Sitku-elämän turha odotus

Katsoin tänä aamuna kelloa ensi kertaa puoli neljän maissa. Minut oli herättänyt ajatus eilisestä kohtaamisesta, ja koska en saanut nukuttua, päätin nousta ylös ja naputella tämän kohtaamisen ja siitä seuranneet ajatukset myös sun luettaviksesi. Nyt on vieressä kahvikuppi, ympärillä hiljaisuus ja kynttilänvalo, let’s go!

Kävin eilen illalla eräässä koulutustilaisuudessa. Ryhmä oli pieni ja istuimme niin että kaikki näkivät toisensa, joten pääsin helposti paneutumaan lempipuuhaani – ihmisten tarkkailuun. En alkuun juurikaan kiinnittänyt huomiota pieneen, noin kolmekymppiseen Johannaan muuta kuin sen mitä tunnustelin energiaa jolla hän tuli sisään. Jotenkin arka, mutta innostunut. Hiljainen mutta halu yhteyteen. Illan aikana kun sitten tutustuttiin enemmän, Johannasta kuoriutui puhelias, herttainen nainen, joskin edelleen jokin harmaa verho hänen edessään tuntui olevan. Sitten se verho aukeni. Juttelimme sitku-elämästä ja miten suomalaiset odottavat vaan eläkkeelle pääsyä, koska sitten on mukamas aikaa, rahaa, ja elämä alkaa. Hetken aikaa asiasta keskusteltuamme Johanna kertoi tarinansa. Hän oli miehensä kanssa ajatellut samaan tapaan, asioita oli siirretty tulevaisuuteen, mukavia juttuja ja vaikeitakin päätöksiä oli ajateltu tehdä sitten kun on aikaa, sitten kun on parempi hetki. Sitä hetkeä ei koskaan tullut. Johanna jäi yllättäen vuosi sitten leskeksi. Kaikki pysähtyi. Yhteistä tulevaisuutta rakkaan kanssa ei enää ollut. Talo oli kyllä rakennettu sitku-elämää varten. Nyt siltä puuttui isäntä.

Voit kuvitella sen hiljaisuuden joka huoneeseen laskeutui tämän keskustelun jälkeen. Kaikki vaipuivat omiin ajatuksiinsa. Ja vaikka sitä hiljaisuutta kesti vain pari minuuttia, tuntui että aika pysähtyi valtavan pitkäksi aikaa. Ainut mikä muistutti ajan valuvan koko ajan käsistä oli selkäni takana nakuttava kello. Mieleeni muistui tuossa hetkessä se pyhä lupaus jonka tein kun iskä kuoli: ”Ei ikinä enää sitku-elämää”. Samalla kuitenkin ymmärsin että aivan kuten Johanna miehensä kanssa, myös minä olen taas jotenkin lipunut siihen ajatusmalliin. Suunnittelen asioita ja sitä mitä elämä on sitten kun olen löytänyt töitä, kirjoittanut kirjan, myynyt auton….sitku.

Luulin jo että osaan elää hetkessä, luulin että olen oppinut että huomista ei ole luvattu ja tänään, tässä hetkessä on elämä. Mutta kappas vaan, taas piti jonkun tulla ravistelemaan että tajusin eläväni tulevaisuudessa. Ei voi muuta kuin nöyränä kiittää henkisestä shakedownista ja suunnata energiat taas tähän hetkeen. Teen nyt parhaani niillä resursseilla mitä mulla on, se mitä siitä seuraa on tulevaisuudessa joka tulee jos on tullakseen.

Jokohan tämän vuodatuksen jälkeen saisin rauhan tuolta eiliseltä kohtaamiselta? On se jännä miten universumi tulee ja läppäsee naamalle ja palauttaa maan pinnalle tarpeen tullen herättääkseen ajattelemaan. Hyvä että tuli!

Nyt menen täyttämään kahvikuppini, katson seiskan uutiset ja aloitan päiväni. Tässä hetkessä, kynttilän valossa, sydämessä kiitollisuus.

Kaikkea hyvää sun tähän hetkeesi, luet tätä sitten missä ja milloin vain!

Kirjalistaa ja oivalluksia

Istun tamperelaisessa kahvilassa ja aistin tunnelmaa. Iloisin jälleennäkemisiä, lapsen onnellista ilmettä kun hän tunkee suuhunsa suklaakakkua ja kermavaahtoa, hissimusiikki taustalla, jännittynyt pariskunta ekoilla (luulisin!) treffeillä. Samalla havahdun siihen että siitä on melko kauan kun olen ollut tämän lempipuuhani, ihmisten tarkkailun äärellä. Kodista on tullut kovin helppo paikka olla ja siellä on hyvä tehdä töitäkin, miksi siis poistua ellei ole pakko. Viikonloppuna hälyisen messupäivän päätteeksi ymmärsin miksi. Valtavassa väsymyksessäni tajusin että mun on lähdettävä ulos ihmisten ilmoille, siedätettävä itseni taas arkeen, sillä se on edessä. Alan olla kasassa ja nyt on selkeästi jo halu palata sosiaalisiin ympäristöihin, töihin ja uusiin harrastuksiin. Olen onnekas, sillä heti kun tämän lauseen sanoin ääneen, sain apua CV:n  ja avoimen hakemuksen päivittämiseen. Uskon että mulle löytyy juuri se työ mikä kuuluukin, nautin taas työstäni ja ihmisten auttamisesta uudella, toistaiseksi tuntemattomalla toimialalla.

Olen saanut usein kyselyä siitä että mitä ne kirjat oikein on mitä oon lukenut tässä viime kuukausina. Keräsin tähän nyt vähän kirjalistaa. Luulin että kaikista kirjastolainoistani jää muistijälki ja voin helposti tulostaa kirjalistan kun niin haluan. Noh, eipä se niin helppoa ollutkaan. Niinpä olen kaivellut vanhoja lainauskuitteja, lueskellut muistiinpanojani ja käynyt muutaman kirjaston hyllyillä kuikuilemassa näkyykö tuttuja kirjoja. Toisin sanoen tämä kirjalista ei ole täydellinen mutta on siinä nyt ainakin iso osa lukemiani teoksia. Pari kirjaa haluan nostaa erityisesti esiin. Toinen on Tommy Hellstenin ”Saat sen mistä luovut”. Luin sen jo syksyllä 2018, ja se oli kirja joka käynnisti sisäisen muutokseni. Silloin toki luulin että muutos tapahtuu töiden ohella mutta pääsinkin sitten vähän syvemmälle tutustumisretkelle itseeni.

Toinen kirja jota suosittelen kaikille on Joseph Murphyn ”Alitajuntasi voima”. Meissä kaikissa on valtava potentiaali hyvään, oma ajattelumme määrää sen mihin suuntaan elämämme menee. Tästä seurasi eka oivallus: Olen jo vuosia sanonut että se miten puhut ja mitä ajattelet, tulee tapahtumaan. Jos pyörität päässäsi negatiivisuutta, kutsut sitä luoksesi ja todeksi. Vain muuttamalla itseäsi voit muuttaa elämääsi. Tiedän, ei ole helppoa! Itsekin olen käsitellyt viime kuukausina surua, katkeruutta, vihaa ja muita negatiivisia tuntemuksia. Mutta avain onkin nimenomaan siinä että en jäänyt vellomaan niissä vaan käsittelin ne, annoin itselleni ja muille anteeksi ja jatkoin eteenpäin positiivisten ajatusten parissa. Usko huviksesi, elämä on paljon helpompaa kun ohjaa ajatuksensa positiiviseen. Aina se ei ole vaaleanpunaisten silmälasien kanssa kukkakedolla tanssia vaan kyllä muakin vi**ttaa ja kiukuttaa joskus. Viimeksi eilen kun liikennevaloissa edessäni oleva auto ei tehnyt elettäkään liikahtaakseen koko vihreiden aikana. Kun se sitten lähti liikkeelle, valo vaihtui. Ja mulla oli tietenkin kiire, kerpele. Kirosin, heräsin siihen mitä tapahtui ja ajattelin ”noh, ei auta kiukuta, siinä nyt kävi noin. Seuraavilla vihreillä pääsen.” Kohonnut syke ja ärsytys rauhoittuivat ja matka jatkui. Miten turhasta asiasta sitä taas pillastui! Kun asialle ei voi mitään niin turha siitä on kiukuta.

Toinen oivallus minkä olen tehnyt jo aikoja sitten, on se että asiat tapahtuvat aina syystä. Pari esimerkkiä. Juuri hakemani työpaikka on firmassa jonka toimitusjohtaja minulle tuntematon, mutta erään vuosia sitten tapaamani ihmisen entinen pomo. Yhteys – check. Vire-messuilla kun menin juttelemaan erään kirjakustantamon edustajan kanssa kirjastani, huomasin että mähän tunnen hänet. Tavattiin muutaman vuosi sitten Vuokatissa kun hän oli siellä järjestämässä tapahtumaa ja mä tietty Vuokatin matkailun puolesta hoidin markkinointia hänen kanssaan. Yhteys – check. Tästä siis oivallus: sä tapaat matkasi varrella juuri ne ihmiset joita sun kuuluukin tavata. Jotkut jää elämääsi pidemmäksi aikaa, jotkut tulee elämääsi jotta te molemmat pääsette jossain elämänne asioissa toistenne avulla eteenpäin, ja joidenkin tapaamisen tarkoitus selviää sulle vasta myöhemmin. Ikinä ei voi tietää mitä elämä eteen tuo, tärkeintä on aina muistaa olla inhimillinen, ystävällinen ja aito jokaiselle tapaamallesi ihmiselle. Kuka tietää, hänellä saattaa olla elämässäsi vielä isokin rooli.

Semmosia oivalluksia. Taidan tällä erää pakata koneen laukkuun ja mennä kotiin tekemään kirjalistan loppuun. Kiitos kun luit. Pidähän itsestäsi huoli, sillä se miten sä voit, vaikuttaa kaikkeen sun ympärilläsi!

Namaste.

-inga

Kirjalista kesä-syksy 2019 (ei missään tietyssä järjestyksessä, erityisen hyvien kohdalla *tähti*)

*Murphy, Joseph: ”Alitajuntasi voima”

Dalai-Lama & Desmond Tutu: ”Ilon kirja”

Vakkuri, Kai: ”Sinä kirjoitat kirjan”

Sarasvuo, Jari: ”Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä”

Mazzarella, Merete: ”Elämä sanoiksi”

Cameron, Julia: ”Tyhjän paperin nautinto”

*Gustafsberg, Harri: ”Mielen valmentamisella optimaaliseen suoritukseen”

King, Stephen: ”Piina”

*Sarasvuo, Jari: ”Sisäinen tuli”

Goldberg, Natalie: ”Hyvä kaukainen ystävä”

*Hellsten, Tommy: ”Saat sen mistä luovut”

*Syvärinen, Katri: ”Vuoden paras päivä”

*Syvärinen, Katri: ”Löydä elämän taika”

Pajunen, Riikka: ”Omaa tehtävää etsimässä”

Larssen, Erik: ”Vahva”

Byrne, Lorna: ”Enkelten kosketus”

Byrne, Lorna: ”Enkeleitä hiuksissani”

Hellsten & Tuomikoski: ”Minuiksi”

Frankl, Viktor E.: ”Itsensä löytäminen”

Frankl, Viktor E.: ”Tarkoituksellinen elämä”

Frankl, Viktor E.: ”Ihmisyyden rajalla”

*Salomaa, Paula: ”Tie aitoon itseen”

Hellsten, Tommy: ”Kolmas mahdollisuus”

Hellsten, Tommy: ”Kun uskot unelmiisi alat kasvaa niitä kohti”

*Veitola, Maria: ”Veitola”

Cook, Emma: ”Elämä kuntoon 5:2 metodilla”

*Pease, Allan: ”Elekieli”

*Kabat-Zinn, Jon: ”Olet jo perillä”

Tanskanen, Elina: ”Hyvän mielen reseptejä”

Teleranta, Pirkko: ”Muistisairauden kanssa: Alzheimer arjessa”

*Teleranta, Pirkko: ”Alzheimerin tauti osana elämää ja elämän osa”

*Day, Laura: ”Eläköön kriisi!”

Hansard, Christopher: ”Tiibetiläisen elämisen taito”

Kabat-Zinn, Jon: ”Tietoinen läsnäolo maailmassa”

King, Stephen: ”Kosketus”

*Thondup, Tulku: ”Mielen parantava voima”

Holmer, Titti: ”Onnellinen nyt: käytännön opas tietoiseen läsnäoloon”

*Michaels, Jillian: ”Rajaton”

Leskinen, Tomi: ”Kokonaisvaltainen hyvinvointi: kristallisoi toimintasi, saavuta tavoitteesi”

Saarinen, Esa & Lonka, Kirsti: ”Muodonmuutos”

ja vielä, heti kun saan käsiini: Minkkinen, Eevi: ”Ymmärrä itseäsi, ymmärrä ihmissuhteitasi”

Kuuntelin Eevin luennon Vire-messuilla ja tunnistin itseni ja parisuhdeongelmani jo sen puolen tunnin aikana. Tuo kirja tulee antamaan mulle työkalut joilla rakennan itsestäni paremman ihmissuhdeihmisen. Aina oppii itestään jotain uutta. :)