sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Mikä on tarpeeksi?

Nykyään kun lueskelee Facebookin uutisia, nettilehtiä ja katselee telkkaria tulee koko ajan vastaan negatiivisuutta. Sotaa, turvapaikanhakijoiden huonoa kohtelua, pelkoa, ahdistusta, palkkojen leikkauksia, työttömyyttä, lista on loputon. Näitä tekstejä lukiessa ja uutisia katsellessa tulee usein mieleen oma elämä ja mitä siinä tapahtuu. 

Muutama vuosi sitten tein itselleni lupauksen - jatkossa elämää katsotaan positiivisuuden kautta. Totta kai elämään kuuluu myös kipukohtia, vaikeita aikoja, pelkoa ja läheisyydenkaipuuta mutta myös hemmetin paljon hyvää. Kun etsiytyy positiivisten ihmisten ympärille ja täyttää elämänsä naurulla, ilolla ja rakkaudella, on ajatuksetkin positiivisia ja elämä helpompaa. 

Viime aikoina olen saanut ystävystyä aivan mahtaviin ihmisiin ja tavannut myös ystäviä vuosien takaa. Olen kokenut olevani rakastettu ja tärkeä. Tämä on saanut mut miettimään olenko osannut kertoa näille rakkaille miten tärkeitä he ovat? Jokainen halaus, kaunis sana, pieni teko jotka olen saanut itse vastaan, olen pyrkinyt lähettämään maailmalle eteenpäin. Rakkaus luo rakkautta, niin se vaan on. Mutta mikä on tarpeeksi? Miten varmistan että nämä rakkaat tietävät aina miten tärkeitä he minulle ovat? Liian konkreettisesti olen saanut kokea rakkaan ihmisen pois lähdön niin etten ehtinyt kertoa miten tärkeä hän mulle on. Tuo tapahtuma jätti jäljen joka kulkee mukanani varmasti loppuun asti. Tuo jälki muistuttaa tasaisin väliajoin nöyryydestä elämää kohtaan, jokainen päivä on lahja eikä sitä kannata tuhlata negatiivisuuteen. 

Totta kai joskus ottaa kaikki päähän ja haluaisi vaan huutaa pahaa oloaan. Siinä kohtaa olen oppinut purkamaan pahan olon liikuntaan tai johonkin muuhun tekemiseen sen sijaan että purkaisin sen läheisiin ihmisiin. Näinkin olen joskus menneisyydessä toiminut ja nykyään kadun tekojani. Eihän se paha olo nyt muiden vika ole...ainakaan useimmiten, joten miksi heidän pitäisi siitä kärsiä. Jos olen kohdellut sinua joskus huonosti purkaakseni omaa pahaa oloani, pyydän anteeksi. Olin tyhmä ja oppinut nyt läksyni. 

En tiedä mistä tämä lässytys teksti yhtäkkiä pulppusi mutta se tuli kuitenkin niin vahvana mieleeni että oli pakko päästä kirjoittamaan asiasta. Paljon sanoja, pointteja vain kolme: 1) luo itsellesi positiivisuuden ympäristö, 2) kerro rakkaille miten paljon välität ja 3) omaa pahaa oloa on turha purkaa muihin ihmisiin. 

Mennään näillä uuteen viikkoon, pidetään toisista ja itsestämme huoli.

-i


UGH
Tämä teksti on kulkenut mukanani joitain vuosia. Hyviä sanoja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ideoita? Ajatuksia? Anna palaa!