KIITOS!
Ensilumi putoilee Sotkamolaiseen pihaan tätä
kirjoittaessani. Muutto on takana, sopeutuminen täysin uuteen edessä. Vähiin
käy ennen kuin loppuu, tämä on tilanne työpäivieni osalta Pesäkarhuissa. On
siis aika katsoa vielä kerran viime kesään ja osoittaa kiitos heille joille se
kuuluu. Pestini Pesäkarhuissa oli haastava, mutta hieno kokemus. Oli ilo
huomata miten seuraväki veti yhtä köyttä niin kentällä kuin sen
ulkopuolellakin.
Junnujoukkueet ja
–vetäjät, te luotte Pesäkarhu-perheen fiiliksen, kiitos siitä! Viime talven
Karhuhallivuorot maanantai-iltaisin oli paikka johon tuli mielellään,
jututtamaan teitä, seuraamaan junnujen innostusta lajiin ja ennen kaikkea
aistimaan hyvää fiilistä. Pitäkää sama yllä jatkossakin, yhdessä tekeminen ja
toisten ihmisten arvostaminen ovat asioita joille on hyvä rakentaa.
Kun lähdin toiminnanjohtajan rooliin, olin epäröivä omasta
myyntitaidostani. Kiitos teille kumppanit siitä että näytitte ettei ole syytä
huoleen. Sopimuksia tehtiin hirmuinen määrä ja täytyy sanoa että teidän
innostuksenne, mielenkiintonne Pesäkarhuja kohtaan oli hieno huomata! Tunnin
palaveriajat venähtivät usein pariin tuntiin kun spekuloitiin yhdessä kauden
tapahtumia ja joukkueen iskukykyä. Ilman
teitä Porissa ei pelattaisi Naisten Superpesistä, kiitos että olette
Pesäkarhujen matkassa.
”Porilainen yleisö äänestää jaloillaan”, ”ei niitä pronssi
kiinnosta”, ”puukot vaan viuhuu”. Tässä kommentteja joita kuulin porilaisesta
pesisyleisöstä puhuttaessa. Mutta kuten yleensä, tälläkin kertaa totuus on
tarua ihmeellisempää. Mitä tapahtui kun joukkue ei pärjännyt, kun ilta illan
jälkeen otettiin kuokkaan ihan huolella ja pelaajat alisuorittivat pahemmin
kuin olen koskaan nähnyt. Porilainen pesisyleisö alkoi kannustamaan omiaan,
tekivät kartongista sydämiä joita heiluttivat pelissä, nousivat seisomaan kun
kotijoukkue tuli kentälle!! Vieläkin tulee kyynel silmäkulmaan kun tätä
ajattelen. Porilaiset olivat todellakin se 13. pelaaja ja he tekivät sen
suurella sydämellä. Haluan kiittää jokaista peleissä käynyttä ihmistä tämän
tunnelman ja näiden muistojen luomisesta. Te muutitte käsitykseni porilaisesta
puukkokatsomosta täysin. Jatkakaahan
ensi kaudella samalla linjalla! 2-PUOLI ALOITTAA: PESÄ-KARHUT!! ;)
Joukkue. Naiset. Voivoi mikä matka teillä oli tänä kesänä!
Kauteen lähdettäessä tiedettiin että mitali ei ole millään tapaa
itsestäänselvyys, vaan töitä on tehtävä ja onnistuttava äärirajoilla. En muista
koska Pesäkarhut olisi viimeksi sukeltanut niin kuin sukelsi kaudella 2014.
Mutta tuhkasta nousi Fenix-linnun pää, ja se lintu kun pääsi lentoon, sitä ei
pidätellyt mikään! Pronssi oli Pesäkarhujen mestaruus. Se, että jokainen
pelaaja kasvoi henkisesti ainakin puoli metriä, on Pesäkarhujen mestaruus. Se
että joukkue oli JOUKKUE jossa jokainen teki kaverin eteen kaikkensa, se oli
Pesäkarhujen mestaruus. Olette mahtavia persoonia, kiitos tästä kaudesta
jokaiselle teistä.
Vielä loppuun haluan kiittää teitä lähimpiä, teitä joiden
kanssa soiteltiin ja juteltiin iltamyöhään pesäpalloa, teitä jotka tarjositte
olkapäätä kun kevään väsymyksessä tuli itku, teitä jotka autoitte muutoissa ja
ruuvien väännöissä, teitä joiden kanssa tehtiin huikeita mediatempauksia, teitä
joiden kanssa joka pelipäivä oltiin kentällä klo 08 laittamassa kenttää
pelikuntoon, ja teitä kaikkia joiden kanssa sain nauraa, itkeä, ihmetellä,
tuntea kauden 2014 energiaa ja elämyksiä. Kiitos teille, jatkakaa samaan
malliin ja tervetuloa Sotkamoon, oveni on aina avoin!
Lämpimin terveisin kylmästä Kainuusta,
Inga
P.S. vaikka Pesäkarhut vaihtui Jymyyn, kirjoittelu ei lopu. Pysykää kanavalla. :)
