Rakkautta ja Vuokatti Hiihtoa

Kello on 7.15 sunnuntai-aamuna. Herään, ei kiirettä mihinkään. Ainut sovittu puuha tänään on ruokailu ystävän kanssa klo 15. Käyn läpi sosiaalisen median ja sähköpostit kuten aina herätessä. Ei mitään uutta ja ihmeellistä. Huokaisen, nyt olisi aikaa sille isolle R:lle. Nyt ollaan hetkessä jolloin sitä kaipaan. Olisi aikaa köllötellä, jutella, nauraa, käydä läpi asioita ja saada tuoretta näkökulmaa tai vahvistusta omille ajatuksille. Tai sitten vaan olla, laittaa korva toisen rinnalle ja kuunnella sydämen ääntä... No joo, voisin toki soittaa ystävillekin juttuseuran osalta, mutta hei, kello on 7.30 sunnuntaina. Vähän armoo niillekin. :)

Rakkaus on jännä juttu. Se tulee kohdalle kun sitä vähiten odottaa. Etsimällä sitä ei löydä. Jotkut yksittäiset parit vahvistavat tämän säännön. Otetaan esimerkiksi ystäväni Tampereelta. Sinkku pidemmän aikaa, liittyy Tinderiin, ja kuin kirjaan olisi kirjoitettu, bongaa sieltä kuopiolaisen tyypin joka sitten sattuukin olemaan se sielunkumppani, paras ystävä, kaikkea mitä voi toivoa. Eli kyllä, näitäkin tapahtuu, mutta oon kyllä vahvasti sitä mieltä että nämä ovat niitä poikkeuksia mitkä vahvistaa säännön. Oma käsitykseni Tinderistä on tämä (joo, olen pelannut Tinder-peliä jo jonkin aikaa): siellä voi tavata ihan mukaviakin tyyppejä, mutta kun keskustelua on käyty jonkin aikaa, ne harvenevat ja lopulta tyyppi unohtuu. Kertaakaan ei ole osunut kohdalle WAU-tyyppiä. En sano etteikö koskaan osuisi mutta ei ainakaan vielä näin ole käynyt. Kyllä ihminen pitää kohdata kasvotusten että "se jokin" iskee tajuntaan. Silmistä sen näkee, ei kirjoitetusta tekstistä. Vielä ei appsit pysty rakkautta luomaan.

Juuri päättynyt Nelosen Ensitreffit alttarilla oli mielenkiintoinen ohjelma. Asiantuntijoiden valitsemat parit menivät naimisiin, tutustuivat 5vkoa jonka jälkeen päättivät jatkavatko avioliitossa vai ottavatko eron. 2/3 pareista jatkoi. Oli mielenkiintoista seurata miten eri parien yhteinen taival ja persoonien yksittäiset ajatukset ja pelot rakensivat suhdetta. Monta kertaa kuuli sanottavan "en olisi ikinä tuon näköisen tyypin puheille mennyt normielämässä". Ulkonäkökeskeisyys, niinpä. Itse oon aina pyrkinyt katsomaan ulkonäköä syvemmälle, mutta tottahan se on että jos multa kysytään meenkö jutulle Hjallis Harkimon vai Teemu Selänteen kanssa "sillä mielellä" niin valinta ei ole vaikea. Arvostan leukaa. Vitsi, vitsi. :D Mutta ymmärsitte pointin.

Vielä pitää Ensitreffit Alttarilla ohjelmasta nostaa esiin yksi asia. Asiantuntijat ja varsinkin psykoterapeutti Maaret Kallio. Aivan huikea tyyppi! Avasi ihmisluonnetta ja selvitti käyttäytymisen syitä erinomaisesti meille sohvaperunoille. Sama upea analyysi ja hyvä huumori jatkui myös Enbuske & Linnanahde Shown haastattelussa. Jos mä olisin Nelosen johdossa, miettisin jo kovaa vauhtia Maaretille omaa ohjelmakonseptia. Katsojia riittäisi kyllä. Go Maaret!

Otetaanko sitten käsittelyn Temptation Island Suomi? Joo ei oteta. :) Sen sijaan taidan keitellä lisää kahvia, lukea vähän kirjaa ja lähteä ulos nautiskelemaan tuosta upeasta auringopaisteesta.

Hiihtämässäkin voisi käydä, nyt kun eilen löytyi jälleen se hiihdon ilo! Oikein totta, eilen, ekaa kertaa tänä talvena hiihtäminen oli kivaa. Yksinkertaisesti siitä syystä että voitelu oli kohillaan. Pitoa oli, lipsuminen alkoi vasta vikalla parilla kilsalla. Kyseessä siis tietenkin Vuokatti Hiihto jossa rykäsin 12km Ladyloppetin. Kiva kun tämä uusi sarja oli perustettu, pääsi tämmönen todellinen sunnuntai-hiihtäjäkin fiilistelemään. Edellisen kerran lähdin ladulle lappu rinnassa Hippo-hiihdoissa joitain kymmeniä vuosia sitten joten jännitys ennen starttia oli luonnollisesti kova. :) Leppoisassa seurassa 12km:n lenkki tankkauspisteineen päästiin kuitenkin loppuun asti ja hiihdon jälkeen syöty keittolounas kruunasi päivän. Kaverit heittivät haasteen että ensi vuonna vedetään sitte 30km perinteistä....noh....katotaan. :) Ihan muuten kuriositeettina, paras 30km:n hiihtänyt nainen hiihti sen samaan aikaan kuin me tuo 12km. Kovat on kovia. Erityisesti hattua nostan kainuulaisen rintin hiihtäjille, 60 pertsaa + 60 vapaalla. HUH, HUH!! Kovat on kovia.

No mutta, mukavaa sunnuntaipäivää sulle. Ota siitä kaikki irti, liiku, nauti, naura, rakasta, tee mikä sulle on tänään parasta. Kuullaan taas kun tulee jotain kerrottavaa. Tässä alla vielä kuvia eiliseltä, kivaa oli. :)

-inga

Perjantaina jännitys alkoi kun hain numeroni kisatoimistosta.

Tämmösiä matkoja oli tarjolla.

Raimo Vormisto ja silakka! :D 

Huolto pelas! Suolakurkkua, rusinoita ja mehua - toimii.

Hyytyminen vastatuuleen meinas iskeä mutta sisulla vedettiin maaliin asti!

Testi: toimiiko Olvi palauttajana? No ei ainakaan ole paikat kipeenä tänään! Eli toimii! :)

Kotiin päästyäni korkkasin tuliasipussin. Hyvvää sen olla pittää! :)

Tyypit tuloksen takana 2/2

JOUKKUE.

Tuo ihana sana joka on ohjannut elämääni 10-vuotiaasta lähtien. Iloja, suruja, voiton huumaa, häviön katkeraa kalkkia, tappion kyyneleet ja pelaajien kesken käydyt pelinjälkeiset "mitä jos"-keskustelut. Joukkueen kanssa käsitellään myös koko muu elämä. Ihastukset, rakastumiset, sydämen särkymiset, päänsäryt, lihassäryt, oman perheen surut, sairaudet, ilot, häät, synttärit, ELÄMÄ! Joukkue on ollut mulle aina kuin toinen perhe. Välillä on tapeltu, sitten sovittu, halattu ja jatkettu yhteistä matkaa. Elämässäni on edelleen tyyppejä elämäni ensimmäisestä joukkueesta. Vahva side ei katkea vaikka vuosia ja kilometrejä tulee väliin lisää. Joukkue = perhe = joukkue.

 Miten yksilöistä kasvaa joukkuepelaajia?

Kun lähdetään kasvattamaan junnuista pelaajia tietyt asiat nousevat isoon rooliin. Viime blogin jälkeen sain Kuosmaselta mielenkiintoisia papereita käteeni. Muistatteko kun puhuin junnujen "koodistosta" joka seurassa opitaan? Noh, selvisi että tiettyjä juttuja on todellakin kirjoitettu paperille asti. Asioita joihin kiinnitetään huomio jo pienestä pitäen, mutta varsinkin C-junnuista ylöspäin. Avaan teille nyt ne tärkeimmät asiat mitkä pelaajan kehitykseen vaikuttavat.

Tärkeimmät asiat ovat  1) palloilullinen lahjakkuus ja 2) asenne urheiluun. Toinen tulee geeneissä, toinen opitaan. Seuraava teksti on suoraan Mikon mulle antamasta paperista:
"Jymyssä on tiettyjä periaatteita pidetty kunniassa. Urheilullisuus ei välttämättä palloilussa ole itsestäänselvyys, Jymyssä se on keskeinen asia. Yksilöllisyys on tärkeä huoioida, se antaa vapautta harjoitteluun. Ajatuksena on, että yksilöiden kehittyessä myös joukkueen suoritus kehittyy."
Aika hyvin sanottu. Muita sanoja jotka tekstistä nousevat esiin on kilpailuhenkisyys, kovuus, hierarkisuus (edustus -->junnujoukkueet), ylpeys omasta joukkueesta ja tekemisestä, luottamus. Näillä arvoilla ja periaatteilla on saavutettu tulosta. Saa käyttää mut ei o pakko hei. ;)

Tässä blogissa käsittelen tyyppejä tuloksen takana, eli kerron teille oman näkemykseni osasta joukkueen pelaajista. Kuten viime kirjoituksessani mainitsin, Facebookin "Joukkuepalaveri" on tuonut pelaajia toimistolla käymään parin viikon välein. Ellei tätä olisi järjestetty, voin rehellisesti sanoa että en vieläkään tuntisi kaikkia näitä tyyppejä edes kasvoilta. Mullehan jollain tavalla tuttuja jymyläisiä ennen tänne tuloa oli Kode, Jani, Immo ja Roope. Ihan pikkusen on siis saanut opiskella näitä tyyppejä. En nyt käy tässä kaikkia läpi, ne vaan keiden kanssa ollaan enemmän juteltu ja joista mulla on syntynyt jonkinlainen mielikuva.

Immo ja Doksa oman firmansa Obbi Oyn mainoskuvauksissa. Photo by: Janne Kuronen

Mikko "Doksa" Korhonen

Vuoden pelinjohtaja 2014. Vakava, asiallinen, ei mikään rillumarei-tyyppi. Äärimmäisen fiksu, sellanen joka äidin unelmavävy. :) Tekee hurjasti töitä, meille toimiston suuntaan todella yhteistyökykyinen. 

Immo Rautiainen

Tätä ei moni tiedä, mutta myös Immon tunnen jo vuodesta 2007. Olin tuolloin Tampereen Nuorisoleirin johtaja ja otin Immolta (joka yleensä on maailman rauhallisin tyyppi) tulikivenkatkuisen palautteen vastaan kenttien kunnosta. Leirin jälkeen olin aika huonossa hapessa ja itse asiassa kokonaan pois pesiksen parista pari vuotta. Luulin että se on oli siinä, mutta rakkaus lajiin veti sittenkin takaisin näihin hommiin. Noh, oli miten oli, Immon kanssa käytiin tuo Tampereen leirin tilanne läpi aika lailla heti kun Sotkamoon laskeuduin. Siinä muuten asia jonka arvostan korkealle. Täällä opetetaan että sekä hyvät että vaikeat asiat käydään läpi kasvotusten. Tuon opin voisi ottaa kaikki käyttöön. Tyyppinä Immo on hyvin, hyvin rauhallinen, analyyttinen, pohdiskeleva. Varmasti loistava projektien parissa. 

Roope eli Robsoni.

Roope Korhonen

SuperJymyn myyntipäällikkö. Puhuu kuin Runeberg! Yksi ekoista asioista joka otti täällä silmään oli se että Roopen naama on JOKA PUOLELLA! Ensin se istuu töissä mua vastapäätä 8h, sen jälkeen kun meen salille, siellä on Roopesta seinän kokoinen kuva. Totta kai myös salin esitteissä on Roopen kuva. Jos videonpätkiä pitää tehdä nopealla syklillä, niissä on Roope. Jopa mä lähetin Poriin terveisiä videon muodossa niin että mukana videolla oli  - Roope. :) Mutta mikäpä siinä, kaveri on luonteva kameran edessä. Ensimmäinen asia kun miettii Roopea on nauru. Harvemmin sitä tapaa kaveria joka heittää huumoria ja nauraa kooookooooo ajan. Jos itsellä on huono päivä, sen tietää että tämä kaveri saa fiilikset nousuun. Roope on myös isä kahdelle rinsessalle ja voisin kuvitella että iskä on aika lailla vahvasti pyöritelty pikkurillien ympärille. :) Huikee tyyppi kaiken kaikkiaan. Iso osa Jymyä sekä kentällä että toimistolla.

Jani Komulainen

Capu. Henk.koht mulle suurin yllätys. Mulla on ollu Janista aina sellanen viilee, asiallinen kuva. Joukkuepalaverissa olikin paikalla toinen Jani. Tää tyyppi oli naurava, rento, toki edelleen hyvin analyyttinen mutta jotenkin lämpimämpi. Jani on kapteenityyppiä ehdottomasti, voin kuvitella miten tarkkaan asioita käydään pelaajien kanssa läpi, ja mikä tärkeintä, nuoret oppii päivä päivältä tältä Jymy-ikonilta mitä on olla huippu-urheilija ja hyvä tyyppi. Arvostan.

 

Mestari. Tämä kuva on mun mielestä ehdottomasti vuoden urheilukuva 2014. Enempää tunnetta ei yhteen kuvaan voi saada. Kokemus ja nuoruuden into samassa paketissa. On se.

Kode

Tonin tunnen jymyläisistä useimman vuoden ajalta. Järjestin joskus Ulvilan valtakunnallisella leirillä Itä-Länsi tapahtumaa ja pyysin Kodea sinne palkintoraatiin ja sehän tuli! Tämä taisi olla joskus 2000-luvun alussa...vai oliko se jopa 90-luvun loppua...? Joka tapauksessa, on kyllä hienoa ollut seurata kaverin uraa. Huikea urheilija, huikea lukkari. 

Tän kuvan nimi on kuvapankissa osuvasti "iloinen ihminen" :)

Niilo Piiponniemi

Tyyppi josta olin kuullut ennen tänne tuloa mutta josta en tiennyt mitään. Kun tämä heppu asteli ovesta sisään joukkuepalaveriin, tuntui että marraskuun pimeydessä ois joku tuonut auringon huoneeseen. Hirmunen positiivinen energia ja elämänarvostus. Iso pelaaja vielä joskus. 

Antti Hartikainen

Tyyppi josta mulla ei ollut muuta tietoa kuin se mitä olin otteluraporteista lukenut. Jonkun kuvankin olin tainnut joskus nähdä. Antin kanssa on tässä talven aikaan vietetty ylivoimaisesti eniten aikaa, hän on nimittäin toiminut Fustra-valmentajanani. Jännä tyyppi, alkuun sellanen varautunut, asiallinen, ei mikään kauhee vitsin iskijä. MUTTA kun Antin oppii tuntemaan siitä kuoriutuukin hauska, fiksu, kovasti töitä tekevä Fustra-sensei. Ei tarvii miettiä miksi Hartikainen on niin huikea pesäpalloilija. Kun johonkin aletaan, se tehdään viimesen päälle. No room for error. Voittaja.

Niko Korhonen

Toinen meidän nuorista pikakiitureista. Jälleen tyyppi johon sopii sanat fiksu, älykäs, hyväkäytöksinen. Hetken kesti tutustua mutta kun muutamia kertoja on juteltu niin joka kerta juttua tulee enemmän, ujous häviää. Iso tulevaisuus pelaajana.

Toivottavasti tässä kevään/kesän mittaan tutustun koko joukkueeseen paremmin. Hyviä tyyppejä varmasti kaikki! :) Samoin, ootan kyllä kesää ja ottelutapahtumia todella paljon. Vasta sitten pääsen sisään TODELLISEEN sotkamolaiseen elämäntapaan. Näen kaikki fanit, mielenkiintoset tyypit, talkooväen, junnut, kenttämiehet.... kaikki on niin uutta ja ihmeellistä - jännittävää!! :)

Törmäsin tällaseenkin kuvaan kun hain noita jätkien kuvia SuperJymyn kuvapankista. Hassua. Mä oon valinnu nuo matkapaidat mitkä tuossa on Pesäkarhujen B-tytöillä päällä. Muistan vielä kun en lähti tälle reissulle "kauas" Sotkamoon. :)

Tyypit tuloksen takana 1/2

Kuten lupasin, tällä viikolla pureudutaan tähän Sotkamon Jymyn menestykseen ja ihmisiin sen takana. Mistä menestys tehdään? Millaisia tyyppejä löytyy joukkueesta? Entä taustoista? Valotan tässä puolen vuoden kokemuksella näitä asioita.

Menestys

Neljä peräkkäistä mestaruutta, SM-mitaleita hirmuinen määrä, suurin osa kultaa... Kukaan ei varmasti tätä menestysputkea kyseenalaista. Mistä se sitten syntyy?

Olemme järjestäneet 2 viikon välein Facebook-sivulla "Joukkuepalaveri" nimeä kantavia kyselytunteja joissa faneja on jututtamassa aina 2 pelaajaa kerrallaan. Siellä on usein kyselty myös Jymyn menestyksen salaisuutta. Tässä vastauksia joita sieltä kaivoin: perinteet, kova työnteko, vaatimustaso, kokonaisuus, tavoitteellisuus, suunnitelmallisuus, hyvä organisaatio. Nämä pitää varmasti kaikki paikkansa. Lisäksi, menestyjät haluavat menestyjien kanssa yhteistyöhön mikä taas auttaa kumppanitoimenpiteissä. Tärkeää on muistaa että menestys josta on nautittu viime vuosina, on pitkän työn tulos. Pikavoittoja ei urheilussa ole tarjolla ja kaivoon kannettu vesi ei siellä pysy. Vanhoja viisauksia jotka pitävät edelleen paikkansa.

Yksi juttu mikä on ottanut täällä silmään on pelaajien kasvattaminen jymyläiseksi jo pienestä asti. Jo junnuilla on tietty käytöskoodisto (koodisto on siis ihan mun itse keksimä sana, en tiedä onko junnuilla kirjattuna muuta kuin joukkuekohtaiset pelisäännöt) jota noudatetaan ja seuraan kuulumisesta tunnetaan edelleen sellaista ylpeyttä kuin silloin kun olin itsekin junnu.

Kun olin itse junnuikäinen, seuran verkkareiden kantaminen oli kunnia-asia. Ei ollut mitää kirahveja ja tiikereitä, oli Fera, Pesäkarhut, KK-V, UP-V. Ymmärrätte mitä tarkoitan. Arvostan isosti että seurakulttuuria pidetään yllä enkä ole täysin vakuuttunut onko se hyvä asia että seurasta tulee vain se "tausta joka hoitaa". Valitsimme kaudelle 2015 teemaksi #yhdessäparempia. Tämä pitää sisällään koko seuran ajattelun, yhteisöllisyyden, tiedon siitä että ilman meitä kaikkia yksi joukkue ei pärjää! Näinä aikoina kun kaikilla elämän alueilla nähdään vaan pirstaloitumista, on hyvä että seuran kulttuuri säilyy. Totta kai pitää kehittyä ja viedä toimintaa eteenpäin, mutta on myös lohduttavaa että jotkin elämän peruspalikat säilyvät vauvasta vaariin.

Teema 2015

Pakko vielä kertoa tarina tuosta junnujen koodistosta. Juttelin tuossa syksyllä erään vanhemman jymyläisen kanssa, ja muistan kun hän alkoi kertoa mulle tapahtumaa jossa Jymyn junnu oli käyttäytynyt törkeästi. "Oho" ajattelin, sillä itse en ole koskaan nähnyt yli 20 vuoden leirikokemuksella kertaakaan Jymyn junnun joutuvan puhutteluun tms. Noh, tarina meni näin
- "tiedät sen pizzapaikan mikä on Vuokatin K-supermarketin yhteydessä?" Kyseli kaveri.
- "juu, tiedän", vastasin.
- "kävelin siitä yksi päivä ohi kaupasta tullessa ja et usko mitä näin!" Tässä kohtaa ajattelin että joku junnu on heitellyt ruokaa tai muuta vastaavaa törkykäytöstä.
-"siellä istui kuule joku junnu, Jymyn tuulitakki päällä, ja söi pizzaa LIPPALAKKI PÄÄSSÄ!!"

En muista kuka tämä tyyppi oli kenen kanssa keskustelun kävin mutta sen muistan miten kova juttu tämä hänelle oli. Tämä herätti myös mut aika hyvin siihen miten kovan prässin junnut käy jo pienestä asti myös kentän ulkopuolella. Miten heille opetetaan käytössäännöt sekä kentällä että sen ulkopuolella. Kun luet kommenttini ensi viikon blogistani Superin pelaajista, sanat jotka tulee esiin usein on "asiallinen" ja "fiksu". Nyt tiedän mistä tämä johtuu. Siihen kasvetaan. En malta odottaa kesän alkua että pääsen seuraamaan junnujen puuhia kentän laidalle. Satun asumaan aivan kentän kyljessä, joten sen tietää sitten missä kesäillat kuluu. :)

Ulvilan Naperoleirillä 2013 Jymyn junnut käyttäytyivät esimerkillisesti.

Tyypit

Ainakin meille satakuntalaisille Sotkamon Jymy on aina ollut jotenkin kaukainen pieni porukka joista kukaan ei tiedä oikein mitään. Nimet ovat olleet aina kovia ja pelisuoritukset huikeita, mutta entä persoonat? Noh, Jimin persoonan nyt tietää varmasti koko Suomi mutta noin yleisesti, aika vähän oli ainakin mulla tietoa millaiseen porukkaan sitä ollaan saapumassa. Kerron nyt muutamalla sanalla tyypeistä jotka ovat tähän mennessä tehneet vaikutuksen. :)

Mikko Kuosmanen 
Pomo. SuperJymyn urheilutoimenjohtaja. Pelaaja - pelinjohtaja tausta, toista vuotta SuperJymyn ruorissa. Mikon kanssa kävin eniten asioita läpi ennen kun tänne lähdin ja jo silloin huomasin että kyseessä on älykäs, pitkälle ajatteleva tyyppi. Samalla hän on kuitenkin valmis tekemään nopeita päätöksiä ja vaihtamaan "pelitaktiikkaa". Ymmärrän täysin miksi hän oli niin hyvä pelinjohtaja,
ja kouluttaa edelleen Suomeen uusia huippupelinjohtajia. Pesiksen lisäksi Mikko ajattelee myös suomalaista liikuntaa kokonaisuutena ja meidän lajimme asemaa tässä murroksessa. Mikolta löytyy myös hyvä huumorintaju ja taito ottaa kaikki huomioon.

Jimi Heikkinen
Koko kansan rakastama Jimi Heikkinen. Näin lukee meidän mediakortissa. :) Jimi on juuri sitä mitä ulospäin näyttää. Vilkas, ajatuksen juoksussa joskus haastavaa pysyä mukana, tekee asioita intohimolla. Jimiltä löytyy myös vakava puoli (hyvin harvoin, mutta löytyy).  Jimin kanssa ollaan ehkä eniten yhteydessä iltaisin kun vielä varmistellaan puolin ja toisin että päivällä sovitut asiat etenee... hauska heppu, ikinä ei tiedä mitä tapahtuu kun Jimi on lähistöllä.

Jarmo "Jamo" Heikkinen
Pyörittää omaa firmaansa Monetoria samoissa tiloissa meidän kanssa. Bisnismies, jolla on jatkuva autokuume. Jamosta täytyy kyllä sanoa että on ehkä yksi sydemmellisimmistä ihmisistä joita tunnen. Hirmuinen halu ja tahto mennä eteenpäin, olla paras. Olisko jotain peruja pelaajauralta? Mitä enemmän itsellekin tulee vuosia mittariin, sitä enemmän ymmärrän yhtä entistä pomoani joka kertoi palkkaavansa paljon entisiä urheilijoita ja varsinkin joukkueurheilijoita. Kyllä sen liikunnan lisäksi ollaan peliuralla opittu niin hemmetin paljon muutakin arvokasta elämää ajatellen.

Petri Huovinen
The brain. Jos joku kaipaa strategiaa tai visiota, kääntykää Peten puoleen. Ajattelee asioita pitkälle, pystyy mallintamaan tulevaisuutta monelta eri näkökannalta. Tekee töitä aivan liikaa, on toimistolla ennen seiskaa, lähtee iltamyöhällä ja joskus kun itsekin olen sunnuntaina toimistolla käynyt niin sieltä löytyy kyllä Peten muodossa aina juttuseuraa. Hyvä tyyppi.

Sami Mähönen
Joka paikan höylä. Vastaa puhelimeen sekä Monetorin, Myllyn että Superjymyn nimikkeillä. Sami ajattelee asioita mun näkökulmasta todella korkealentoisesti. Toisaalta, kun puhe siirtyy työasioista huumoriin, samalla (huonon huumorin) tasolla ollaan. :D Sami on kyseenalaistaja, haastaa muita ajattelemaan pidemmälle. Toisinaan erittäin hyvä juttu, toisinaan ihan jäätävän ärsyttävää. :) Yleisin lause jota Sami käyttää: "oon ihan just lähössä".

Taustoista löytyy toimiston puolelta siis tämmöstä väkeä. Kun puhutaan Jymyn menestyksestä, kova työ, halu olla paras ja suunitelmallisuus ovat asioita jotka löytyvät myös organisaatiosta. Missään kohtaa ei mennä siitä missä aita on matalin vaan päin vastoin, haastetaan toisiamme olemaan parempia, tekemään asioita lite bättre. ;)

Mutta se vasta jännittävää onkin että huomenna on maanantai. Ja viikonloppuna pelataan halli-SM lopputurnaus Kuopiossa. Jymyä ei siellä nähdä tänä vuonna. Mitenköhän kävi sen Vimpelin?

Ei muuta kuin nokka kohti uusia seikkailuja koko kööri ja katsotaan josko sitä Kuopioon eksyisi. Onhan siä kuitenkin Pesäkarhut. :)

Kunhan halli-SM mestarit on selvillä, kerron teille omat analyysini Sotkamon Jymyn pelaajista (tai ainakin niistä joita tunnen muutenki kuin nimeltä). Tiukkaa henkilöanalyysiä tiedossa siis. ;) Ens viikkoon!

Ciao, amigos!

-inga