Haaste on heitetty

Iltaa! (muokattu 5.1. klo 10)

Tunnin kuluttua Suomessa juhlitaan uutta vuotta. Itsellä on ajatukset jo siirtyneet vuoteen 2015 tässä parin päivän sisällä. Olin eilen aikeissa kirjoittaa blogiin postauksen joulusta, "Yksinäisyys"-blogin saamasta palautteesta ja muusta oleellisesta, mutta matkaväsymys kaatoi tytön sänkyyn.

Tänään tulikin sitten toinen hyvä syy tulla tänne fiilistelemään. Tässähän on totta kai käynnissä tämä perinteinen "new year - new you"- hässäkkä. Eli huomisesta...tai ok, perjantaista lähtien kuntosalit ja ladut pullistelee väkeä ja kauppojen salaattimyynti on huipussaan - kunnes innostus häviää. On kuitenkin ollut hieno huomata miten ihmiset haastaa toisiaan kehittämään itseään ja panostamaan hyvinvointiinsa. Näin on nyt päässyt käymään minunkin kohdalla (yleensä en ole juurikaan yllytyshullu mutta nyt...). 

Kaikki alkoi yhdestä twiitistä.

Pesäkarhu-ikoni Carita Toiviainen twiittasi eilen seuraavaa: "Päivä tätä vuotta jäljellä. Sen jälkeen alkaakin tipaton ja herkuton alkuvuosi. #kisakuntoon" 

Vastasin Carrulle peruspessimistinä: "Yritäk sää ny Carru huijata meitä muita vai vaan ittees? ;)"

Carru ei tietenkään myöntänyt vaan kertoi olevansa esimerkkinä seuraajilleen kuten mulle. Nooooooh, enempää twiittejä tähän lataamatta voin kertoa että keskustelussa ovat käyneet mukana myös Petri Kaijansinkko (Lukko), Jaakko Rosendahl (ÄssätLiiga), Mikko Fisk (ÄssätJuniorit), Hanna Itävalo (ex-Pesäkarhu), Veera Svansjö (ex-Pesäkarhu) ja Joonas Hautamäki (armoton Sotkamon Jymy-fani joka vaikuttaa porilaisessa pesisyhteisössä sekä kentällä että linssin takana). 

Keskustelut ovat edenneet siihen asti että meillä on käsissämme haaste. Tämän illan aikana pitää ilmoittaa Jaakolle tavoite ja sen mukaan asetetaan panos. Aina sanotaan että tavoite pitää ilmoittaa julkisesti jolloin se luo sosiaalisen paineen ja siitä on helpompi pitää kiinni. Tän takia mietinkin kauan mikä se tavoite sitten on. Mihin uskallan sitoutua julkisesti. Tässä olis nyt sitten asiat joihin sitoudun (oh fcuk...)

- Painoa pitää tietenkin pudottaa. Otan tavoitteeksi sen 60kg, eli -6kg.
- Vedän tipatonta Kuopion halli-SM turnaukseen asti (tsemppiä teille jotka eksytte siellä sitten samaan kuppilaan..)
- Viimeisenä paras. Kun kerran parilta muultakin suunnalta tähän on yllytetty niin lähden nyt sitten hiihtämään sen Vuokatti Hiihdon. En todellakaan mitään kunnon kisaa enkä varsinkaan pitkää matkaa, vaan LadyLoppet, kevyt 12km. :)
Tämä viimeinen testi on 21.3 ja sinne todellakin kaivataan kannustusjoukkoja. Mä kun oon hiihtänyt viimeksi lappu rinnassa Hippo-hiihdoissa ja kattokaa ny miten siinäki kävi! :D

Huom! Tossa on jalassa PUUSUKSET, että hetki on siitä viime kisasta...

Mutta jotta tässä mun tekemisessä olisi jotain pointtia niin halusin tottakai haastaa mukaan muitakin ihmisiä sekä täältä että Satakunnasta. TIEDÄN että nämä tyypit pystyvät ylittämään itsensä ja löydettyään siihen sopivat keinot, he kertovat sen meille kaikille kommentoimalla tähän blogiin tai vaihtoehtoisesti twiittaamalla tavoitteensa käyttäen häshtagia #hulluhaaste2015

Kun tavoitteet on asetettu, kerrotaan panos. Jos tavoite jää uupumaan, maksat. Jos tavoite saavutetaan, olet saavuttanut jotain hienoa! Kun kerran ollaan hyvällä asialla niin ohjataan kaikki kertyvät eurot hyväntekeväisyyteen, eikös? :)

Itse haluan haastaa seuraavat tyypit:

Vesa Saine (Pesäkarhut pj)

Satu Kojola (Pesäkarhut tj)

Mikko Kuosmanen (Superjymy tj)

Mikko Korhonen (Jymy viuhkavelho)

Sami Österlund (Doksan kovin haastaja ja Pesäkarhujen viuhkavelho)

Nalle Viljanen (ei kahta ilman kolmatta, Kirittärien viuhkavelho. Taattua viihdettä meille kaikille)

Jimi Heikkinen (Tanssivat Sudet tj)

Jarmo Heikkinen (Monetor tj)

Julle Kallio (Radio Pori / hullu porilaine)

Salme Pasi (Liitto-orava ja AY-jyrsijä)

Kari Hakkarainen (Jymy-ikoni)

Markku Vikström (Karran kovin haastaja)

Mikko Virtanen (Fera tj)

Daniela Tanhua (Fera pj)

Ollaanko me ready??? Antaa palaa, tavoitteet tähän blogin kommentteihin tai twitteriin #hulluhaaste2015

Mukaan voi tottakai lähteä muutkin!!! Rohkeesti vaan, "pitää uskaltaa heittäytyä" - sanois Jimi tähän kohtaan.

Ai että, nyt vähän jännittää mitä te keksitte! 

Niin ja hei, aivan mahtavaa vuotta 2015 joka ikiselle!! :)

-inga

-------- 
Muokkaus 5.1.2015 klo 10

Noniin, johan niitä itsensä haastajia löytyy! Tässä haasteet jotka on tähän mennessä heitetty, liity mukaan! Päivitän tätä listaa sunnuntaihin 4.1. asti pari kertaa päivässä. 

Panos kaikilla osallistujilla on 50€ ja sen saa luovuttaa itse valitsemaansa hyväntekeväisyyteen ellei pääse tavoitteeseensa. Annetaan tässä näin paljon siimaa koska faktahan on että kaikki pääsevät tavoitteeseensa. ;)

Petri Kaijansinkko: 100pv tipatonta, -7kg

Joonas Hautamäki: 2kk tipatonta, -10kg

Jaakko Rosendahl: +4kg (lihasta) :) Eli inbody mittauksen pitäs näyttää lihasmassaa yli 52%

Mikko Fisk: -15kg (huh!)

Carita Toiviainen: tipatonta 3kk, herkutonta 2kk

Markku Vikström: (nyllähtee) maantiepyöräilyä Suomussalmi - Raatteentie - Kuhmo - Vuokatti 170-180km, Puruvesiajo 110km, viime kesänä pyörän päällä 4000km - ensi kesän tavoite 5000-7000km. Nyt on Karrallaki kirittävää... ;)

Satu Kojola: herkkulakko 31.3. asti 

Juha Kuoppala: tipaton 2kk, roskaruoka pois 2kk, karkiton/limsaton 3kk

Kari Hakkarainen (jep, Karra nokittaa): 3. peräkkäinen Sulkava Soudun voitto, tällä kertaa juuri perustetun Vuokatti Rowing seuran riveissä. JA jos reeniaikaa jää tarpeeksi niin pidemmän aikavälin tavoite on että nimi löytyy Vuokatissa 2016 järjestettävien hiihdon senior MM-kisojen tuloslistasta.

Tommi Karppinen: juhannukseen saakka tipatonta

Mikko Ruohola: (harteillaan edustustehtävät sekä Porin jääkiekkoerotuomareilta että jatkoaika.com 'lta) 10km aikaan 42min. sekä 30min. juoksussa tuloksena yli 6100m alkukesään mennessä.

Iiro Junnila: -15kg helatorstaihin mennessä

Vesa Saine: 4krt/vko liikuntaa --> -5kg 7.3. mennessä

Veera Svansjö: 2kk herkutonta, 2kk tipatonta

Mikko Korhonen: Vuokatin Hiihdon perinteinen 30km silmät kiinni ja ilman hanskoja, reissu Legolandiaan JA (tän mäkin haluan nähdä) merkki päälle 0/2-tilanteessa ja toisella kotiin väärät pois merkillä.

Mikko Virtanen: 30 liikuntaharjoitetta 3kk:n aikana ja 10 kierrosta golfia touko-elokuun aikana.

Jouni Rosenberg: paino alle 75kg kun eka Harrastepesiksen-SM peli puhalletaan käyntiin. Eli -5kg heinäkuun loppuun mennessä. Jounilla on jo hyväntekeväisyyskohdekin katottuna: http://www.i-puoti.fi/product/136/seinakalenteri

Teemu Määttä: (urheilutoimittaja Kainuun Sanomat) Mitä niistä tuomareista, valmentajista ja toimittajista sanottiinkaan... kun ei kerran itse pysty niin... ;) Enivei, Teemu lupasi KÖPÖTELLÄ Vuokatti Hiihdon.. Hyvä Teemu, kova tavoite! ;)

Armi Niemelä: (urheilutoimittaja Satakunnan Kansa) Herkut pois ja Tukholman maraton 30.5. aikaparannuksella. 

Daniela Tanhua: 10 000 askelta päivässä tai vaihtoehtoisesti 70 000 askelta viikossa. Lisäksi paino tippuu 10kg sarjan alkuun 8.5. mennessä.

Mikko Kuosmanen: 2kk -5kg hikoilematta (taitaa olla kaalisoppaa tiedossa. Tai Nutrilettia.) :D 

Otetaas tähän väliin ylimääräisellä päivityksellä mukaan vielä pari mattimyöhäistä. 
Jarmo Heikkinen: 20% parannus penkkitulokseen
Petri Makkonen: 31.3. mennessä kaveri lankuttaa 7min. Ellei onnistu, päiväkoti Satuvakka Vuokatissa saa Petriltä leluja. :)
Harri Laiho (urheilutoimittaja Satakunnan Kansa): Herkkulakko 31.1. asti, 10km hiihto ja paino alkaa 8lla ekaa kertaa tällä vuosikymmenellä

Muutaman haastettu listasta puuttuu vielä. Österlundin maailmanmatkaaja lupas ilmottaa tavoitteensa tänään, samoin Viljasen Nalle joka viä erikseen soitti päivällä ja kysyi tarkempaa ohjeistusta. :) Porista puuttuu viä kaks jyrsijää, Kallio Julle ja Salme Pasi. No toisaalta, toine on rokkari ja toinen kuulemma iha Pimiässä nii ei kai sitä keskittymistä muihin asioihin voikaan odottaa.

MUTTA meille jotka ollaan mukana: ISOSTI SEMPPIÄ! Tää on kiva haaste, kun mukana on jo nyt pelkkiä voittajia, me tai hyväntekeväisyyskohteet. :) 


Ilmotelkaahan kun tavoitteita täyttyy niin kerrotaan muillekin! :)

-inga

Yksinäisyys.

Oon miettinyt paljon kirjoitanko tästä aiheesta vai en. Onko se liian henkilökohtaista? Annanko itsestäni liikaa jos kerron syvimmistä tunteistani? Enitenhän siinä pelottaa tietysti se että joku voi käyttää tietoa loukatakseen mua. Syvimmillä tunteillahan saa suurimmat henkiset haavat toiselle jos niin haluaa...

Tänään lenkillä tein päätöksen että kirjoitan. Vaikka sitte riskilläkin. Vieläkin kun lähden tätä kirjoitusta luonnostelemaan, mietin edelleen, mitä uskallan kertoa. Noh, se nähtänee tässä sormien naputellessa mitä tähän ruudulle ilmestyy. 

Yksinäisyys. Jo pelkkä sana kylmää. Joskus on hyvä olla yksin, itsensä seurassa, keräillä ajatuksia. Silloin tuosta tunteesta nauttii ja tilanteesta lähtee onnellisena jatkamaan päiväänsä. Sitten on taas hetkiä jolloin yksinäisyys tulee päälle, sulkee sisäänsä kuin pussiin ja kun pussista imeytyy ilmat pois, tuntuu kuin rintakehä rutistuisi, kyyneleet valuu poskille, pimeys valtaa mielen. Tuota tunnetta ei toivoisi kenellekään mutta niin se vaan joskus tulee. 

Hassuahan siinä on että sun ei välttämättä tarvitse olla fyysisesti yksin tunteaksesi itsesi yksinäiseksi. Tästä konkreettisin muisto on WinterOpenista. Muistan selvästi sen fiiliksen kun katselin Haloo Helsingin keikkaa, nautin musiikista kunnes yhtäkkiä se yksinäisyyden säkki avautui allani. Katselin ihmisiä ympärilläni. Miten kaikilla oli seurassaan joku läheinen, rakas jonka kanssa he nauroivat, tanssivat, juttelivat. Mitä enemmän näin näitä ihmisiä, sitä yksinäisemmäksi itseni tunsin. Viimeinen ajatukseni ennen säkin sulkeutumista oli "mun ympärillä on tuhansia ihmisiä enkä muista koska olisin ollut yksinäisempi". Tuon ajatuksen myötä säkki sulkeutui ja kyyneleet tulivat. Mutta kuten aina ennenkin, myös tuolloin sain säkin suun auki, pyyhin kyyneleet ja totesin että "hei camoon, huikee keikka, upeita ihmisiä ympärillä, HERÄTYS!" Niinpä suuntasin tiskille mistä löytyikin sitten ihan lupsakkaa seuraa ja taas sai nauraa. :)

Olen Sotkamossa asustellessa jutellut paljon ihmisten kanssa tänne muutosta, miten olen sopeutunut jne. Ihmisiä kiinnostaa, he kyselevät ja mä kyllä aika avoimesti kerron fiiliksiä. Sanotaan että kainuulaiset lämpiävät hitaasti. Toki, samaa sanotaan kaikista suomalaisista. Paitsi ehkä karjalaisista, siellä papatetaan heti kuin vanhalle ystävälle! :) Joka tapauksessa, se että toiset lämpiää hitaasti ja mä olen tunnetusti tämmönen mullehetikaikkiny-tyyppi, ei välttämättä ole se paras yhdistelmä. :) Ehkä tämänkin takia yksinäisyys hiipii puseroon aika ajoin. Onneksi ystävät ovat muistutelleet (kun mut hyvin tuntevat) että pitää antaa ihmisille aikaa. Myös muut tänne muuttaneet tyypit ovat toistaneet yhtä sanaa - kärsivällisyys. AAAAARRGH! :) 

Samaan hengenvetoon pitää todeta myös että jo parissa kuukaudessa oon päässyt tutustumaan aivan huikeisiin ihmisiin. Töissä, hölkkäkoulussa, salilla... Näillä paikallisilla on kyllä huumori kohillaan ja hymy herkässä. Toimii mulle. :) Eli kyllä tää tästä siis, kuten KAIKKI ovat mulle hokeneet. Oikeessa olitte, myönnetään. 

Sunnuntaina olisi lähtö kotikonnuille joulun viettoon. Ihanaa nähdä kaikki rakkaat. On niin paljon kerrottavaa ja kysyttävää, vaikka puhelin ja some ovat olleet kuumana, läheisen kanssa kasvotusten keskustelu on silti aivan eri asia. Ja muuten, pieni varotuksen sana Klaukkala-Tampere-Ylöjärvi-Ulvila-Pori-Rauma - akselille: oon kasvattanut nyt 2 kuukautta halipulaa, eli tulen halimaan. Paljon. Täällä en oikeen ole uskaltanut viä. :)

Joulun aika on joillekin yksinäistä aikaa. Löytyykö sun lähipiiristä joku jota voisit muistaa jouluna? Pienet positiiiviset asiat saavat valtavat mittasuhteet yksinäisyyden keskellä. Ajatus siitä että joku välittää, tuo yksinäisen elämään niin valtavasti valoa ettei sitä pysty käsittämään. Pieni sana tai teko riittää, jaetaan yhdessä joulumieltä tulevina viikkoina, eikö? 

Nonii, tulihan sitä juttua taas. Aiheesta olisi saanut rankempaakin tekstiä aikaan mutta kun katsoo maailmaa positiivisuuden ja toivon linssien läpi, ei jaksa synkistellä määräänsä enempää. Lopettelen tällä erää tähän, palataan noihin työasioihin ja joulun viettoon myöhemmin.

Pidä huoli itsestäs ja läheisistä!

-inga

p.s. ens maanantaina on talvipäivänseisaus ja päivä alkaa pitenemään, aivan mahtavaa!!! 

p.p.s. nyt - ekaa kertaa ikinä - mua jännittää julkasta blogi! Hui!

Paluu arkeen koittaa

Hellurei ja hellät tunteet!

Niin siinä hurahti viikko sairastaessa. Muutama etäpäivä ja taas oltiin iskussa. Viikonloppu on mennyt lepäillessä ja tänään kävin viikkoon ekan kerran lenkillä. Kivaa. :) Kyllä ihminen on luotu liikkumaan, ei ne 80% meidän soluista väärässä ole! Huomenna ois sitte taas hölkkäkoulua ja suksetkin lupasin viedä huoltoon...kyllä, aion ladulle. Varokaa, mulla ei todellakaan ole siihen tarvittavaa ajokorttia. :)

Lenkkimaasto on hiljanen. Ei ees susihukkasia näkyny tänään.

Töissä vauhti kiihtyy joulua kohti, nettikauppa on valmis ja se lanseerataan näillä näppäimillä. Nyt on siis oiva hetki hankkia joululahjat ja kausikortit ensi kaudelle. Nettikaupan linkki löytyy osoitteesta www.superjymy.fi kun sen aika on. Käy tsiigailemassa. Löysin luuristani mielenkiintosen videon, sitä voi fiilistellä kun miettii pitäskö kausari hankkia vai ei. :) Älä anna huonon kuvaajan häiritä. Sitä varten meillä on ammattilaiset puikoissa virallisissa julkasuissa. Tämä on pesisturistin kuvaama fiilistely kaudelta 2014. :)

Eiks oo hieno tuo tonttulakki? Ihan ite leikkelin ja väritin (en pysyny viivojen sisällä). :)

Tässä samalla kun kirjottelen, taustalla pauhaa Tami ja Tavallista Elämää. Aurinkokuningas puhui kerrankin viisaita. "Kun sä teet jotain, heitä siihen kaikkesi. Kun se juttu on sitten ohi, sulla on mielenrauha kun teit parhaasi. Toiset tykkää toiset ei. Tää elämä on helvetin yksinkertaista - the more you give the more you get." Ei uskois et turkulaiselt kiakkoilijalt irtoo tommost filosofiaa! Ainii mut se onki kuningas. ;)

Näillä Tamin viisauksilla onkin hyvä alottaa uus viikko. Otetaan vastaan mitä tulee ja tehdään tästä paras viikko ikinä! Vedetään vähän samanlaisella setillä ku Kaisa Mäkäräinen tän viikonlopun kisat niin hyvä tulee. 

Adios!

Myöhästelyä, aivastelua ja kuumehäröilyä

On muuten hieno idea lähteä kirjottamaan blogia kun ajatukset ei liiku mihinkään! :D Huomasin sen juurikin äsken kun otsikon miettimiseen meni noin 5min. Great! Noh, yritän silti. 

Tässä teille tarina menneestä viikonlopusta. Heräsin perjantaina fiilikseen "jaaha, nyt alkaa flunssa oikeesti puskea päälle". Niinpä peruin aamureenin ja heräilin rauhassa, olihan edessä reissu Varalaan muita Superpesiksen seuroja tapaamaan. Junalippu oli ostettu ja työt matkoille suunniteltu (junassa työskentely on jotenkin rauhottavaa ja pyrin aina käyttämään ajan hyväkseni). 

Aamupala, loput pakkaukset ja tadaa - 15min ennen lähtöä oon valmiina! Siistiin kotiin on aina kiva tulla joten oon ottanut tavaksi viedä roskat pois ennen lähtöä. Tällä kertaa tää oli se ratkaseva virhe. Ai miksi? Tämän takia. Otin molemmat roskapussit (siis normi ja bio) kaapista ja lähdin kohti ulko-ovea. Voi ei, bio vuotaa! Niinpä palasin, otin bion alle sanomalehteä ja taas mentiin. Sanomalehden haun ajaksi olin laskenut toisen roskapussin lattialle, tietsikkalaukun viereen. Kun tulin hakemaan roskapussia, laukku oli kaatunut roskapussia päin ja kun nostin roskapussin lattialta, laukku tietenkin repäisi siihen valtavan reiän - roskat pisin lattiaa. Pieni murina saatteli roskat takaisin pussiin, ja tässä kohtaa otin jo muutaman ripeämmän askeleen. Tietous siitä että aika kulkee alkoi hiipimään takaraivooni... 

Noh, roskat ulos roskikseen (propsina tässä kohtaa mainittavan että biopussi EI vuotanut käytävään, kiitos sen sanomalehden) ja ripein askelin sisälle. Valot pois, kamat kantoon ja autolle. Pääsen autolle. Missä auton avain? P****le, sisällä! Nyt jo juoksen sisälle, nappaan avaimen, kamat autoon ja vilkaisu kelloon kun auto käynnistyy. Voi ei, oon myöhässä. Niinpä matka Kajaaniin taittui...sanotaanko että vauhdikkaasti (äidille tiedoksi: ajan AINA rajoitusten mukaan ja varovasti!). :) 

Kun pääsen rautatieasemalle, parkkaan auton vauhdilla ja olen juuri syöksymässä ulos autosta kun vilkaisen radan suuntaan. Ei junaa. Olen myöhässä. Katse kelloon lyö totuuden tajuntaani, olen todellakin KOLME MINUUTTIA myöhässä! Sen yhden kerran kun VR saisi olla myöhässä niin ei. Siellä se veturimies puksuttelee tyytyväisenä kohti Kuopiota hymy huulillaan ja mää istun autossa pohtien pääni puhki mitä nyt. Yritys soittaa VR:n asiakaspalveluun on tietenkin turha. 10min. odottelua ja musiikin kuuntelua riitti. Katson netistä miten junia kulkee myöhemmin kohti Tamperetta. Jos otan seuraavan, myöhästyn illan palavereista.

Ei auta, on lähdettävä ajamaan kohti Tamperetta. Vielä kurvatessani ulos Kajaanista tsekkaan aikataulut, ehtisinkö ottaa junan kiinni Kuopiossa. En tietenkään ehdi, ellen aja koko matkaa reilua ylinopeutta. Koska ajan aina rajoitusten mukaan ja varovasti (äiti huom!), en lähde kiihdyttelemään Kuopioon. Sen sijaan otan suunnaksi Tampereen ja voin tässä ihan rehellisesti kertoa että ekat 30min. matkasta sujui niin hirveän vi**tuksen kourissa että itku meinasi tulla. Hetken hengittelyn jälkeen tulin lopputulokseen "tässä kävi nyt näin, työt jää tekemättä kun pitää ajaa, se on voivoi mutta elämä joskus on". Eikä muuten mennyt kauaa tästä ajatuksesta kun Kärsämäen paikkeilla esiin tuli ihanan kirkas aurinko! Silmät sirrillä imin kaiken valon kitusiini, samalla kun Leevi revitteli radiossa Pohjois-Karjalaa. Ja niin elämä oli taas ihan ok.

Onneks ei ollu kuitenkaan tylsä tie... :)

Itse viikonloppu Varalassa meni kivasti tuttuja nähdessä ja uusiin ihmisiin tutustuessa. Käytiin läpi erinäisiä seuran kehittämis ideoita ja hyväksi todettuja käytäntöjä. Tässä kohtaa täytyy muuten mainita verotuksesta ja seuran hyvästä hallintatavasta meille puhunut Juha Laitinen pwc:stä. Monesti olen verotuksesta istunut luennolla mutta tämä kaveri sai meidät kaikki myös KUUNTELEMAAN. Loistava luennoitsija kerta kaikkiaan. Lauantai-illan ratoksi pelattiin seurajohtajien kanssa Itä-Länsi lentismatsi. Hauskaa puuhaa sekin vaikka olinkin jäätävän huono. Noh, kun on tarpeeksi huono niin jokaisesta onnistumisesta tulee huikeat kannustukset muilta, hianoo! :D Pelin jälkeen takaisin hotellille, suihkuun ja sängylle köllötteleen. Edessä oli Putous ja Vuoden sketsihahmo-kisan finaali. Voi sitä ilon ja riemun määrää kun Salme Pasi vei voiton! Kämppikseni ja seuraajani Pesäkarhujen toimari, Kojolan Satu sekä allekirjoittanut huusivat aika lailla suoraa huutoa kun voitto osuikin Poriin. Mä ainakin olin ihan varma että Kissi vie. Mutta ei, orava oli ykkönen ja sen kunniaksi on ens perjantaina Porissa torijuhlat. :) On ne hullui... ;) Ette muute ikin arvaa mikä bändi siäl o soittaas? 10 pisteen vihje: se ei ole Popeda. :D Sillai kai!

Varalassa on aina mukava käydä opiskelemassa ja kuulemassa miten muissa seuroissa juttuja tehdään.

Putouksen jälkeen tärähti päälle totuus ihon alle pääsevästä flunssasta. Kuume nousi kunnon lukemiin ja aivastelu äityi sellaselle tasolle että silmät vuoti loppuillan. Hitto, pakko luovuttaa ja ottaa tää tauti vastaan. Niinpä ajelin sunnuntaina kotiin ja kaaduin sohvalle. Siinä kohtaa muistin että tämä flunssahan on perinne. Sama juttu joka kerta kun vaihdan työpaikkaa. Stressi nousee tarpeeksi ja sitte  - BOOM! 

Täs sitä ny sit ollaa. Tää päivä on mennyt kynttilää katsellessa. Vähän yritin aamulla exceliä täytellä (sitä mikä piti jo junamatkalla tehä), ei toivookaan, rivit vaan hyppelee silmissä. Niinpä päivä meni hyväntekeväisyydelle. Mutta jotain hyvääkin on tapahtunut: kuume laski! Huomenna meen jo vähän testaamaan miltä tuo ulkoilma tuoksuu ja kyl tää täst sit taas. :)

Tähän loppuun vielä pari kivaa juttua: tein iloiseksi yhden fanimme Lappeenrannasta sekä yhden perheen Turusta, Jymyjuttu! :) 

Rakastan mun työtä ja meidän tiimiä koska me ollaan #yhdessäparempia (juttujen perusteella kuume on taas nousussa, heheheh...noeikai)

Mukavaa viikkoa sulle, koitetaan jaksaa vielä vähän aikaa tätä pimeyttä, vähiin käy ennen ku loppuu!! :)

Valoa pimeyteen ja korvien väliin.