Netti kaatuu, elämä loppuu!!! ...vai?

Huh, huh....

...onpa ollut hikinen ilta kun Elisan verkko kaatui ja työt tyssäsi kesken kaiken! Asiakkaalle luvatut tiedostot tunteja myöhässä, ja mikä kamalinta, oma some-elämä stopissa monta TUNTIA!! Mitä sitä sitten tuli puuhattua? Soitin äidille, siivosin, tein ruokaa, luin lehtiä... oliko nuo sitten niin kamalia juttuja puuhastella? Ei todellakaan. Tässä vain huomasi konkreettisesti miten kiinni sitä on verkossa ja somessa. Onko se huono juttu? En ole ihan varma... Aloin vakavasti harkita pientä some-taukoa. Vaikka jouluna aatto ja päivä....ehkä jopa tapani? Ajatus nostaa hien pintaan, se lienee merkki että kannattaisi oikeasti ottaa vähän etäisyyttä tästä, uskallanko sanoa sen ääneen, addiktiosta.

Mulla on edelleen ystäviä jotka eivät ole Facebookissa, eivät Twitterissä, eivätkä edes painostuksen alla aio niihin liittyä. Mietin miten tämän illan katko vaikutti heidän elämäänsä. Yrittivät ehkä käydä lukemassa netistä Ilta-Sanomien uusimmat uutiset ja kun netti ei toiminut, he kohauttivat harteitaan "aha", ja jatkoivat muita puuhia. Kuulostaa kovin rentouttavalta kun vertaa tähän stressiin joka itselle iski päälle heti verkon kaaduttua.... Elämän pieniä herätyksiä. 

Mutta mennääs asiaankin tän syvällisen (?!) pohdiskelun jälkeen. ;)

WinterOpen eli Suomen suurimmat pikkujoulut juhlittiin viime viikonloppuna. Meno oli kuin Ruotsin laivalla, väkee ku pipoo ja riemu katossa! Itse kattelin tapahtumaa "sillä silmällä", ajatuksena että ensi vuonna olisin itse tekemässä tapahtumaa. Hyvä konsepti tuossa on kyllä koossa ja se mitä haastattelin kävijöitä niin tosi moni käy tapahtumassa perinteenä. Samalla kaveri- tai työporukalla joka vuosi tullaan viikonloppua viettämään. Suosittelen lämpimästi myös esim. pesisporukoille viikonloppureissuksi ens syksynä. ;) Muuten, WinterOpenilla on oma sivunsa myös Facebookissa, käy sieltä haistelemassa vähän tämän vuoden tunnelmia niin tiedät mitä tuleman pitää.

Viime viikonloppuna julkaistiin myös Sotkamon Jymyn teema kaudelle 2015. Korhosen Mikon ja muun porukan kanssa tätä mietittiin ja tässä on lopputulos. Jokainen on tärkeä, jokaista tarvitaan, eteenpäin mennään yhdessä. Tämä ei ole edes mitään sanahelinää vaan tässä parissa kuukaudessa olen huomannut tän olevan täällä myös konkretiaa. Yhteisö on todella tiivis. Se on ehdottomasti kivijalka menestykselle.  

Sitten vielä siihen pahaan, pahaan someen. Eilen tuli käytyä twitteröinnin huipulla kun kuvan mies tuli seuraajiini. Aika hienoo. Varsinkin nyt kun AngryBirds on osa päivittäistä elämääni. Mielenkiintoista ois tietää onko jollain porilaisella ystävälläni sormet pelissä siinä että Peter lähti mua seuraamaan...? Tunnustukset voi laittaa numeroon 0407575522. :)

Tiättekö muuten mitä? Huomasin eilen puhuvani jotain kirjakielen tapasta kun oikeen innostuin. Suunniteltiin ja ideoitiin Jimin kanssa juttuja niin huomasin miten kieli kääntyi kirjakieleen kun pulssi nousi! :D Aika jännä juttu... onneks kohta pääsee joululomalle kotio puhumaan taas rauman giält...ja porrii...o-ou, sitte mua ei taas ymmärrä kukaan kun tuun takas lomilta. :)

Semmosia tällä erää. Jatkan nyt illan viettoo viä hetken ennen unille menoo, ja mikäs tässä on ollessa kun kämppä on siivottu ja ruoka tehty! Nettitauko, tervetuloa toistekin! .....mut ei liian usein. ;)

Adios!

Väsyneen tytön mietiskelyä ja pohdiskelua

Iltaa!

Oon tässä jo pari viikko miettinyt että pitäskö tätä blogia alkaa päivittämään ihan tosissaan, ajatuksella less is more, useammin lyhyttä päivitystä, enemmän ajatusta maailmalle.

Niinpä päätin juuri äsken että näin teen. Jatkossa päivitän tätä blogia useammin että tekin saatte tästä enemmän irti. Tällä viikolla on tapahtunut taas aika lailla. Maanantaina oli töissä perusmaanantai - paljon töitä - vähän aikaa. Tähän vielä kun lisää lauantain pikkujoulujen jälkimainingit niin olihan maanantai! :D Päivän aikana ehdin miettiä useaan kertaan: miksi aina sitä viskiä? Noh, kivaa oli joten kai kurjimus oli sitten sen arvoista. :)

Aika komee auringonnousu pilvien yläpuolella, eikö?

Eilen oltiin Roopen kanssa Helsingissä. Kolmen kumppanin kanssa palaveria. Paljon käytiin asioita läpi ja paljon kyllä naurettiinkin. Taas tuli pari vuotta lisää. :) Lentokentällä kun kattelin sähköposteja lentoa odotellessa tuli Roope kertomaan että bongasi julkkiksia. No, mää tietty heti jutulle Rikun ja Tunnan kanssa. Selvisi että äijät oli tulossa Kuopiosta, melkosta maailman vallotusta sekin. Onhan siellä kalakukkoja ja kaikkee, vielä kun niitä saa kalakukoiksi kutsua.... Jymy-pipojen omistajiksi tunnustautuivat seikkailija-äijät. Tänään sitte päivällä selvis töissä että Jamohan ne pipot oli äijille joskus hommannut. Yhtä puheliasta porukkaa tuntui tää kaksikko olevan kuin telkkarissakin. Siinä kun juteltiin, tuli toinenkin fani ottamaan kuvaa starojen kanssa. Selvis että kaveri on Minskistä ja äijät sai heti kutsun kylään, "you  won't be hungry" oli lupaus. Mä mietin hiljaa mielessäni kaikkia eksoottisuuksia mitä siellä saattas olla tarjolla...

Summa summarum, Riku ja Tunna saatiin Roopen kanssa samaan kuvaan ja matka jatkui. Tervetuloa äijät Sotkamoon! Lupaan järjestää niin että Kippo on auki kun tulette! Jos käyttäydytte, voin lähteä seuraksi syömään, on iteltäkin viä tuo ravintola kokematta. :)

Dr. Livingstone times two, I presume? :)

Tänään onkin sitte ollu vähän unelias fiilis. Eilen meni pitkään ja tänään piti herätä aikasin, niinpä väsy toi mukanaan vähän huonooki fiilistä. Ei aina ole kivaa, nih! Huomenna sitte taas hymy huulilla kumppaneiden luo. Sopimaan uusia soppareita ja miettimään kesän käytännön järjestelyitä. Ilta päättyy toimistolle klo 19-21 kun Korhoset Roope ja Topi tulee joukkuepalaveriin. Paas pistäen siis kysymystä Facebookiin iltasella, mää valvon vieressä ettei jätkät vastaa ihan mitä sattuu... tai sitte just sitä. :D 

Näillä mennään arvokkaat, ollaanhan kuulolla! :)

-i

Ihmettelyt ihmetelty, aletaas hommiin

Hephep!

Edellinen tekstini päättyi siihen että fiilistelin seuraavan päivän pressiä jossa julkaistiin joukkue kaudelle 2015. Tosiaankin, joukkue julkaisiin melkein kokonaisuudessaan kyseisessä tilaisuudessa, ja loputkin parin viikon sisään. Kova nippu on taas kasassa, varsinkin kun sekä Kode että Jani jatkoivat. Pelillisesti tärkeitä tyyppejä mutta varsinkin nuorten sisäänajamisessa joukkueeseen nämä herrat ovat äärimmäisen tärkeitä hahmoja. Niinhän se on että se hiljainen tieto siirtyy sukupolvelta toiselle nimenomaan yhteisen tekemisen kautta. Laji kuin laji ja elämässä yleensäkin. Mutta hyvä näin! :) 

Kode YLE Kainuun tentissä. Live Streamilla oli muuten parhaimmillaan noin 3000 seuraajaa!

Sometusta ja uusia ideoita - ajatuksista tekoihin

Kulunut kuukausi oli siis ensimmäinen kuukausi Jymyn ja Myllyn palkkalistoilla. Ihan rehellisesti voin sanoa että ekat pari viikkoa meni ihmettelyyn ja tutkiskeluun mitä täällä oikein tapahtuu. Viikonloppuina huomasi että viikot olivat henkisesti kovia - unta riitti yli 20 tuntia viikonloppuun. Raskas työ vaatii raskaat unet...eiku?! :) 

Nyt perjantaina tuli Jymyn Mediakortti 2015 painosta. Siinä vihkonen josta olen kyllä todella ylpeä. Sitä meinaan väännettiin, käännettiin, viilattiin, muutettiin ja pohdittiin tunteella ja kauan. Tuossa projektissa huomasi hyvin synergiaedun mikä meillä toimistolla on. Myllystä Hyvösen Jaakko hoiti todella taitavasti visuaalisen puolen, Monetorin väki tsekkasi että alv-asiat on joka sivulla oikein mainittu, Obbin poikien kanssa saatiin Työhyvinvointi-sivu kuntoon ja sitten tietty me Jymyn puolella huolehdittiin muu sisältö. Yhteistyössä on voimaa!

My precious.

Twitter, Facebook ja Instagram on tullut tässä kuukauden aikana vielä tutummaksi mitä ne on olleet aikaisemmin. Varsinkin tilastojen seuraamisesta on tullut jokapäiväinen homma. Aika nopeasti pääsee sisälle siitä millainen viesti puree, mitä ihmiset haluaa. Ja meidän duunihan on toimittaa aktiiviympäristöllemme juuri sitä mitä se kaipaa. Aloitimme mm. viime viikolla Facebookissa "Joukkuepalaveri"-nimeä kantavan kyselytunnin jossa pari joukkueen pelaajaa vastailee parin tunnin ajan fanien kysymyksiin ja jutustelee mukavia. Nimi tulee siitä että JOUKKUE on tässä tilanteessa nimenomaan koko aktiiviympäristö; fanit, kumppanit, joukkue, me toimiston väki. Eka joukkuepalaveri tavoitti lähes 6000 ihmistä. Uskaltaisin sanoa siis että se kiinnosti seuraajiamme. Näinpä tämä pilotti saa jatkoa. 

Immo Rautiainen ja veljensä Kosti hoitivat hienost ekan Joukkuepalaverin. Pelimiehiä.

Markkinointi ja sähköinen viestintä on sattuneesta syystä alkanut kiinnostaa mua erityisen paljon. Hyviä ajatuksia ja haastoja olen löytänyt twitterin kautta Tolvasen Villeltä ( @villetolvanen ). Melkein päivittäin ilmestyvä blogi avaa hyvin juttuja, ja kerran jo luulin että oma tekstini on Villen blogissa, sen verran samoilla linjoilla mennään. Mutta käykäähän tutustumassa jos nämä asiat kiinnostaa. Ekan joukkuepalaverin aikana tein myös itse siinä Immon vieressä vähän hommia, piirtelin alta löytyvän ajatuskartan joka on peräisin Villen hostaamasta tilaisuudesta. Hyviä ajatuksia.

Kaikki mitä duunataan on duunii.

Uusia harrastuksia ja koti-ikävää

Olen tullut siihen lopputulokseen että tässä Kainuun ilmassa on jotain ihme hiukkasia, oon meinaan lähtenyt sellaseen harrastukseen josta oon joskus sanonut että EI KOSKAAN. Kyseessä on siis hölkkäkoulu (lue: juoksukoulu). Opetellaan siis porukalla juoksemaan ja tavoitteena on keväällä järjestettävä juoksutapahtuma Kajaanissa. Huh, huh, hölkkäkoulu.... Toki, tähän väliin täytyy kertoa että oon aloittanut myös Fustra-reenin Hartikaisen Antin opastuksella ja Antti on LUVANNUT että juoksu on helpompaa kun saadaan ryhti kuntoon. On muuten käsittämätöntä millasessa etukyyryssä mä normaalisti olen, nyt sen vasta oon huomannut. Ekaa kertaa kun crossarilla mut väännettiin siitä etukumarasta suoraksi, meinasin lentää selälleni! Katopas itsekin huvikses joskus peilistä sivuprofiiliasi kun kävelet siitä ohi. Voin melkeen vannoa että ellet ole asiaan kiinnittänyt huomiota ja teet istumatyötä niin kuljet neanderthaalisessa etukenossa - ei hyvä! Piikkimatto, pilatesrulla ja hengitysharjotukset tulee taas tutuksi.

Pilatesrulla. Not so precious.

Uudet harrastukset pitää mielen virkeenä samalla kun koti-ikävä pyrkii sillon tällön ihon alle. Viime viikolla koti-ikävää laimensi lentovaraukset. Jouluksi kotiin teemalla jaksaa vielä nämä 6 viikkoa. Kävin myös Joensuussa koti-ikävää laimentamassa. Siellä kun asustaa eräs vanha pelikaveri Raumalta, rakas ystävä jota on viime vuosina nähnyt aivan liian harvoin. Aivan huikeeta että se on nyt tuossa 200km päässä, kyllä teki hyvää höpöttää kaikkea maan ja taivaan väliltä. Niin ja hei, tuleehan mun luo tässä kuussa läjä porilaisia, ei sentään Salme Pasi mut muutama melkee yht kova tekijä. :) Ei tarvinnut miettiä koska pitäisin tuparit kun Porin suunnasta ilmoitettiin: "Me tullaan WinterOpeniin, järjestä sillon tuparit!" Aha, asia selvä. :)

Tiddi-dii, tänne mennään porilaiste kans!

Jos koti-ikävästä puhutaan niin sen suuri vihollinenhan on erinäisen puuhan keksiminen. Paikallisen urheilun seuraaminen on aina ollut lähellä sydäntä, niin Tampereella, Nokialla, Dublinissa, Porissa, Raumalla kuin nyt täällä Sotkamossakin. Tai itse asiassa sotkamolaista urheilua en ole viä päässyt seuraamaan mutta Kajaanissa kävin eilen katsomassa naisten salibandyliigaa. Paikallinen Papas otti niukan voiton Erästä. Kiva että näkee liigaa näillä leveysasteilla ja tulee tuttujakin käymään Kajaanissa pelireissuilla. :)  Toinen kajaanilainen suuruus eli Hokki on vielä kokematta. Mestis-porukka on hurjassa vedossa kun voittoputki on jo melkein 10 ottelua, toivotaan että sama tahti jatkuu maajoukkuetauon jälkeen. Lupaan poiketa katsomossa vielä tämän vuoden puolella sillä kyllä se kiakkokin on parasta paikan päällä. :)

Papas - Erä 6-4.

Lunta, latua, turisteja ja kaunista luontoa

Tällä viikolla Sotkamoon pärähti yhdessä yössä melkeen 30cm lunta. Ja mikä parasta se on vieläkin maassa! Pikkuusen eri kuin Satakunnassa jossa lunta tulee, lähtee, tulee, lähtee... Nyt täytyy sitten toivoa että se pysyy täälläkin maassa kun menin noin sanomaan! :D Musta on ollut hassua ja hienoa huomata miten paljon esim. Vuokatin ensilumen ladulla riittää hiihtäjiä. Siitä asti kun se tehtiin, on hiihtäjien letka ollut melkeen katkeamaton. Ajan siitä ohi joka päivä töihin ja pois, ja joka kerta näen ladulla säpinää... ja parastahan siinä on se että samalle ladulle mahtuu sekä eri joukkueiden maajoukkuehiihtäjät että tavalliset tallaajat. Täytynee itsekin viedä sukset huoltoon ja lähteä lykkimään. Ainakin enemmän tulee hiihdettyä kuin viime vuonna (0 km). :) Lumen tulon lisäksi oon ihastellut tätä kainuulaista luontoa päivittäin. Varsinkin (ja tämä voi taas johtua niistä ilman hiukkasista) ilman väri vaihtelee hirmu paljon enemmän kuin etelässä. Joskus on punaista kun punainen aurinko valaisee juuri ennen laskuaan tai kun aamulla aurinko nousee pilviselle taivaalle ja pilvet värittyvät punaan, sitten taas joskus on keltaista kun se aurinko paistaa ohuen pilven läpi ja niin, usein on myös todella pimeää. :) Toinen luonnon ihme minkä vuoksi meinasin yhtenä aamuna ajaa sillalta järveen oli höyry. Koko järvi höyrysi aamuauringossa. Sillon päivällä mietinkin että olenko mä kulkenut silmät kiinni koko ikäni kun tuntuu että näitä luonnon eri ilmeitä tulee joka päivä vastaan....? Noh, pääasia että niitä tulee, harmi että en ole ihmettelyiltäni saanut otettua juurikaan kuvia näistä ihmettelyn aiheista. Tulkaa itse katsomaan!! :)

Onpas tullut taas tekstiä. Tän siitä saa kun kaikki viikot puhuu koko ajan ja viikonloppuna ei ole juttukaveria. Sunnuntaina sitten kirjotan teille koko viikonlopun pärinät. :) Nyt täytyy kuitenkin lopetella ja alkaa valmistautua UKK-testeihin. Hienoa nähdä miten "notkea" olenkaan. :) 

Tänään on muuten isänpäivä! Hurjasti onnea ja iloa kaikille isille, isoisille, isäksi haluaville, ja muille jotka tuntevat isän roolia hoitavan. Omalle isälleni ja vaarille vein tänään kynttilän hautausmaalle. Itkuhan siellä tuli, ikävä on edelleen kova. Mutta ei nyt synkistellä vaan nautitaan sunnuntaista. Pidähän huoli, itsestä ja läheisistä! Adios! :)

-inga

VIELÄ PIKKU MUIKKARI TÄHÄN LOPPUUN. OLKOON TÄMÄ AJATUS ALKAVALLE VIIKOLLE!