… Noh, eteenpäin kai mentiin taas.
:D
6vrk leiriin
TARJOTTIMET VARMISTUI!!! Tähän asti ollaan siis metsästetty
800kpl tarjottimia ruokailuihin jotka tänään löytyivät. Tuhatkin olisi ollut
tarjolla mutta otettiin vain 800, pärjätään niillä. J Kyllä näköjään asioilla on
tapana järjestyä sittenkin. Taas yksi iso kivi pois sydämeltä. Tuo onkin ainut
asia mitä päivästä jäi mieleen.
5vrk leiriin
Aamupäivällä saatiin kilpailuohjelmat joukkueille tsekkiin.
On se hyvä kun joukkueissa on niin paljon tyyppejä jotka ovat kokeneita
kehäkettuja ja löytävät kaikki virheet ohjelmista. Muistan kun olin Rauman
Tenavaleirillä 2011 kilpailupäällikkönä niin sitä sokaistui niihin omiin
listoihinsa ja lopulta sieltä taisi löytyä yksi ihan uusi joukkuekin. :D
Pesisperhe vetää yhtä köyttä ja varmistaa että ohjelmat pitää paikkansa,
komiaa! Illalla kävin kouluttamassa Ruoveden väen talkoohommiin. Oli todella
mukava tapahtuma ja naurua piisasi. Myöhemmin sain viestiä että koulutuksen
jälkeen oli heti viisi talkoovuoroa löytänyt tekijänsä. Hyvä niin, pikku hiljaa
homma kasaantuu… Ruovedeltä tarttui matkaan myös mahdollisuus ruokalan lattian
peittoon. Voi että kun toivon että se menee maaliin, helpottaisii NIIN paljon
ruokailujen sujuvuutta! Päivä oli pitkä mutta erittäin hyvä. Hyvillä miälin
maate. J
4vrk leiriin
Joukkueet on tsekanneet omia ohjelmiaan, ja kuten arvasin,
kokeneet kehäketut pongasivat heti ongelmalliset tilanteet jotka saatiin
muokattua. Päivä tuntui menevän kaikin puolin hyvin ja olo oli rauhallinen.
Olin juuri lähdössä Nuorten Yleisurheilun MM-kisoihin viettämään ansaittua
vapaailtaa kun puhelin soi. Kenttien kanssa haasteita, pohdinnan paikka. Niinpä
vapaailta vaihtui kenttäpohdintoihin jotka päättyivät puolen yön maissa.
Kenttäpaliksen aikana soittelin myös Kouvolaan muutamaan otteeseen. Leiriopasteet
ja Itä-Länsi paidat kun piti saada jotenkin Tampereelle Kouvolassa päättyvältä
Tenavaleiriltä. Omat junnujoukkueet hoitivat homman, tuomaripaidat tulevat
sitten KPL:n junnujen mukana tiistaina. J
3vrk leiriin
Pelipäivä. Normaali ottelutapahtuma keskeytyy iloiseen
huudahdukseen ”ei o totta!”. Sain sähköpostin leirin mailiin ystävältä joka oli
lapsuudessa ja nuoruudessa rakas ystävä, mutta johon yhteys hävisi vuosien
varrella, en oikein edes muista miksi. Viesti oli yksinkertainen ”Moi Inga, huomasin
että olet Tampereella leirin johtajana. Ajattelin vaan sanoa moi, tyttäreni on
tulossa leirille pelaamaan.” Aivan mahtava juttu! Viestin saavuttua vastasin
siihen ja viestittely on jatkunut siitä asti. Sain elämääni takaisin rakkaan
ystävän! Ehdottomasti päivän tärkeintä antia.
2vrk leiriin
Pelipäivä. Väsyttää. Valvottu yö näkyy ja tuntuu aamulla.
Peli alkaa jo klo 14 joten klo 9 olen jo kentällä rakentamassa
ottelutapahtumaa. Alkulämpöjen aikana saan karmalta, tai joltain muulta
isommalta muistutuksen elämän hauraudesta. Tappoheitto menee vain muutaman
sentin ohi päästäni. Silmissä vilahtaa keltainen ja korvissa suhisee pallon
mennessä ohi. Pelästyn niin että tulee itku. Samalla koen heti saaneeni
muistutuksen karmalta: ”be carefull what you wish for.” Tämä siksi että 2007
leirin möröt päässäni ovat useaan otteeseen menneen viikon aikana saaneet minun
toivomaan että sattuisipa jotain ettei tarvitsisi kohdata leiriä, menneitä
mörköjä. Pelko on ollut alitajunnassa läsnä, se on saanut ajattelemaan pakoreittejä.
Pallon vilahdettua silmissä ymmärsin välittömästi että ei, en halua mitään
sattuvan ennen leiriä. Mieluummin kohtaan mörköni leirillä kuin menetän
terveyteni… Kovia juttuja ennen peliä. Koitin keräillä itseni peliin ja olla
normaali Inga. En oikein usko että onnistuin siinä kovin hyvin. Mutta opetus
jäi mieleen. Leiri tulee ja otan sen vastaan, ympärillä on ihmisiä joiden
kanssa tehdään niin hyvä leiri kuin osataan, se riittää.
1vrk leiriin
Rakennuspäivä. Auto suhaa ees taas ja kaaoksesta tulee
hallittua hitaasti mutta varmasti. Parasta päivässä on se yhteishenki jolla
leiriä tehdään jo nyt. Seuraväki meiltä, Ylöjärveltä, Hämeenkyröstä ja
Ruovedeltä, lasten vanhemmat ja isovanhemmat, pesis ammattilaiset,
edustusjoukkueet ja fanit. Kaikki tekevät parhaansa että kaikki on huomenna
valmista. Puolen yön maissa jälleen pää tyynyyn. Uni ei tule mutta se nyt oli
odotettavissakin. Huomenna rokataan.
Leiri alkaa!!!
Herään aikaisin aamulla, jännittää. Kaiken pitäisi olla
kunnossa mutta onko, se jää nähtäväksi. Vielä joukkueille tekstarilla linkki
saapumisvideon linkkiin ja matkaan. TAMK:lla näkyy tuttuja ja uusia kasvoja,
aletaan kanslian kasaus hommiin. Hyvin nopeasti tilanne lähtee normaaliin
alkusähläykseen kun joukkuekassien sisältöjä aletaan kasaamaan. Kaikki on
kunnossa kun ekat joukkueet saapuvat paikalle juuri ennen kymmentä. Päivän
aikana on monenlaista puuhaa ja huomaan jossain kohtaa askeleita kertyneen jo
20 tuhatta. Vauhti ei kuitenkaan hyydy sillä leireily on mukavaa!!
Ilmoittautuminen menee hyvin, ruokailu sujuu hyvin, avajaiset ja vetäjäpalaveri
pelkkää positiivista. Huokaisen, eihän tässä mitään hätää. Kotio ja unille. Suihkuun
mennessäni havahdun siihen että olen laittamassa sukkia roskikseen pesukorin
sijaan. Miten niin väsyttää? :D Unet jäävät lyhyiksi kuumuuden takia, herään jo
kuuden pintaan….
Leiri day 2
…vähän ennen seiskaa tulee eka viesti ruokalasta. Kuvaviesti
aamupalasta. Nielaisen pari kertaa tyhjää. Kuva ei ole sitä mitä on sovittu.
Tästä alkaakin sitten melkoinen rumba. Puhelin soi ja viestit napsuvat
tasaisesti kun joukkueilta tulee palautetta ruuasta ja Kauppi Sports Centerille
päästyäni saan kuulla mitä aamupalalla on tapahtunut. Keittiön kapasiteetti ei
ole kestänyt hurjaa puuron keittoa vaan sulakkeet ovat napsuneet ja aamupalan
tekoon on tullut taukoja. Leivän päällisiä sentään löytyi mutta osa joukkueista
siirretään ravintolan puolelle syömään. Pitäähän lapsille nyt jotain ruokaa saada ennen kentille
lähtöä! Aamupalasta selvitään mutta sovitaan keittiön kanssa että katsotaan
ruuat läpi vielä kertaalleen ennen lounasta. Tässä välissä käyn antamassa
YLElle haastattelun josta ei meinaa tulla mitään kun väsyneet aivot eivät osaa
muodostaa järkeviä lauseita. Hävettää. Ruokailuhässäkän jälkeen päivä sujuu
jälleen rauhaisasti. Kuumuus koettelee joukkueita ja pyrimme tekemään kaikkemme
pelaajien olon helpottamiseksi mutta taikoihin ei edes tämä leiriorganisaatio
pysty. Huomaan päivän aikana jälleen että 2007 nousee ajatuksiin. Puhelimeen
vastaamisen pelko kaivertaa vatsan pohjaa aina kun vieraasta numerosta
soitetaan. Vastaan silti, koska pelot on tehty voitettaviksi. Suurin osa
puheluista onkin illan mittaan jo ihan mukavia, se lämmittää mieltä. Päivän
päätteeksi miesten joukkue pelaa vielä kotipelin Ulvilaa vastaan ja pelaakin
sitten täydet kolme tuntia…väsynyt leirin johtaja soittaa ottelutapahtuman
purun jälkeen TAMK:lle ja varmistaa että kaikki on siellä ok ja lähtee kotio.
Unta olisi saatava. Kotonakin lämpömittari hipoo kolmeakymppiä, pystyn
samaistumaan leiriläisten tuskaan. Leiripaita alkaa olla sen verran painava
että päätän pestä sen nopealla pesulla sähköposteihin vastaillessani. Kone
valmistuu ja alan nostamaan pyykkejä narulle. Ajatus kuitenkin katkeaa ja saan
aamulla huomata että se katkesi aika kriittiseen aikaan…
Leiri day 3
Herään aamulla ja valmistaudun lähtöön. Vilkaisen
pyykkinarulle, ei leiripaitaa. Paita löytyy pyykkikoneesta kosteana myttynä,
muiden vaatteiden keskeltä. Eipä siinä, toinen paita päälle ja toive ilmoille
että kansliasta löytyy vielä yksi ylimääräinen M-koon paita. Aamupalalle
päästyäni huomaan että sen taso on noussut huomattavasti eilisestä. Tämän on
huomannut myös joukkueet jotka kiittelevät parannuksesta. Kysyn aamupäivällä
olisiko kilpailupäällikkö Mikalla aikaa lähteä ajelemaan kentille pelejä
katsomaan ja hän sano että mennään, Itä-Länsi pelinjohtajille pitää toimittaa
joukkueiden ehdotukset pelaajista jotta he saavat kasattua joukkueet. Pääsen
katsomaan pelejä, jee! Todellisuudessa käymme neljällä kentällä jossa jokaisesta
vietämme noin 2 minuuttia, sen aikaa mitä yhden kirjekuoren toimittaminen
kestää. Se siitä pelien katselusta… :D Yksi mahtava kohtaaminen kentällä
kuitenkin tapahtuu. Tapaan ensi kerran ikinä ystävän jota en ole koskaan
nähnyt, mutta jolle olen kirjoittanut kirjeitä vuosikaudet jakaen ilot ja
surut. Ystävä johon yhteys katkesi vuosia sitten. Hän tunnistaa minut kun
sattumoisin menemme Mikan kanssa kentälle jossa kirjekaverini tytär on
pelaamassa. Kävelen kentän laitaa viestiä kirjoitellen kun joku huutaa ”Inga!”
Nostan katseeni ja näen hymyilevän naisen ja ajattelen heti ”voi ei, tuo on
pakko olla Kikka!”. Ja niinhän se onkin. ”Mä oon Kirsi!”, hän sanoo ja tulee
luokse. Halaamme heti ja hetken juttutuokion jälkeen päätämme että enää ei
yhteyttä hukata vaan ollaan jutuissa vielä leirin jälkeenkin. Onhan meillä
vähän päivitettävää kuulumisissa…sellaiset 20 vuotta! :D Näin se pesis yhdistää
ystäviä vuosien takaakin.
Leiri on puolessa välissä ja tässä kohtaa alkaa yleensä
tippumaan palautteita järjestelyistä. Ilokseni sain kuulla kentiltä pelkkää
hyvää. Leirin johtajana olen se taho jolle soitetaan kun joku asia on huonosti,
joten oli erityisen mukavaa kuulla että isolla osalla joukkueista on kuitenkin
leiri mennyt hyvin. Mutta kuten aina, leiriläisille sattuu myös organisaatiosta
riippumattomia juttuja. Eniten hilpeyttä ja pään pyöritystä aiheutti ”Lielahden
paskajuttu”-nimen saanut tapahtuma. Voit varmasti kuvitella millainen on
sisäilma koulurakennuksessa kun ulkona on 32 astetta lämmintä. Lielahden koulu
ei ole niitä vanhimpia mutta viilentävää ilmastointia ei siitä silti löydy
joten lämpötasot olivat leirin ajan melko korkealla. Luonnollisesti tuolloin
avataan ikkunat että ilma kiertää. Noooooh, tänä päivänä ei olisi sitä
kannattanut tehdä. Koulun viereisellä kadulla oli nimittäin kaatunut
lantakuorma ja haju levisi siitä luonnollisesti nopeasti kouluun sisälle.
Majoituspäällikkömme soitti 112:een ja homma saatiin hoidettua, mutta tämä
osoittaa että kaikki on leirielämässä mahdollista.
Leiri day 4
Päivä alkaa TAMK:lla erikoisella uutisella. Joku käyttää
yhtä vessoista suihkunaan. En voi käsittää uutista ja kysyn vielä toistamiseen
onko uutisen tuoja tosissaan. Kyllä, ei tiedetä kuka, mutta joku käy vessassa
suihkussa. Suihkuja löytyy toki ympäristöstä reilusti mutta tämä majoittuja
kokee oikeudekseen olla käyttämättä niitä. Nousee kiukku jota ei voi kohdentaa
kehenkään koska emme tiedä varmaksi kuka näin toimii. Päivä kuluu juoksevia
asioita hoidellessa ja Itä-Länsi otteluita valmistellessa. Illalla pelattiin Itä-Lännet
kaikissa sarjoissa. Kelin puolesta pelättiin koko ajan pahinta mutta pelien
ajalle osui onneksi vain yksi, joskin melko kova, sadekuuro. Itä-Länsien taso
oli erinomainen sekä peli- että kilpasarjoissa. Meillä on kasvamassa hienoja
uusia pelaajia pesiskentille! Itä-Länsien jälkeen suunnattiin vielä discoon
joka toi mieleen omat leiridisconi vuosilta kivi ja keppi. Muistelin
ensirakkauttani joka syttyi pesisleirillä ja roihusi melko pitkään kunnes
jonkun draaman, en nyt muista minkä, myötä edessä oli katkera ero. :D Tapasin
kyseisen tyypin pari vuotta sitten, se oli hassu tilanne. Mukava mies edelleen,
ja totta kai, pesiksen parissa häntäkin edelleen nähdään. Sukupolvi on
vaihtunut, nyt on meidän vuoro kasvattaa lapsista uusia pesäpalloihmisiä. En
jaksa jäädä discoon viimeisille hitaille vaan suuntaan TAMK:lle jossa
selvitellään vielä päivän tapahtumia ja tehdään varasuunnitelmia seuraavan
päivän ukkoskuurojen varalle. Tässäkin palaverissa nauretaan paljon, tekeminen
alkaa olla väsynyttä mutta hymy ei hyydy. On nämä ihmiset ympärillä vaan
melkoisia energiapakkauksia.
Leiri day 5
Discon jälkeinen aamu näkyy joukkueissa. Unihiekkaa on
silmillä aikaisempia aamuja enemmän. Toki pitkät, kuumat päivätkin tekevät
varmasti tehtävänsä. Ensiavullakin on tapahtumia aikaisempia päiviä enemmän kun
pelaajien keskittyminen herpaantuu kentillä. Tänään pelattiin aamun ja päivän
pelit. Itsekin pääsin vihoinkin katsomaan kokonaisen pelin ja vähän toistakin.
Oli mukava jalkautua kentille, juttua riitti ystävien kanssa jotka olivat
saapuneet leirille ympäri Suomen. Tyttöjen välierän katselu piti jättää kesken
kovan sateen vuoksi. Lähdin kentältä aivan litimärkänä ja kun saavuin TAMK:iin,
kanslian väki ihmetteli miksi olen aivan märkä. Kaupissa ei ollut satanut
pisaraakaan. Illalla oli leirin virallinen ottelu Manse PP – Pesäkarhut. Sen
valmisteluissa mietittiin jälleen turvallisuuspäällikön kanssa myös mahdollisen
ukkosen vaikutusta tapahtumaan. Leirin johtajan leiriviikosta pitäisi
todellakin tehdä reality sarja, kaikkia asiat joita yhdessä pohditaan ja
ennakoidaan, ja kaikki ne erikoiset asiat joita leirin aikana tapahtuu
kulisseissa, ansaitsisivat tulla ihmisten tietoon. Eihän joukkueilla ole niistä
mitään tietoa kun ulospäin kaikki näyttää toimivan. Ottakaa koppia tästä,
sisällöntuottajat! :D
Leirin virallinen peli oli varsin erikoinen ja lopputulos
selvisi vasta supervuorossa. Ottelua oli paikan päällä todistamassa yli 2000
ihmistä, mahtoi olla hieno pelata sellaiselle väkijoukolle. Pesäkarhujen junnut
ottivat pelistä selvästi lisäbuustia jolla he voittivat leirimestaruuden
seuraavana päivänä.
Leiri day 6
Viimeinen päivä. Aamulla ennen TAMK:lle lähtöä tulee pieni
itku. Nyt se loppuu. Haikeaa mutta helpottavaa, edessä on enää tänään
pelattavat yli 90 leiripeliä. Yhteensä leirillä tullaan pelaamaan 678 ottelua.
Se on melko kova määrä kuuteen päivään! Yöllä on tullut vettä rankasti ja yhden
hiekkakentän eka peli viivästyy. Muut hiekkakentät ovat pelattavissa mutta kova
käyttö näkyy niissäkin. Tämä saa kiittämään onnea siitä että meillä on ollut
leirillä niin loistavat kelit. Juuri kenttien kanssa taisteltiin vuoden 2007
leirillä jatkuvasti kovan sateen vuoksi. Tällä kertaa meillä on onneksi paljon
kumirouhe kenttiä myös käytössä, ne kun eivät sateesta juurikaan piittaa.
Päivän aikana aloitellaan jo pikku hiljaa leirin purkua.
Ihmiset käyvät kiittämässä hienosta leiristä ennen kotiinlähtöään. Kaikki eivät
kuitenkaan ole tyytyväisiä. Vielä viimeisenä päivänä saan kuulla pitkän
ripityksen siitä miten ruoka oli ala-arvoista koko leirin ajan. Vaikka itse en
tätä lausetta allekirjoita, tiedostan että juuri ruokailussa on jatkossa suurin
mietinnän paikka. Miten toteutetaan neljän A4:n kokoinen erityisruokavalioiden
excel? Tarvitaanko kokonaan toinen ruokaryhmä hoitamaan sitä? Miten
kustannukset saadaan pidettyä kurissa? Ruuasta ja majoituksesta tulleet
palautteet saakin miettimään pitäisikö leirit jatkossa järjestää eri tavalla?
Siirtyä muissa lajeissa käytettävään systeemiin jossa myydään joukkueille vain
kilpailutoiminta. Majoitus ja ruokailu jäisi jokaisen itse hoidettavaksi
tavalla joka itselle sopii. Tai sitten voitaisiin myydä myös majoitusta ja
ruokaa niille jotka ovat tyytyväisiä siihen tasoon jonka leiri voi alle 230€/6pvää
hintaan tarjota. En tiedä, viisaammat tekevät nämä päätökset.
Ennen finaaleja jutustelen Haapasalon Antin kanssa vielä
Superpesiksen Kansallispeli-podcastiin leirijuttuja. Haastattelu meinaa tuoda
tunteet pintaan mutta nielen kyyneleet. Nauramme haastatteun aikana paljon,
tuntuu hyvältä. Finaalipelejä seuratessa on haikea olo. Kohta tämä on ohi.
Meillä on leiriä ollut järjestämässä upea joukko ihmisiä jotka ovat venyneet
venymisen yli leirin onnistumisen eteen. Nöyrä kiitollisuus nousee silmäkulmaan
kyyneleen muodossa. Kaikki 400 talkoolaista Manse PP:stä, Ylöjärven Pallosta,
Ruoveden Pirkoista ja Hämeenkyrön Räpsästä ansaitsevat kiitoksen ja
kumarruksen. Ilman talkoolaisia ei ole tällaisia tapahtumia. Poikien finaalien
jälkeen puramme vielä ruokalan ja jäämme hetkeksi porukalla miettimään mennyttä
viikkoa. Väki on väsynyttä mutta onnellista. Organisaation whatsapp-ryhmä
kuhisee myös kiitosta vielä pitkälle iltaan. Me teimme sen, kesän parhaan
leirin. Nyt otetaan päivä happea ja siirrytään seuran peleissä jatkosarjoihin
keskiviikon kotipelin myötä ja leireissä Haapajärvelle jonne itsekin lähden
torstaiksi ja perjantaiksi katselemaan niiden kaikista pienimpien
pesäpalloilijoiden otteita. Samalla suoritan Suurleirin viimeisen tehtävän –
ajan Suurleirillä rikkoutuneen ja
Tampereelle remppaan jääneen pikkubussin Haapajärvelle josta se jatkaa matkaa
pohjoiseen. Pesisperheessä asioilla on tapana järjestyä.
Kirjoitin tämän blogin avatakseni taustoja millä lähdin
leiriä tekemään, ja miten vuoden 2007 leirin möröille kävi tämän leirin aikana.
Helpotuksekseni voin todeta että vaikka pelot nostivat päätään ennen leiriä ja
myös leirillä, sain työstettyä niiltä voimat pois ja olo on tällä hetkellä
melko kevyt. Tähän en olisi pystynyt ilman upeita ihmisiä rinnallani. Aina
löytyi joku jolle puhua, joku jonka kanssa miettiä asioita, joku jonka kanssa
nauraa makeasti väsyneille jutuille. Koskaan ei tarvinnut olla yksin. Ja kyllä
pitää antaa iso arvo myös joukkueille jotka loivat omalla esimerkillisellä
toiminnallaan ja hyvällä fiiliksellä leirille positiivista energiaa. Summa
summarum, elämä jatkuu yhtä hienoa leirikokemusta rikkaampana, seuraavaa leiriä
odotellen.
Vielä kerran kiitos joka ikiselle joka oli leirillä mukana.
Te todistitte usein lausumani sanat todeksi: ISO TYÖ – ISO TULOS.
Mukavaa pesiskesän jatkoa sinulle.
-i
