Case Espanja

”Jos IPV nousee Superiin, pelataan niitä vastaan Espanjassa”, ilmoitti Kuosmasen Mikko minulle viime kesänä. Siitä lähti Espanja – pelin suunnittelu ja nousun varmistuttua pyöräytettiin homma käyntiin kunnolla. Järjestelyissä oli mukana alusta asti reilusti porukkaa myös Espanjan päässä mikä oli hyväkin, saatiin Fuengirolan kaupunki ja paikallinen suomalais-yhteisö hyvin mukaan tapahtuman järjestelyihin.

Ennen reissuun lähtöä tapahtumaa tehtiin tiiviisti Valkeapään Janin ja Espanjan pään kanssa, jotta kaikki olisi mahdollisimman valmista kun mentiin paikalle. Toimintaympäristö aiheutti luonnollisesti haasteita taklattavaksi. Yksi hauskin oli ehkä kentän rajojen piirtäminen kun kalkkia ei saanut käyttää. Mietittiin mikä olisi hyvä ratkaisu ja testien jälkeen päädyttiin vehnäjauhoon. Kun Espanjasta tuli sähköposti jossa kysyttiin ”onko puolikarkea ok?”, mietin hetken mielessäni että mihin sitä on oikein lähdetty mukaan. MUTTA  epäilys oli turha, puolikarkea vehnäjauho toimi oikein hyvin ja sen määräkin oli arvoitu erinomaisesti. Käyttämättä jäi 1kg jauhoja. Kyllä siitä pullataikinan pyöräytti.

Matkalaukun sisältö koostui pitkälti muista kuin omista kamoista.

Kainuusta lähti mukaamme joukkueen lisäksi faneja sekä ryhmä Jymyn kumppaneita ihmettelemään ulkomailla pelattavaa peliä. Reissuun lähtö ei sujunut aivan toivotulla tavalla, siitä piti huolen lintu joka pärähti lentokoneemme propelliin sen ollessa matkalla Helsingistä Kajaaniin meitä noutamaan. Selkeää näkyvää vikaa ei propellissa ollut mutta säännöt sanoo että jos propellissa on verijälkiä, se pitää aina mekaanikon tarkistaa ennen seuraavaa lentoa. Erinäisten vaiheiden jälkeen klo 18.40 suunniteltu lento lähti klo 02.40, kyydissä minä kumppaneiden kanssa sekä muita kanssamatkustajia joiden reissu oli venähtänyt. Joukkue jäi Kajaaniin hotelliin ottamaan unta, tulisivat Helsinkiin meidän perässämme 6.35 lennolla.

Propellin tutkintaa.

Helsingin lentokentällä tieni erosi kumppaneista, he lähtivät Lontooseen ja minä menin odottelemaan joukkuetta portille josta lähtisimme kohti Frankfurtia. Aamulla ilmoittelin Janille etten ehdi illan palaveriin Espanjassa ja kuinkas sattuikaan, Jani vastasi viestiini Helsinki-Vantaan lentokentältä. IPV oli lähdössä lentoon ennen meitä… Meidän seikkailumme jatkui Helsinki-Vantaalta Frankfurtiin jossa matkanjohtaja Ismo sai meidät johdatettua yllättävän kivuttomasti oikeaan terminaaliin ja kohti Malagan lentoa. Terminaalissa istuskelu ja odottelu jatkui. Fiilikset olivat väsyneet mutta hyvät, vaikka olisimmekin myöhässä paikalla ja perjantaille sovittu koulukäynti ja reenit jäisi tekemättä.

Frankfurt ja istuskelua.

Frankfurtista Malagaan lento sujui hyvin. Lentoemännät ja kanssamatkustajat kyselivät kovasti mitä porukkaa ollaan ja osa meistä saikin koko lennon ajan kertoa mitä on pesis, missä sitä pelataan, miten se eroaa baseballista jne… siinähän se lento sitten vierähti! Espanjaan päästyämme kävimme nopeasti syömässä, joukkue ottamassa pikku hien päälle, minä hain vielä Lontoosta saapuvat kumppanit iltalennolta ja sitten unille. Ei varmasti tarvinnut kenenkään unta hakea, sen verran oli pitkä matka takana.

Lauantai valkeni vilpoisena mutta aurinkoisena. Aamupäivä kului kumppaneiden kanssa Malagassa futis-matsissa ja iltapäivä kentällä ja palavereissa kaiken tähdätessä seuraavaan juhlapäivään. Illalla, 16 000 askeleen päivän jälkeen uni tuli yllättävän hyvin vaikka seuraava päivä jännittikin melko lailla. Epävarmuuksia oli edelleen jonkin verran kun toimintaympäristö oli outo, mutta uskoin että homma kuitenkin saadaan rokkaamaan pelipäivänä.

Malaga - Valencia. Oli pikkuusen tunnelmaa!

Kumppaneiden kera retkellä.

Pelipäivä valkeni aurinkoisena. Aamun tunnit vilahtivat ohi vauhdilla ja klo 9 kentälle mennessä tuntui että päivä oli jo puolessa! Pelin alkamisaika klo 13 aikaisti kaikkia pelipäivän toimintoja ja aamulla oli kentällä jo täysi tohina päällä. Tuntui hassulta kun ylätasanteella laitettiin lonkerobaaria käyttökuntoon, meillä Hiukassa kun ei peleissä myydä alkoholia. Samoin muut myyntipisteet näyttivät jotenkin erilaiselta kuin Suomessa mutta eipä tuo haitannut. Pääasia että Espanja-peli oli alkamassa. Jotenkin tätä koko täällä oloa oli vieläkin vaikea uskoa. Kuhina kentällä koveni sitä mukaa kun h-hetki läheni. Ensimmäiset katsojat olivat kentällä jo useita tunteja ennen pelin alkua fiilistelemässä tunnelmaa. Itse juoksin paikasta toiseen viimeiset tunnit samalla kun jännitin miten pelin alun käy. Olimme nimittäin tehneet pelille kaksi vaihtoehtoista juoksutusta. Toinen sillä ajatuksella että kaupunginjohtaja tulee paikalle ja toinen sillä että hän ei tule. Hänen roolinsa oli siis avausheiton heittäjä ja häntä tultaisiin muutaman muun toimijan kanssa muistamaan ennen ottelun alkua. Voit kuvitella minkälaisen stressin tuollaisten vaihtoehtojen kanssa eläminen tuottaa perfektionistille joka haluaa että kaikki on tip-top kunnossa hyvissä ajoin ennen tapahtumaa. Onneksi tiesin että meillä on ottelun tirehtöörinä todellinen ammattilainen kun Mertarannalla oli mikki kourassaan. Ja yleisöhän ei tiedä mitä meillä ottelujuoksutuksissa lukee. Ritarin Anssi toki tietäisi telkkariin selostaessaan mitä on suunniteltu mutta ammattilaisena Anssikin osaisi luovia tilannetta.

Kaksi minuuttia ennen tapahtuman alkua kaupunginjohtaja saapui kuin saapuikin paikalle. Melkoisella vauhdilla muistamiset, niiden jakajat ja saajat riviin ja Mertsille tieto että voidaan aloittaa. HUH!! Avausheiton jälkeen pääsin itsekin hetkeksi katsomaan peliä. Oli hassua huomata espanjalaisten kuvaajien ilmeet kun he näkivät ensi kerran pelaajan syöksyvän pesälle. Meillehän tuo on jokapäiväistä kauraa mutta kuvaajien ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset! Hymyilytti.

Fuengirolaan jätettiin Jymyä ja Marimekkoa.

Itse ottelu oli ensimmäisen jakson osalta tiukkaa vääntöä, ja vaikka toinen jakso repesikin, Mertaranta piti hyvin yleisön otteessaan ja kaikki tuntuivat nauttivan tapahtumasta. Ottelun aikaisten juoksevien asioiden hoitamisessa meni sen verran aikaa etten taaskaan nähnyt itse kuin pätkiä pelistä. Aina kun sain mahdollisuuden pysähtyä, katselin mieluummin yleisöä, iloisia ilmeitä, hymyjä, kannustusta, fanien pientä naljailua toisilleen, kaikkea sitä mikä tekee ottelutapahtumasta onnistuneen katsojille. Jos onnistumme luomaan elämyksiä, onnistumme työssämme. Uskoisin että Espanjan osalta tämä tavoite saavutettiin kirkkaasti.

Pesis kiinnostaa Fuengirolassa.

Joukkueiden kiitos katsojille pelin jälkeen. Arvostan.

Pelin jälkeen fiilis oli sekä itsellä että joukkueella väsynyt mutta onnellinen. Minulle sanottiin ennen peliä vanha viisaus ”Inga, asioilla on kyllä tapana järjestyä”, ja niin se vaan taas piti paikkansa. Koko järjestelyorganisaatio teki loistavaa työtä ja se tuotti hienon tuloksen. Haluan tätäkin kautta kiittää vielä kaikkia jotka olivat mukana tätä tapahtumaa tekemässä. Pilotti on hoidettu, tästä alkaa tapahtuman kehittäminen. Kuka Fuengirolassa seuraavaksi pelaa, sen aika näyttää, mutta lähtökohdiltaan tapahtuman järjestäminen on helpompi aloittaa kun pohjat on olemassa.

Matka kentältä hotellille painui kyllä ikuisiksi ajoiksi mieleen.

Loppureissu meni omalta osaltani täysin fiilistelyn piikkiin. Voisin kuvailla olotilaa sanoin ”the warm, fuzzy feeling”, kun kaikki on mennyt hienosti ja saa hetken vaan olla siinä onnistumisen kuplassa. Tuo tunne katosi tosin kyllä yhdellä askeleella kun astuin Kajaanissa lentokoneesta räntäsateeseen. Paluu arkeen oli kirjaimellisesti jäätävä. Onneksi pääsin vielä hetkeksi tunnelmoimaan peliä kun katsoin sen Ruutu+ -palvelusta jälkitoistona kotiinpaluun jälkeen.

Onnellinen tyttö. 

Iso työ – iso tulos. Samalla ajatuksella lähdetään nyt kohti Roadtrippia. Tampere ja Helsinki, teidän vuoronne kokea Jymy-elämyksiä! Hienoja juttuja on myös näille paikkakunnille tiedossa. Lähde mukaan fiilistelemään!! www.jymyontheroad.fi 

Pesiskesä on polkaistu käyntiin, enjoy the ride everyone!

-inga