Lueskelin juuri blogikirjoituksiani viimeisen kolmen vuoden
ajalta. Paljon on elämään mahtunut suuuria tunteita laidasta laitaan,
onnistumisia, pettymyksiä, iloa ja surua. Iso osa näistä tunteista on tullut
työn kautta. Työn jota rakastan edelleen, työn joka on muokannut minua enemmän
kuin olisin ikinä uskonut. Tekstejä lukiessa nousi muistot ja tunteet pintaan,
hienoja vuosia.
Olen koko elämäni elänyt oma ura prioriteettilistassa
tärkeimpänä. Läheiseni ovat tottuneet siihen että kuljen työn perässä milloin
minnekin, ja aikaa heille on harvoin. Nyt on kuitenkin aika katsoa peiliin ja
tehdä kovia päätöksiä. Kuten tiedät (jos olet tätä blogia ennenkin lukenut),
olen viime vuosina menettänyt useita läheisiä ympäriltäni. Se on saanut minut
ajattelemaan. Arvostamaan perhettä ja ystäviä täysin uudella tavalla. Siksi
olen joutunut tekemään raskaan päätöksen – aikani Sotkamossa päättyy tähän
syksyyn. On aika muuttaa takaisin lähemmäs perhettä, olla siinä niin kauan kun
meidän on mahdollista olla yhdessä.
Tämä päätös on pitkän harkinnan tulos, ja rehellisyyden
nimissä on myönnettävä – en ole ollut näin peloissani pitkään, pitkään aikaan.
Tulevaisuus on auki, uutta työtä ei ole, uutta kaupunkia ei ole päätetty.
Päässäni risteilee päivittäin kysymykset: Mitä jos en löydä töitä? Teenkö
tulevaisuudessa pesistä vai jotain muuta? Mitä muuta? Mitä minä osaan? Mitä jos
en kelpaakaan? Samalla hoidan päivittäin tämän kesän töitä Jymyssä kuten
ennenkin, intohimolla, ilolla, nauttien joka hetkestä täysin rinnoin.
Syvällä sisimmässäni tiedän että tein oikean päätöksen. En
olisi ikinä antanut itselleni anteeksi jos en nyt lähtisi perheen lähelle. Nyt
kun minua siellä tarvitaan. Eikä koskaan saa sanoa ei koskaan. Vaikka lähden
Sotkamosta nyt, tiedän että Jymyssä on tulossa aivan huikeita juttuja tehtäväksi ja pidän
kyllä tuntosarvet pystyssä jos minua täällä vielä joskus tarvitaan. Mutta nyt mennään
tämän tilanteen mukaan.
Kirjoittelen varmasti vielä kesän aikana fiiliksiä mutta
koska tästä nyt tuli epävirallinen ”tiedote” poislähdöstäni niin haluan tähän
samaan syssyyn kiittää SuperJymyn organisaatiota minulle annetusta
mahdollisuudesta. Toivottavasti toin Kainuuseen erilaista näkemystä ja
lisäenergiaa, itse koen saaneeni näiltä vuosilta repun täyteen käsittämättömän
hienoja ideoita, ajatuksia ja näkemyksiä, täysin uutta maailmankuvaa.
ISO
KIITOS Sotkamo, Vuokatti, Kainuu!
-i
