Kun aika on…

Lueskelin juuri blogikirjoituksiani viimeisen kolmen vuoden ajalta. Paljon on elämään mahtunut suuuria tunteita laidasta laitaan, onnistumisia, pettymyksiä, iloa ja surua. Iso osa näistä tunteista on tullut työn kautta. Työn jota rakastan edelleen, työn joka on muokannut minua enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Tekstejä lukiessa nousi muistot ja tunteet pintaan, hienoja vuosia.

Olen koko elämäni elänyt oma ura prioriteettilistassa tärkeimpänä. Läheiseni ovat tottuneet siihen että kuljen työn perässä milloin minnekin, ja aikaa heille on harvoin. Nyt on kuitenkin aika katsoa peiliin ja tehdä kovia päätöksiä. Kuten tiedät (jos olet tätä blogia ennenkin lukenut), olen viime vuosina menettänyt useita läheisiä ympäriltäni. Se on saanut minut ajattelemaan. Arvostamaan perhettä ja ystäviä täysin uudella tavalla. Siksi olen joutunut tekemään raskaan päätöksen – aikani Sotkamossa päättyy tähän syksyyn. On aika muuttaa takaisin lähemmäs perhettä, olla siinä niin kauan kun meidän on mahdollista olla yhdessä.

Tämä päätös on pitkän harkinnan tulos, ja rehellisyyden nimissä on myönnettävä – en ole ollut näin peloissani pitkään, pitkään aikaan. Tulevaisuus on auki, uutta työtä ei ole, uutta kaupunkia ei ole päätetty. Päässäni risteilee päivittäin kysymykset: Mitä jos en löydä töitä? Teenkö tulevaisuudessa pesistä vai jotain muuta? Mitä muuta? Mitä minä osaan? Mitä jos en kelpaakaan? Samalla hoidan päivittäin tämän kesän töitä Jymyssä kuten ennenkin, intohimolla, ilolla, nauttien joka hetkestä täysin rinnoin.

Syvällä sisimmässäni tiedän että tein oikean päätöksen. En olisi ikinä antanut itselleni anteeksi jos en nyt lähtisi perheen lähelle. Nyt kun minua siellä tarvitaan. Eikä koskaan saa sanoa ei koskaan. Vaikka lähden Sotkamosta nyt, tiedän että Jymyssä on tulossa aivan huikeita juttuja tehtäväksi ja pidän kyllä tuntosarvet pystyssä jos minua täällä vielä joskus tarvitaan. Mutta nyt mennään tämän tilanteen mukaan.

Kirjoittelen varmasti vielä kesän aikana fiiliksiä mutta koska tästä nyt tuli epävirallinen ”tiedote” poislähdöstäni niin haluan tähän samaan syssyyn kiittää SuperJymyn organisaatiota minulle annetusta mahdollisuudesta. Toivottavasti toin Kainuuseen erilaista näkemystä ja lisäenergiaa, itse koen saaneeni näiltä vuosilta repun täyteen käsittämättömän hienoja ideoita, ajatuksia ja näkemyksiä, täysin uutta maailmankuvaa. 

ISO KIITOS Sotkamo, Vuokatti, Kainuu! 

-i