Tajunnanvirtaa - sekavuutta vai luovuutta

Tämä blogiteksti tulee silmiesi eteen tajunnanvirtana ilman editointia ja sanamuotojen mietiskelyä. Teen tämän siksi että menneellä viikolla twitteriin lähettämäni työpöydän sotkukuva herätti keskustelun siitä onko sotku vain sotkua vai kyteekö siinä luovuus. Niinpä päätin avata ajatusmaailmaani sinulle. Voit sitten itse päätellä mistä on kyse.

Istun Hiukan aurinkoisessa katsomossa, mittari näyttää +22. Ei huano, sanois porilaine. Tänään pelataan Jymyn A-poikien ensimmäinen sarjamatsi, vastassa Kossu. Pitiköhän meidän järkätä tänne lipunmyynti? Ketään ei ollut portilla kun tulin, kello on jo 17.04. Hitto, aika kuuma tuo aurinko. Noh, ei saa valittaa kun kerrankin paistaa!

Jymyn pojat tulee kentälle, onpas ne jotenkin pienen näköisiä kun juuri pari tuntia sitten olin miesten pelipuku kuvauksissa samaisella kentällä ja ihastelin miesten uusia pelipukujen istuvuutta. Ovat meinaan aika lailla sopivan malliset nyt, ei enää mitään telttameininkiä vaan vähän sitä mitä toivoin jo heti tänne tullessani. Kesti hetken tehdä tuotetestausta että löydettiin materiaali joka kestää syöksymisen. Tälle kaudelle tuotekehittely toi uudet pelipukumallit. Komiaa. J Nyt voi hyvällä omallatunnolla kutsua pelejä katsomaan myös naisia joita ei itse peli niinkään kiinnosta. Kun voi keskittyä muihinkin asioihin kuin taktiikaan.

Tänään oli hyvä tilanne kun Hiukkaan saapui meidän uusi fanituotemyyjä suoraan Tampereelta. Ikänsä pesiksen parissa ollut tyyppi reagoi aivan samalla tavalla kuin itse tein 2014 syksyllä. Star struck. En tiedä oliko syynä ne uudet pelipuvut vai yksinkertaisesti se että ympärillä pyöri ne tyypit joiden otteita on seurannut vuosien ajan, tyypit joita on aina katsonut ylöspäin ”hitto noi on hyviä”. Nauratti ne reaktiot, varsinkin kun itselle nuo tyypit on nykyään vaan ”jätkät”. Joukkueellinen huikeita urheilijoita mutta myös hyviä tyyppejä, kavereita. Taas tuli mieleen    …. Noniin, ajatus katkesi kun tajusin että täällähän soi slovari! Ei taida olla poikien itse tekemä alkulämppä levy. :D

Edellisessä blogissa kirjoittelin että alotan Pure-reenin. Sitä on takana nyt 5 viikkoa. Kovaa on kyllä menty mutta jotenkin tuntuu ettei nuo salireenit ole se juttu mitä jaksaa kovin kauaa. Mieti nyt, 6 reeniä/vko joista 4 salilla. Tylsää. Kaipaan palloja. J Saapi nähdä saadaanko jonkunnäköinen Lady-pesis ryhmä kokoon Sotkamoon tälle kesää. On se lajireeni vaan niin paljon mukavampaa ja tehokasta. Salilla käsipäivänä sykkeet pyörii palauttavan reenin paikkeilla, lajissa saa aina tehoreeniin. Niin, taas tullaan tähän jo äidin minulle toteamaan lauseeseen jostain alakoulu-iästä ”miks sun pitää olla niin musta-valkonen?” Totta, mulle asiat on joko tai, ei välivaiheita. Joko reenataan tai ei reenata. Joko tehdään töitä koko sydämellä tai ei tehdä ollenkaan. Joskus toki toivoisin vähän joka saralla että löytyisi sitä harmaata aluettakin. Olisi itselle helpompaa. J

Tulipas vaihdettua kuulumiset tässä samassa istuskellessa myös Vaaran Pesiksen edustuksen kanssa. Kovasti odotetaan sielläkin kauden alkua, huonoista ranking-ennusteista huolimatta. Aivan oikein, keskitytään omaan tekemiseen. Ja mikä parasta, Essi kertoi Lukon saapuvan Kajaaniin pelaamaan jo puolen toista viikon kuluttua. Jee! Täytyypä mennä katsomaan kasvattajaseuran otteita. J

Niin tuosta Puresta vielä! 3 viikkoa on siis jäljellä ja tämä aika mennään varmastikin kovaa. Itsellä on vielä vähän kysymysmerkkinä että jatkanko sillä vai otanko ohjelmaan reenejä joiden toimivuus MINULLE on varmaa.

Noniin, sitten seuraan lyöttäytyy yksi Sotkamon pesiskatsomon vakiokasvoista – Hyrrä. J Kirjoittaminen tauolle.

---------

Kotona. Kello lähestyy yhtätoista ja nukkumaan mennessä tuli vielä tarve kirjoittaa tämä teksti loppuun. Niinpä naputtelen nyt sängyllä maaten, kone sylissä. Pelin alkaessa kentälle alkoi virrata sen verran tuttuja kasvoja että oli pakko pakata kone laukkuun ja mennä jutulle. Mukavaa väkee nää kaenuulaiset, kyllä niiden kanssa nauraa saa. Peli oli hyvä, Jymy voitti. Itse lähdin ekan jakson jälkeen kotia kohti, Sapsolta puhaltava vilpoinen tuuli alkoi käymään liian tuttavalliseksi.

Äitienpäivä on sunnuntaina. Mietin sitäkin tänään. Mulla se sujuu toista kertaa puhelimessa jutellessa äidin ja siskon kanssa, aattelin myös heittää onnittelutekstarit parille ystävälle jotka ovat ensi vuonna tähän aikaan äitejä. Ekaa kertaa. Mahtaa niitä jännittää, samalla kun puolisot pähkäilee että mitä hittoa niille keksisi päivää juhlistaakseen. Tai sitten nämä ko. herrat heräävät realiteetteihin vasta sitten vuoden päästä ja panikoivat päivää ennen kun tuoretta äitiä pitää muistaa. Miehet on hassuja.

Meillä alkaa kausi ensi viikolla. Kuten aina, tänäkin vuonna huhti-toukokuu on ollut melkoista juoksua ja asioiden järjestelyä. Ensi viikolla tulee vielä osa kenttämainoksista, maanantaina mennään studioon tekemään äänimainoksia ja samalla pitää muistaa kaikki kauden alun markkinointi: lehti-ilmot, somenostot, Roadtripin järjestelyt…. Onhan tätä tässä. Tänä vuonna erilaista on kuitenkin tekemisen rauha. Tiedän mitä teen ja ympärilläni on ihmisiä jotka painavat samalla intohimolla tunteja laskematta. Onhan niitä ihmisiä ollut toki ennenkin taakkaa helpottamassa ja kaikki kunnia tästä Satakunnan suuntaan, mutta tänä vuonna tilanne on kuitenkin eri. Vaikka stressi aiheuttaakin unohduksia ja käsittämättömiä kämmejä (esim. läheltä piti tilanne kun olin laittamassa ajatuksissani deodoranttia hammasharjaan) niin silti jokin on erilailla. Onko mahdollista että jokapäiväinen mindfullness treeni toimii? Vain 10minuuttia joka aamu hengittämiseen ja läsnäoloon keskittymistä, voiko se auttaa näin paljon? Tiedä häntä mutta näin on hyvä.

Nyt on aika painaa pää tyynyyn ja nukkua niin kauan kuin nukuttaa! Huomenna ohjelmassa junnupelien seuraamista ja oma reeni. Tuskinpa tämä työkonekaan kiinni pysyy mutta ei se haittaa. Tää on mun elämää. Ja täällä Kainuussa on ihan hyvä olla, täällä missä lapset viedään leikkikentän sijaan pesiskentälle peliä katsomaan, koska rakkaus lajiin on veressä.

Nautitaan auringosta, ollaan #yhdessäparempia.

-inga

 p.s. oliko tää sekavuus nyt sitten luovuutta vai ei?? Haha, emmäävaantiiä, tää teksti vaan tuli sormista ulos! :)