Tarina matkasta takaisin työelämään

Aurinko nousee joka päivä aikaisemmin ja tuntuu että sen mukana nousee myös mun mieliala, sillä odottelen jo kovasti ensi viikolla alkavaa uutta työrupeamaa. Ennen kuin mennään siihen, prosessoin vielä kerran läpi tarinan matkasta potkuista tähän päivään. Haluan avata tätä koska tiedän että tuhannet ihmiset ovat nyt ja tulevina kuukausina Koronan vuoksi joko lomautettuja tai työttömiä eivätkä oikein tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, edessä on vain pelko. Usko huviksesi, tiedän miltä se tuntuu.

Taikaelämää. Luota että elämä kantaa.

Alku

Kun olin ison kriisin kourissa, identiteetti hukassa, oli pää tietenkin täynnä kysymyksiä. Kuka mä oikeasti olen? Mikä mun rooli on tässä maailmassa? Mitä teen kun kukaan ei aseta toiveita, pyyntöjä, vaatimuksia? Mitä minä haluan elämältä? Mikä musta tulee isona? Jaoin prosessin mielessäni muutamaan isoon yläotsikkoon joihin sitten pureuduin tarkemmin viikkojen ja kuukausien kuluessa. Nämä yläotsikot olivat työ, arvot, ihmisyys. Huh, tuntuupas ne nyt näin jälkikäteen isoilta, kädet hikoavat tätä kirjoittaessa mutta koitan avata niitä sulle nyt tarkemmin.

Työ

Työn menettäminen on iso kriisi kenelle tahansa. Kaikki se johon olet itsestäsi antanut 110% on yhtäkkiä poissa. Verkosto jonka kanssa olit tekemisissä päivittäin, hiljenee, puhelin ei enää soi, sähköpostia ei tule. Tietenkin ystävät tuosta verkostosta ovat edelleen rinnalla mutta se päivittäinen työpöhinä kun hiljenee, jäljelle jää paljon hiljaisuutta. Aloitin pohdinnat tulevaisuuden työminästä poikkeuksellisesti siitä mitä EN halua. Tulin lopputulokseen että en halua enää 24/7 paineistettua urheiluseuraelämää, vaikka siitä myös valtavasti menneiden vuosien aikana olen saanut iloa ja onnistumisen elämyksiä. Jatkossa en kuitenkaan halunnut enää antaa työlle itseäni kokonaan. Intohimo oli sammunut, tai oikeastaan siirtynyt omaan hyvinvointiin. Kun tämä oli selvää, jatkoin tutkimalla missä olen hyvä, mitä voisin jatkossakin tehdä, mistä saan hyviä fiiliksiä. Vastaus tuli aika äkkiä. Ihmiset. Ihmisten kanssa toimiminen, heidän ”lukemisensa”, yhdessä asioiden eteenpäin vieminen, siinä olen hyvä ja sitä haluan! Päivitin CV:ni ja laitoin itseni markkinoille.

Arvot

Opin kantapään kautta jo syksyllä 2018 että elän täysin arvojeni vastaisesti. Se oli kova paikka. Toisaalta, jo silloin alkoi työ sitä kohti että tämä asia muuttuisi. Kesän 2019 aikana kävin läpi arvoni uudemman kerran ja löysin sieltä elämäni tärkeimmät asiat joille elän. Arvopohdiskelun aikana kävin tiukalla kammalla läpi myös menneisyyteni ja miten olen tähän asti elänyt. Vastaan tuli paljon muistoja tilanteista ja elämänvaiheista jolloin olen toiminut arvojeni vastaisesti, ja ne puolestaan nostivat pintaan paljon tunteita. Surua, syyllisyyttä, kipua, katkeruutta, vihaa – sekä itseäni että muita kohtaan. Tähänastisen elämän läpikäyminen oli itse asiassa käännekohta oman itseni kehittämisessä, sillä kaiken läpikäydyn jälkeen totesin että mennyt on mennyttä, voin joko jäädä vellomaan ikävissä tunteissa ja antaa niiden värittää myös tulevaisuuttani, tai voin antaa anteeksi. Anteeksiantaminen sekä itselle että toisille oli valtavan vapauttava kokemus. Se kesti päiviä ellei viikkoja. Hetki hetkeltä, muisto muistolta kävin läpi tunteet, annoin niiden tulla pintaan ja sen jälkeen päästin irti, annoin anteeksi. Ymmärsin että vasta menneisyyden peikoista irti päästämällä on mahdollista jatkaa tulevaisuuteen puhtaalta pöydältä. Työ oli tehtävä, tunteet koettava mutta kyllä kannatti! Tuntui kuin sydämestä, sielusta ja korvien välistä olisi lähtenyt paljon painon tunnetta ja mustaa sumua, ja tilalle tuli happea, valoa, iloa. Ja ennen kaikkea rauhaa. Ymmärrys siitä että menneisyyden varjot eivät määritä tulevaisuuttani. Totta kai eletyssä elämässä on myös valtavan paljon iloa ja hyviä muistoja, ja olen niistä todella kiitollinen. Kaikki se hyvä mitä ihmiset ympärilläni ovat elämääni tuoneet, kaikki ilot, naurut, lämpö sydämessä, se on siellä edelleen hyvinä muistoina. Tuon hyvän kannan mukanani tulevaisuuteen ja se on pohja uskooni ihmisyyteen.

Luin juuri Anne-Marie Krogarsin kirjan ”Repola & Kettu – kirja tietoisesta johtamisesta” ja törmäsin siinä hyvältä tuntuvaan anteeksiantamisen harjoitukseen (by Jack Kornfield). Itse en ole tuota tehnyt mutta se tuntuu hyvältä. Siksi kirjoitan sen tähän, jos joku vaikka haluaa asiaan lähemmin tutustua, ja muistiin myös itselle että tässä on konkreettinen harjoitus jota voin tarvittaessa tehdä. Muista että anteeksianto toimii kuin aaltoliike, kerralla tuskin löydät rauhaa. Asiat palaavat mieleen mutta kun niitä käsittelee tarpeeksi, rauha laskeutuu sydämeen. Kärsivällisyyttä! Ei helppoa, tiedän, mutta todellakin vaivan arvoista!

-----------------

                      Pysähdy, tunne hengityksesi ja sulje silmäsi.

Palauta mieleesi vihaan tai syyllisyyteen johtanut teko, huomaa sen myötä nousevat tuntemukset, mitä tahansa ne ovat. Havainnoi tunteita kuten vihaa, itseinhoa tai kostonhalua kehossasi. Jos mahdollista, yritä hyväksyä tuntemukset sellaisenaan. Tunnustele, onko sinulle mahdollista päästää niistä irti, ja miltä se tuntuisi.

Kun olet valmis, sano mielessäsi tai ääneen antavasi itsellesi tai toiselle anteeksi, ja huomaan, miltä anteeksianto tuntuu kehossasi ja mielessäsi.

Anteeksianto syvenee ja laajenee kun toistat seuraavia lauseita:

”Olen monella tavalla hylännyt itseni, toiminut vastoin omaa etuani ja siten vahingoittanut itseäni. Olen toiminut näin ajattelemattomuuttani, suojellakseni itseäni, pelosta tai ymmärryksen puutteesta.

Annan itselleni anteeksi.” 

”Olen monella tavalla pahoittanut toisten ihmisten mieltä, loukannut heitä, kiusannut ja aiheuttanut heille harmeja. Olen toiminut ymmärryksen puutteesta, pelosta, vihasta tai kateudesta tai ajattelemattomuuttani.

Annan itselleni anteeksi.”

”Toiset ihmiset ovat loukanneet minua, vahingoittaneet minua ja aiheuttaneet pahaa tai syyllistyneet väärinkäytöksiin. He ovat toimineet näin ajattelemattomuuttaan, tavoitellessaan omaa etuaan, hyötyäkseen tai pelosta, vihasta tai kateudesta.

Annan heille anteeksi.”

Paina anteeksiannon tunne mieleesi.

Kielteisten tunteiden keskellä voit palata anteeksiannon ja hyväksymisen tunteeseen ja jäädä siihen.

Voit palata tunteeseen aina, kun kielteiset tai repivät tunteet täyttävät mielesi.

-------------------------------------

Ihmisyys

Millainen ihminen olen? Millaisia ihmisiä haluan elämääni? Mitä ihmisyyteen kuuluu? Millainen on hyvä ihminen? Isoja kysymyksiä ja nämä ovat niitä joiden kanssa tulen varmasti viettämään paljon aikaa elämäni loppuun asti. Hyvään ihmisyyteen kuuluu mun mielestä sekä itsestä että toisista välittäminen. Tähän asti olen asettanut usein muut itseni edelle ja vasta nyt olen ymmärtänyt että mun pitää voida hyvin voidakseni auttaa muita. Oma hyvinvointi ja terveys on toki ollut aina arvolistani kärjessä, mutta käytännössä muiden tarpeet ovat aina ajaneet ohi. Vaikka olen ollut itse väsynyt, fyysisten uupumisoireiden moukaroitavana, olen venynyt auttamaan muita. Vasta nyt ymmärrän että noina hetkinä olisi pitänyt osata sanoa ”ei” muille ja hoitaa itseäni. Tämäpä se iso haaste onkin. Miten pitää kiinni omista rajoistaan, ettei joudu kohtaamaan uupumista, että on hyvä ihminen vaikka sanoo ”ei”? Miten priorisoida asiat niin että oma jaksaminen riittää kaiken hoitamiseen? Kun tätä kysymystä mietin, palasin jälleen ajatuksissani kohtaan ”työ”. Voisiko mun tehtävä tässä maailmassa olla se että annan ihmisille työkaluja oman ihmisyyden käsittelyyn? Olisiko musta siihen? Lukiossa kirjoitin psykologian reaalissa ja sain siitä M, Dublinissa luin psykaa vuoden ennen kuin valitsin lopulta sosiologian ja informaatiotieteet aineiksi joihin perehdyin…olisiko musta henkiseksi valmentajaksi, ”tasapainoisen elämän konsultiksi”? Näihin mietintöihin päädyin kun olin lukenut melko monta kirjaa itsensä kehittämisestä ja kriiseistä toipumisesta. Ja kun annoin nämä asiat alitajuntani pohdintaan, alkoi elämän taika. Tässä kohtaa elettiin varmaan jo 2019 loppua, 2020 alkua.

Kesä on tuloillaan, koronaa tai ei!

Tämän blogikirjoituksen hihhuliosuus tulee tässä

Kun aloin miettimään valmentamista, eksyin nettihaussani Valmentamon sivuille. Siellä tutustuin LifeCoach koulutukseen ja kappas, siitä oli tulossa yhden illan demovalmennus/infotilaisuus parin viikon päässä. Ilmoittauduin sen enempää ajattelematta. Samaan aikaan törmäsin myös käsitteeseen NLP (Neuro Linguistic Programming). Olin lukenut siitä jo aikaisemmin mutta en oikein saanut käsitystä mistä oli kyse. Ja kappas, siitä oli tulossa yhden illan demovalmennus/infotilaisuus parin viikon päässä. Ilmoittauduin. Kun olin antanut alitajunnalle luvan selvittää näitä asioita, löysin itseni parin viikon päästä kahdelta eri valmennukselta vähän vahingossa. LifeCoach iski heti. Tätä haluan! Täältä saan työkalupakin ihmisten auttamiseen. Ja kun liitän tähän vielä oman kokemukseni sekä persoonani, TIEDÄN että olen hyvä! Alkuinnostuksen jälkeen järki otti vallan. Ensin pitää löytää töitä, sitten vasta alkaa opiskelut. Laitoin kuitenkin Valmentamoon viestiä ja kerroin vähän itsestäni, ja että voisin olla avuksi jos joskus Tampereella apua tarvittaisiin sillä tiesin päämajan olevan Helsingissä. Viestittely oli positiivista ja siitä jäi hyvä mieli vaikkei mitään konkreettista tapahtunutkaan. NLP oli myös kiinnostava mutta eka kerta ei aivan vakuuttanut. Kuulin kuitenkin että Tampereella olisi toinenkin NLP-tilaisuus lähiaikoina ja ajattelin että käyn ehkä myös siellä. Viikot kuluivat ja eräänä päivänä kun luin kaikessa rauhassa kotona, nakutti takaraivossa ajatus että pitäisi mennä katsomaan netistä koska se NLP-ilta on. Muutaman kerran hylkäsin ajatuksen mutta koska se puski jatkuvasti päälle, tein työtä käskettyä. Ja kappas, se oli samaisena iltana. Ilmoittauduin. JA NYT tulee se todellinen ”asiat tapahtuu juuri niin kuin pitääkin”-osuus.

Maaginen vuorokausi

Illalla menin NLP-iltaan. Sali oli melkein tyhjä ja meitä pyydettiin istumaan paikkaan joka tuntui hyvältä. Pöydällä oli intuitio-kortti jota ei saanut kääntää ja katsoa ennen lupaa. Korteissa oli sanoja ja lauseita, ja ohjaajan mukaan jokainen löytää itsensä juuri oikean kortin kohdalta istumasta. Mun ajatukseni illasta oli siis että käyn selvittämässä olisiko NLP sitä mihin mun pitäisi panostaa. Istuin alas miettimättä sen tarkemmin mihin. Tuli aika kääntää kortit. Mykistyin. Mun kortissa oli yksi sana ”Kyllä.” Siinä se tuli, vastaus illan kysymykseeni. Selvällä suomen kielellä ja tekstin ympärillä aurani värit - violetti ja kulta. Huh-heijaa hihhulia! Ilta oli kokonaisuudessaan todella mielenkiintoinen ja vahvisti ajatusta että lähden opiskelemaan NLP Practitioner-opinnot. Nukuin kuitenkin vielä yön yli ja ilmoittauduin. Heti NLP-ilmoittautumisen jälkeen sain viestiä Valmentamosta. Heillä olisi tarvetta assarille syksyllä Tampereella alkavaan LifeCoach koulutukseen, kiinnostaisiko? No kiinnostaa!!! Näin mulle oli sitten vuorokauden sisällä annettu kaksi opiskelupaikkaa jotka vievät mua eteenpäin siinä minkä olen todennut täällä olemiseni syyksi – ihmisten auttaminen. Olihan melkonen vuorokausi! Kerrottakoon nyt vielä sekin sitten vielä kirsikkana kakun päälle että tuo NLP kurssi johon ilmoittauduin jouduttiin perumaan MUTTA samana päivänä löysin Tampereelta toisen vastaavan joka alkoi samana päivänä kuin se joka peruttiin, ja kun otin sinne yhteyttä niin vastaus oli ”jännä miten otit juuri nyt yhteyttä kun olen lähdössä lomalle josta tulen vasta suoraan koulutukseen, ja mulle tuli juuri tähän hetkeen peruutusaika niin ehdin sulle soittelemaan asiasta ja varmistamaan opiskelupaikkasi”. Vieläkö joku väittää että asiat eivät tapahdu juuri niin ku niiden pitääkin??? :D

Siinä se makaa. Vastaus mun kysymykseen.

Noin, opiskelupaikat – check! Sitten oli edessä työnhakuun keskittyminen. Kriteerini työlle olivat seuraavat:

-       selkeä työaika esim. 8-16

-       työ jää töihin – oma aika on omaa aikaa

-       työ joustaa jotta saan suoritettua opinnot

-       haluan toimia ihmisten parissa

Kuinka sattuikaan, näin lehdessä jutun jossa kerrottiin erään Prisman laajentavan aukiolojaan sekä verkkokauppatoimintaansa. He hakivat uutta väkeä töihin. Mietin hetken ja totesin että tuohon täyttää kaikki toiveeni työpaikasta joten hain paikkaa. Pääsin rekrytointiprosessissa lopulta maaliin asti ja pääsiäisen jälkeen alkaa työt. Tuntuu hassulta sanoa mutta kiitos Koronan, mä pääsen aloittamaan työt jo tässä kuussa. Olen valtavan kiitollinen ja onnellinen tästä mahdollisuudesta. Pääsy isoon organisaatioon helpottaa, vaikka palkkaa tulen saamaan vähemmän kuin nyt päivärahoja. Haluan kuitenkin tehdä töitä, nämä neljä seinää on nyt aika lailla nähty!  

Ulkona paistaa aurinko ja sen valo on löytänyt myös mun sisimpääni. Tulevaisuuden suunnitelmat alkavat muotoutua, mulla on selvä suunta, uusi intohimo, halu oppia ja opettaa. Mulla on mahdollisuus tehdä tästä maailmasta pikkuisen parempi paikka, se jos mikä on mahtava homma! Ja mikä oli sitten tämän piiiiiiiitkän tarinan opetus?

Usko itseesi.

Pidä kiinni unelmistasi.

Anna itsellesi armoa ja rakkautta.

Ikinä ei ole liian myöhäistä.

Näillä mennään,

Inga