Erilainen matkablogi - Fuengirola

Eräs ystäväni kysyi multa taannoin että "mitä tekisit jos voisit tehdä ihan mitä vaan ilman että raha olisi ongelma?" Mietin hetken ja vastasin selkärangasta: "Pesiksen lisäksi kirjottaisin matkablogia." Tuossa kohtaa ymmärsin vasta itsekin miten mukavaa se olisikaan, matkustella ja kirjoitella kokemuksista. Tuon kysymyksen esittämisestä kului ehkä viikko kun sitten lähdin Fuengirolaan lomalle ennen kauden käynnistymistä. Lomasta tuli kokemus joka ansaitsee tulla kirjoitetuksi joten tässä sulle vähän erilainen matkablogi.

Lähtöpäivä kului vielä töiden parissa kunnes iltapäivällä laitoin lomavastaajan sähköpostiin ja kirjoitin puhelimeen vastausviestin että olen lomalla. Henkinen päätös: tällä lomalla en ajattele töitä, maailma pyörii ilman mua 7 päivää. Näin jälkikäteen voin todeta että tuo todellakin kannatti, sähköposteista irtaantuminen viikoksi sai myös ajatukset lomamoodille, eikä niitä meilejä nyt mitään älytöntä määrää vielä tässä kohtaa ennen kauden alkua tullut, viikossa vähän yli sata joista kymmenkunta oli roskaa. Eli suosittelen lämpimästi lomalla lomailua. :D

Lento Helsingistä lähti jo heti kuuden jälkeen aamulla, nukkumisesta ei tullut oikein mitään, kuten kuvasta näkyy. Lomalle on lähdössä väsynyt tyttö joka on puoli vuotta opiskellut, tutustunut, miettinyt, myynyt, markkinoinut, mitä tämä seuran vaihto nyt yleensäkin on. Tuntosarvet pystyssä 24/7.

Ehkä vähän loman tarpeessa. :D

Ennen lähtöä piti Helsingissä luonnollisesti poiketa Old Barrel's Pubissa ja maksaa jäätävät 12,90€ aamukahvista (Irish Coffee). Jännä nähdä miten kauan hintoja voidaan nostaa ennen kuin ihmiset alkavat äänestää jaloillaan. Omalla kohdalla aletaan nyt olla rajoilla...

Perinteinen lähtökuva

Fugeen saavuttuamme paistoi aurinko. Ihanaa, loma ja valoa! Just sitä mitä tultiin hakemaan. Eka päivä meni kävellessä ja ihmetellessä, vielä työasioita jauhaessa. Illalla tuli uni jo ajoissa, ja sitähän riitti helposti seuraavaan aamuun asti. Hassu yksityiskohta muuten, matkaseurani Miia on yökyöpeli ja Heli taas aamuvirkku (siis nyt puhutaan klo 04 aamuheräämisistä!), mutta oltiin sitä kaikki kolmekin samaan aikaan hereillä joitain tunteja päivässä. 

Hiekkataidetta. Käsittämätöntä ettei kukaan rikkonut näitä!

Eka kokonainen päivä aloitettiin aamulenkillä Helin kanssa. Syvään hengittelyä auringon alla ja pieni intervallireeni, bueno! Kohta vastaan käveli Miia ja jatkettiin yhdessä aamupalalle. Pitkä, rauhallinen aamupala, ai että, toimii.

Yksin omien ajatusten kanssa aamulenkillä.

Hyvää! Ja halpaa! :D

Hotellin altaalta bongattiin vanhempi pariskunta Eskilstunasta ja juttu lensi. He olivat muuttaneet Suomesta jo vuosia sitten Ruotsiin ja oli mielenkiintoista kuulla miten samoja asioita länsi-naapurissa käsitellään vähän eri tatsilla kuin meillä. Käytiin siis läpi Suomen ja Ruotsin asioita ja ihmeteltiin Fugen paikallisia jotka kulkivat toppatakit päällä. Kyllä, me oltiin ne hullut turistit jotka vetivät shortseissa vaikka ilma ei nyt ihan lämpimin ollutkaan...mutta kun aurinko paistaa niin silloin on lämmin, eikö?!

Ei pöllömpi maisema suoraan sängystä. Sadepäivän ohjelmassa kalastusveneen seuraaminen...jee.

Seuraavat pari päivää tulikin vettä sitten ihan huolella. Shoppailuakaan ei jaksa päivää kauempaa, varsinkin kun koko Fugen turistiporukka pakkautuu tuolloin samaan Myramarin ostariin. Sateella ei Fugessa juurikaan ole tekemistä, joten unta tuli otettua ihan huolella. Parhaimmillaan vetäydyimme unille klo 16 ja heräsimme uuteen aamuun klo 8. Sateella oli aikaa ajatella ja joutui taas keskustelemaan itsensä kanssa. Se on joskus yllättävän raskasta, kuten kävi ilmi toisen sadepäivän iltana kun lähdimme kavereiden kanssa syömään hotellikuoleman jälkeen. Päivien aikana pyöritellyt ajatukset ottivat ylivallan ja purkautuivat valtavana itkuna aivan yllättäen. Tuntui että vuosien pettymykset, surut ja pelot tulivat ulos sillä yhdellä (parin tunnin) hillitsemättömällä itkulla. Miia ja Heli olivat tietysti aivan huuli pyöreinä että mitä tapahtuu, ja sitten puhuttiin. Ja puhuttiin. Ja puhuttiin. Ystäväterapia johtikin puhdistumiseen ja uuteen nousuun (noin henkisesti puhuen). Ei voi olla kuin kiitollinen että elämästä löytyy nämä henkirei'ät.

Puhdistettu ja sen ystävät

Tässä tiivistyy toinen sadepäivä. Aamulla täysi aurinko, iltapäivän pilvet jo matkalla sen eteen.

Myrskyn jälkeen on poutasää, kuten laulussakin sanotaan. Näin voi todeta myös lomani osalta. Kun syvällä ollut, itsenikin yllättänyt paha olo oli saatu ulos, tuli esiin myös Espanjan aurinko ja loppuviikko paistateltiin. Työt unohtuivat ja keskustelut kulkivat aiheissa kuten "onko uudelleensyntymistä ja vaikuttaako tämän elämän tekemiset siihen mihin syntyy seuraavaksi". Okei, myönnetään että matkan kirjallisuus lähtien Dalai Lamasta ehkä aiheutti myös näitä kysymyksiä mutta olipas mukavaa puhua jostain erilaisestakin välillä.


Viikon kohokohta oli ehdottomasti Malagassa pelattu Espanjan korisliigan matsi jossa vastakkain olivat suomalaisten Sasu Salinin ja Petteri Koposen joukkueet. 12 000 ihmisen areena oli lähes loppuunmyyty ja espanjalaisen temperamentin tietäen tunnelma aivan mahtava! Illan kruunasi vielä se että suomalaiset olivat joukkueidensa parhaat pelaajat ja itse peli äärimmäisen tiukka loppuun asti. Tässä voi jo puhua urheilukulttuurista, katsomossa näkyi paljon kotijoukkueen värejä ja meteli oli korvia huumaava. Jopa aikalisällä! Perinteiset "kiss cam" ja "dance cam" mediakuutiolla loivat hyvää fiilistä katsomoon ja väki viihtyi. Tykkäsin todella. Jos vielä Fugeen joskus menen ja tarjotaan vaihtoehtoina futista vai korista niin eipä tarvitse kauaa pohtia. Koris it is.

Bussissa en vielä tiennyt miten hieno ilta oli edessä

Sasu ja Petteri loistivat!

Suomi-fanit

Tunti ennen peliä ja katsomo puolillaan

Aamulenkit olivat joitain vuosia sitten mullekin arkipäivää mutta nyt ne on jotenkin jääneet taka-alalle. En tiedä mikä siinä on että lomalla kuitenkin ne tuli taas osaksi päivärytmiä, tai ainakin joka toisen päivän rytmiä. Parina iltana tuli tutustuttua kulttuuriin niin pitkään että aamulla piti nukkua kunnes silmien auettua suuntana oli suoraan uima-allas. Ehkäpä pitää ottaa aamulenkit taas kuvioon mukaan kotonakin, muutenkin kuin pelipäivien osalta, jotenkin se päivä vaan lähtee hyvin käyntiin kun saa vähän happea roppaan heti auringon noustessa.

Fuengirolan rantakatua kelpasi dallata

Aamulenkin kauneutta

Tytöt ja El Toro

Loman lähestyessä loppuaan alkoi taas työasiat tulla mieleen, viimeistään siinä kohtaa kun Pesäkarhujen toimari Satu tuli paikalle ja päästiin kunnolla vaihtamaan kuulumisia. On helpottavaa kun saa vertaistukea ja pääsee yhdessä miettimään miten asioita kannattaisi (ja ei missään nimessä kannata!) hoitaa. Sadusta tuli mulle tärkeä ihminen jo Pesäkarhu-vuoden aikana ja on ilo nähdä miten hienosti Porissa on seuraa luotsattu eteenpäin. Mutta kuten niin usein, myös näiden keskustelujen jälkeen seuraavana päivänä huolehdin kollegan jaksamisesta. Suurella sydämellä ja intohimolla kun työtä tekee, ei huomaakaan miten sitä ajaa itsensä piippuun. Silloin tarvitaan ystäviä ja viisaita esimiehiä jotka muistuttavat itsestä huolehtimisesta. Pesisperheestä niitä onneksi löytyy runsain mitoin, musta on aina hienoa huomata miten yhteisöllistä porukkaa me ollaan vaikka kentällä tapellaankin pisteistä. Toisesta pidetään silti huolta, välitetään. Arvostan sitä valtavan paljon.

Viherpeukalo Miia bongasi parhaat appelsiinipuut.

Viikko Fuengirolassa loppui aurinkoiseen mutta tuuliseen päivään. Vietimme sen kierrellen katuja ja nauttien valosta. Illalla pakkaus ja aamuyöstä lähtö kohti kotia, virkistyneenä ja valmiina kauden alkuun. Mahtavaa oli nähdä kaikkia tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin, ja luonnollisesti muistella myös viime vuoden Fuge-pesis viikonloppua jolloin kävimme Jymyn kanssa pelaamassa Imatraa vastaan kauden avauksen Fugessa. Tämän vuoden Fuge-pesiksen osalta voi vaan haukkoa henkeään. Kotisohvalta ja eri some-kanavista pystyi helposti aistimaan miten hienosta viikonlopusta oli kyse, ja kun katselin järjestelyjä kentällä niin hattua pitää nostaa Valkeapään Janille, Pajareille ja muille puuhamiehille, eteenpäin mentiin valtavala loikalla ja iso työ tuotti ison tuloksen. Hienoa!

Tässä alla vielä kasa kuvia viikolta. Niiden myötä toivotan koko pesisperheelle upeaa pesiskesää, ollaan ylpeitä sitä mitä tehdään ja nautitaan työn tuloksista kentillä. Hymyillään kun tavataan!

-inga

Katukuvaa Fugesta. Kaunista mutta kylmää.

Joskus on mukavaa olla tekemättä yhtään mitään.

Dalai Laman ja Desmond Tutun ajatuksia kelpasi kerrata pilviä seuraillen.

Suurten kysymysten - ja sangrian - äärellä.

Sadepäivänä ehtii käymään vaikka ruokakaupassa ihmettelemässä. Mitäs tästä tekis?

Kotiinlähtö edessä.

Ei lomaa ilman perinteistä varvaskuvaa.