Elämä on ihmeellistä. Jotkut asiat
tuntuvat olevan läsnä aina, ja kuitenkin ne häviävät elämästä nopeammin kuin
olisi ikinä voinut kuvitella. Läheiset kuolevat onnettomuuksissa, ystävät
kääntävät selkänsä yhdessä yössä, ja työ, jota rakastat, onkin yhtäkkiä
mennyttä elämää ilman näkymää tulevaisuudesta.
Juuri ennen kuin lähdin Fuengirolaan
pääsiäisen kynnyksellä, kaikki oli hyvin. Urheilulehti soitti ja pyysi
haastattelua Manse PP:n tarinasta. Annoin haastattelun, josta säteili upea tarina,
kasvu, jota moni seura hakee, muttei saavuta, tulevaisuus, joka on kullalla
päällystetty. Olin lomalla puolitoista viikkoa ja palatessani sähköpostissa
odotti viesti yt-neuvottelujen aloittamisesta.
Ensireaktio oli shokki. Valitettava fakta
on kuitenkin se että tiukoissa tilanteissa on tehtävä tiukkoja päätöksiä. Tällä
kertaa päätettiin että mun työt Manse PP Edustus ry:n toiminnanjohtajana
päättyvät käytännössä välittömästi.
Mediassa on puhuttu kaikkien aikojen
pesiskesästä Tampereella. Seuran molemmat edustusjoukkueet ovat aloittaneet
kautensa hienosti ja asetetut urheilulliset tavoitteet näyttävät olevan
saavutettavissa ainakin näin alkukauden esitysten perusteella. Toivon, että
molemmat niput pääsevät tavoitteisiinsa, joiden eteen pelaajat, valmentajat ja
pelinjohtajat ovat tehneet hurjan määrän töitä talven aikana.
41-vuotiaana voin todeta, että tein
sydämelläni pesistä 30 vuotta, mutta tähän se loppuu. On aika ottaa happea ja
miettiä, mikä musta tulee isona. En todellakaan tiedä. Ainut mitä tiedän, on,
että laji on antanut minulle paljon; pesisperheen, josta on löytyneet ne
rakkaimmat ystävät, olen saanut kokea huikeita fiiliksiä, ylä- ja alamäet,
itkut ja naurut. Töiden loppumisen hetkellä saan lohtua siitä, että olen aina
tehnyt työni hyvin ja tämäkään töiden loppuminen ei johdu mistään, mitä minä
olisin tehnyt, vaan aivan muista asioista. Ehkä tämä on hyväkin, ehkä nyt on
aika toteuttaa niitä unelmia, joita en ole edes uskaltanut ääneen sanoa, kun
olen ajatellut, että pesis tulee olemaan elämässäni aina. Mitä jos musta
tuleekin kirjailija? Toimittaja? Tapahtumatuottaja täysin muille aloille?
Elämme jännittäviä aikoja.
Tämä valtava elämänmuutos tulee tavallaan
hyvään aikaan siinä mielessä, että nyt olen valmis käsittelemään sen järjellä,
ilman että romahdan ja koen että minut henkilökohtaisesti on jätetty. Viime
syksyn tutustumismatka itseeni ja omiin arvoihini johti osaltaan tähän. Kun
Inga ei ole enää yhtä kuin pesis tai Manse PP, ei Ingaa kaada näiden asioiden
häviäminen elämästä. Totta kai ottaa suuresti päähän, kun työt ja palkanmaksu
loppuvat, ja harmittaa seurassa, kentällä, toimivien ihmisten puolesta. Mutta
Inga, se tyyppi siellä syvällä sisällä, se tietää pärjäävänsä jatkossakin. Tämä
tieto pitää pinnalla. Jälleen maailmankaikkeus järjesti asiat juuri siihen
järjestykseen kuin ne pitikin tapahtua. Piti palaa syksyllä loppuun päästäkseen
psykologin jutulle, piti katsoa itseään syvälle sieluun käsittääkseen omat
vahvuudet ja heikkoudet kasvaakseen, piti oppia ajattelemaan työtä vain työnä
ja asettaa rajoja oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Piti kasvaa, jotta tämä
irtisanominen ei kaada laivaa. Ja juuri näin kaikki meni. Taas saa ihmetellä
miten asioilla on tapana järjestyä. Uusi työ löytyy kyllä, ja jännittävintä
tässä on se, että se voi olla mitä vaan! Tai rajataan nyt sen verran että se
voi olla mitä vaan humanistille sopivaa. Insinöörin hommia mulle tuskin tullaan
tarjoamaan.
Toivon sydämeni pohjasta, että
tamperelaisen pesäpalloilun kasvu ja menestys jatkuu. Itse otan tauon lajista.
On muutoksen aika. Kiitos koko pesisväki vuosista, jotka
sain viettää kanssanne. Olitte minulle toinen perhe. Nyt on aika jatkaa matkaa
tuntemattomaan.
Kaikkea hyvää sinulle, muista pitää
itsestäsi ja läheisistäsi huoli.
-i
